Olin matkailemassa Somalimaassa, ja heräsin aikaisin mennäkseni opastetulle retkelle Daallon vuorelle. Edellisen päivän kymmenen tunnin automatka pääkaupunki Hargeisasta Erigavoon painoi vielä. Maasto oli ollut enimmäkseen kuivaa, karua ja kuoppaista.

Olimme taas lähdössä liikkeelle neljän hengen voimin: oppaani Awale, kuljettaja Ahmed, henkivartijani Casey ja minä. Somali­maassa Hargeisan ulkopuolelle matkustaessa ulkomaalaisen seurassa pitää olla aseistettu vartija.

Tämä oli viikon matka Somalimaahan helmi­kuussa, ja olin ostanut reissun paikalliselta matkatoimistolta. Minua kiehtovat kohteet, joissa on vähemmän muita kävijöitä. Olen myös esimerkiksi joulunpyhinä usein matkustanut johonkin muslimimaahan, missä on lämmin eivätkä pyhät sulje paikkoja.

Päivän ensimmäinen pysähdys tarkastus­pisteellä tuli noin tunnin päästä. Sananvaihtoa käytiin kiivaasti, ja kuulin toistuvasti termin immigration. Auton ikkunan viereen ilmestyi paikallinen mies turbaani päässään ja kävely­kepin kanssa. Kävelykeppi on kuulemani mukaan tyyliseikka joillekin somalialaisille miehille. Tämä herra halusi tehdä tuttavuutta, mistä olin tyytyväinen, sillä olin oppinut pari sanaa somalin kieltä.

”Skavarran” (mitä kuuluu), kysyin. ”Faiin” (hyvää), vastasi mies. Seuraavaksi oletin, että hän kysyi, puhunko heidän kieltään. ”Maya” (ei), vastasin, ”shuai, shuai” (se tarkoittaa arabiaksi vähän). Mies kehui Suomen kauneutta ja lähti leppoisasti jatkamaan matkaansa.

Kylän miehet, vartijat ja kolme seuralais­tani neuvottelivat. Sitten auton nokka kään­­nettiin takaisin Erigavoon. Siellä pysähdyim­­me viraston luo, ja oppaani lähti turisti­­lupa­lappuni kanssa hoitamaan asioita.

Pari tuntia meni odottaessa. Minun osallistumistani ei tarvittu, joten vilkuttelin seudun lapsille. He hämmästelivät ja ujostelivat valkoista ihmistä. Lopulta retkilupa Daallolle tuli.

Tällä kertaa meidät päästettiin tarkastus­pisteeltä läpi iloisen naurun saattamana. Pian mentiin jo autolla ylöspäin, ja vihreää kasvil­lisuutta alkoi näkyä. Saavuimme tasanteelle, josta näkyi silmiähivelevä näkymä ­laaksoon – molemmilla puolilla oli vuoren ­seinämää, kaukaisuudessa pilkahti meri ja taivas oli ­kirkkaan sininen. En ehtinyt ­kauan ihailla maisemaa, kun paikalle kaahasi toinen jeeppi. Autosta astui kaksi komeaa nuorta ­sotilaspoliisia, kuljettaja ja Erigavon kaupungin ”turismi­vastaava”. Näin minulla oli seitsemän seuralaista vahtimassa jokaista liikettäni.

Aina kun lähestyin vuorenkielekkeen reunaa ottaakseni kuvia, sain neuvoja olla varovainen. Olin otettu kaikesta ­huolenpidosta, mutta olisin toivonut saavani nauttia näkymistä rauhassa. Olisi ollut hauskaa patikoida vuorilla, mutta se ei tuntunut mahdolliselta.

Näin matkallani Somalimaassa myös muun muassa Laas Geelin luolastot maalauksineen sekä Berberan kaupungin suositut meren­rannat. Kävin siellä uimassakin, mutta konservatiivisen maan tapaan vaatteet päällä.

Paikalliset olivat hyvin ystävällisiä, ja vartiointi matkalla joka paikassa kuului asiaan, olinhan itse maksanutkin siitä. Ajattelen, että jokaisesta maailman maasta löytyy jotakin mielenkiintoista.

Tapahtuiko sinulle reissussa jotain tarinan arvoista? Kirjoita siitä noin A4-arkin mittainen juttu ja lähetä teksti osoitteeseen ­mondo@a-lehdet.fi. Toimitus valitsee lehteen pääsevät jutut, ja julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio.