Viime keväänä Satu Rämö kävi usein töiden päälle hiihtelemässä. Hän ajoi vuorille islantilaisen Ísafjörðurin kylän laitamille ja sytytti vuorille valot. Katkaisijataulussa oli kolme vaihtoehtoa: ylälaakso, keskilaakso, alalaakso. On/off.

Sitten luurit korville, äänikirja päälle ja kymmenen kilometrin lenkki täydellisessä yksinäisyydessä.

Kun Rämö palasi parkkipaikalle, hän sammutti valot ja ajoi kotiin pimeään jäävä laakso taustallaan.

– On luksusta, että voi tehdä sellaisia asioita, Rämö sanoo videopuhelussa.

Satu Rämö on toimittaja, kirjailija ja somevaikuttaja, joka tunnetaan Islanti- aiheisista tietokirjoistaan, blogistaan ja Instagram-tilistään.

Kesäkuussa ilmestynyt kirja Talo maailman reunalla (WSOY) kertoo Rämön ja hänen perheensä elämänmuutoksesta. Syksyllä 2019 perheen koti Reykjavíkissa vaihtui maaseutuelämään pienessä kylässä vuonon rannalla.

Jääkarhujen keskelle! Onko teille tullut tarve kadota maan alle? Ihmetteli osa Reykjavíkin ystävistä kuullessaan muuttoaikeista.

Länsivuonojen alue on syrjäseutua jopa Islannin mittakaavassa. Kahden Uudenmaan kokoisella alueella asuu vain noin 6 000 ihmistä. Vuoristoinen niemimaa työntyy Islannin luoteiskulmasta kohti pohjoista Atlanttia ja Grönlantia.

Haave oli tässä ajassa monelle tuttu: karsia stressaavaa ”säätöä” arjesta ja lisätä asioita, jotka tuovat hyvinvointia.

– Meistä tuntui, että teemme liian vähän asioita, jotka ovat meidän mielestä oikeasti kivoja.

Rämön perheessä luonnossa liikkuminen on yhteinen harrastus: kiipeily, maastopyöräily, vaeltaminen, maasto- ja vuoristohiihto, polkujuoksu ja ratsastaminen.

Vaikka arki Reykjavíkissa oli hyvää, joka paikkaan oli lähdettävä autolla koulun ja työn päälle.

– Itselläni lisää hirveästi hyvinvointia se, että päivittäinen autolla liikkumisen määrä vähenee.

Tilaisuus muutokseen tuli lopulta sattumalta, kun ystävän siskon taloa Länsivuonoilta tarjottiin Rämön perheelle vuokralle vuodeksi.

Länsivuonoille muuton piti olla vuoden mittainen irtiotto. Se oli mahdollinen, koska sekä Rämön että puolison työt kulkevat helposti mukana minne vain.

Takaportti vanhaan jätettiin auki, ja koti pääkaupungissa annettiin vuokralle.

– En uskaltaisi sellaista elämänmuutosta, että myyn kaiken ja muutan johonkin asuntoautoon, Rämö sanoo.

– Haluan kokeilla ensin, ja sitten palata takaisin, jos on tarvis. Vielä ei ole tarvinnut kertaakaan palata, mutta jos on sellainen tunne, että voi tehdä sen, sitten uskaltaa tehdä irtiotonkin.

Eniten etukäteen jännitti, viihtyisivätkö lapset. Saavatko he kavereita. Ainahan niin ei käy.

– Mutta ei se pelko toteutunut. Lapset saivat aika nopeasti kavereita ja löysivät harrastuksia.

Koko perhe alkoi viihtyä vuoden mittaan aina vain paremmin.

Keväällä kylästä tuli myyntiin talo – se talo maailman reunalla. Rämö oli useasti sen ohi lenkkeillessään ihastellut maisemia, jotka sen ikkunoista avautuivat. Julkisivu oli huonossa kunnossa, mutta sijainti oli täydellinen: vuonon rannalla, maisemana vain vuoret ja meri. Rannasta voi nähdä hylkeitä, kauempana valaitakin.

– Ajattelimme, että okei, jos saamme sen, otamme. Emme saa tuollaista paikkaa enää mistään muualta, ikinä.

Jääkarhuja Länsivuonoilla ei ole, mutta luonto Ísafjörðurissa eli Jäävuonolla on iholla joka hetki. Myrskyllä taloissa käy jyly kuin ukkosella, Rämö sanoo.

– Kun ihmiset tuulisen yön jälkeen menevät töihin, monet ovat väsyneitä, ja kaikki tietävät, mistä se johtuu. Ei ole saanut nukuttua hyvin.

Suomalainen tapa valittaa huonosta säästä on Islannissa vieras. Kymmenen astetta ja aurinkoa on islantilainen rantakeli. Sää on Rämön mukaan niin usein niin huono, että silloin olisi aihetta olla pahalla päällä monta kertaa päivässä.

Toissa talvena Rämön perhe heräsi aamulla siihen, että kotitalo oli hautautunut lumeen. Umpeutunut oviaukko oli lapioitava sisältä käsin auki ennen kuin esikoinen pääsi kouluun.

Vuoret kohoavat kylän ympärillä, ja harrastamaan pääsee suoraan kotiovelta. Länsivuonoilla on hyvän eräilykohteen maine.

Seutu tuo Rämön mukaan mieleen Norjan Lofootit: tiet mutkittelevat vuoristossa ja voivat olla talvella poikki päiviäkin. Huonolla säällä myös kylän lentoyhteys saatetaan sulkea. Silloin hedelmähyllyillä alkaa olla vajetta ruokakaupassa.

Vaaraa voi aiheutua lumivyöryistä. Osa Ísafjörðurin kylästä on sen vuoksi suljettuna marraskuusta toukokuuhun. Toissatalvena Rämön tuttavaperheen talo lähikylässä hautautui vyöryyn keskellä yötä. Onneksi kukaan ei kuollut.

– Kylä on suojattu lumivyöryaidoilla, ja lumen liikkeitä ennustetaan tarkkaan. Silti vyöry pääsi taas yllättämään. Ihminen on luonnon rinnalla tosi pieni.

Parin tuhannen asukkaan kylässä kaikki tuntevat toisensa. Rämö päätti heti alusta ottaa positiivisen ja osallistuvan asenteen. Se on paras tie osaksi yhteisöä.

– Kehun julkisesti paljon asioita, joista tykkään täällä. Ja niistä, mistä en tykkää, en hirveästi puhu. Sellainen ei hyödyttäisi ketään, vähiten itseäni, Rämö sanoo.

– Kun yrittää olla ihmisille kiva ja sanoa jotakin hyvää kaikesta, se kantaa hedelmää. Ihmiset kutsuvat mukaan juttuihin. Heidän on ehkä helpompi suhtautua uuteen ihmiseen, kun hän on iloinen ja vaikuttunut asioista, joita täällä on.

Uusille tuttaville Rämö on järjestänyt esimerkiksi Suomi-teemaisia illanviettoja karjalanpiirakoineen ja uunimakkaroineen. Keskustelunaiheet ovat vaihdelleet rypytystekniikoista Suomen historiaan. Kun vieraat ovat pyytäneet saada kuulla ”jotakin talvisotamusiikkia”, Rämö on soittanut heille Topi Sorsakoskea, mikä on kerännyt tyytyväisiä nyökkäyksiä.

– On ihanaa, että kaikki tuntevat toisensa. Lapset voivat liikkua keskenään turvallisesti. Jos tarvitsee apua, aina tietää jonkun, jolta voi kysyä. Kaikki tukevat toisiaan. Tietysti, jos asiat menisivät tosi pieleen, tällaisessa pienessä paikassa olisi varmasti vaikea olla.

Satu Rämö on asunut Islannissa viisitoista vuotta. Hän tuli yliopistovaihtoon, rakastui saareen, palasi monta kertaa, ja yhdellä niistä hän löysi tulevan puolisonsa. Tyttäret ovat nyt 5- ja 11-vuotiaita.

Suomalaisena Islannissa on helppoa. Rämö opiskeli heti kielen.

– Suomalaisia pidetään täällä suora­puheisina ja helppoina ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse ottaa paineita.

Moni ajattelee, että tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset ovat olevinaan vähän parempia skandinaaveja, mutta suomalaiset eivät hienostele, Rämö sanoo.

Islantilaiset puolestaan ovat Rämön mukaan reippaita, iloisia ja spontaaneja. Välillä reteitäkin. Asenne on, että asiat menevät niin kuin menevät, eivät ne siitä huolehtimalla pahene tai parane.

– Usein vastataan kyllä tai ei ilman, että mietitään pitkään tai analysoidaan, että onko tässä järkeä. Äh, kokeillaan! Sen olen kuullut monelta ihmiseltä täällä.

Maassa on Rämön mukaan tietynlainen oman mielen mukaan tekemisen mentaliteetti, sen taustalla ovat myös realiteetit.

– Kun täällä on tosi huono ilma tosi usein, niin jos jää odottamaan, ei välttämättä saa mitään aikaiseksi. Kalastajankin on lähdettävä merelle silloin, kun luonto sallii ja paatti pysy pinnalla.

Länsivuonot on suomalaiseltakin maaseudulta tuttua muuttotappioaluetta, mutta kun suomalaiselta maaseudulta katoavat palvelut, Islannissa niitä riittää pikkukylissäkin.

– Meillä on kaksi päiväkotia ja kolme koulua tällä seudulla. Yksi lukio, yliopistollinen merentutkimuskeskus, start up -yrityksiä, biotekniikkayrityksiä, kaksi pitseriaa, kahvila, elokuvateatteri, neljä uimalaa, hiihtokeskus, terveyskeskus, kolme tai neljä kampaajaa, kaksi kauneushoitolaa, kolme pankkia, posti, kirjasto, museoita, lentokenttä...

Myös muuten on vireää. Kylässä järjestetään muun muassa maan suurin murtomaahiihtokilpailu, En koskaan mennyt etelään -festivaali sekä rakkausfestivaali.

– Jos saa lapsen yhdeksän kuukautta rakkausfestivaalin jälkeen, saa rahalahjoituksen kunnalta.

Ketään ei ole ihmetyttänyt, miten Rämö on löytänyt heidän pieneen kyläänsä.

– Täällä on sellainen asenne, että totta kai tänne tulevat kaikki, kun täällä on niin kivaa. Se on ihan tosi freesi asenne.

Rämö ja hänen perheensä ovat remontoineet uutta kotiaan. Saunan sijaan islantilaistaloissa on usein pihalla kuumavesiallas, geotermistä lämpöä kun riittää, mutta Rämön kotiin tulee myös sauna.

Islantilaisten suosikkisanontoja on Þetta reddast, tämä järjestyy! Sen elämä kylässä on opettanut myös Rämölle.

– Ehkä ihmisten pitää olla jollakin hyvällä tavalla reippaan hulluja, että he tykkäävät asua täällä. Siitä luo positiivisen, virkeän energisen meiningin.