Miksi valitsitte kohteeksi juuri Katalonian?

Tahdoimme nauttia auringosta ja merestä ­rennosti omaan tahtiimme. Katalonia on Suomesta sopivan ajomatkan päässä, ja siellä on lämmintä. Alueen monipuolisuus viehätti, esimerkiksi Salvador Dalí -kohteet Figueresis­­sa ja Portlligatissa. Halusimme myös päästä vaeltamaan koiramme kanssa.

Katalonia on mielenkiintoinen – alueen pääkaupunki on suuri Barcelona, mutta maaseutu on enimmäkseen idyllisen rauhallinen. Muista Espanjan itsehallintoalueista ­Katalonia poikkeaa siinä, että valtaosa sen asukkaista pitää itseään yhtenäisenä kansana, jolla on oma kulttuuri, historia ja kieli.

Alueella on pitkä, verinen historia, ja sen autonomisuuden taso on vaihdellut suuresti vuosisatojen saatossa. Nykyään Katalonian itsenäistymishaluja selitetään paljolti seudun vauraudella.

Mainitsit Dalí-kohteet. Kerro niistä lisää.

Ensimmäinen kohteemme Kataloniassa oli lähellä Ranskan rajaa sijaitseva Figueres. Se on espanjalaisen Dalín synnyinkaupunki, ja se oli myös taiteilijan viimeinen asuinsija ennen hänen kuolemaansa vuonna 1989. Vuosina 1961–1974 Figueresin vanha teatteri restauroitiin hänen suunnitelmiensa avulla omin­takeiseksi museoksi, ja siitä on tullut kaupungin päänähtävyys.

Figueresin museossa huomasimme, kuinka taiteilijan kädenjälki todella näkyi sen suunnittelussa: seinien ja pintojen materiaalit, valaistus ja tunnelma vaihtelivat huoneesta toiseen. Seinillä roikkuivat niin onkaloon piilotettu nukke – jonka olkapäitä koristivat kuivatut maissit, otsaa hyönteiset ja taustaa lintujen raadot – kuin klassisempi maalaus Autoretrat tou amb bacó fregit (Pehmeä omakuva grillatulla pekonilla).

Dalímaiseen silinterihattuun sonnustautunut museo-opas ohjasi teatraalisesti alakouluryhmää yhdessä huoneessa. Rakennuksessa oli valtava sisäpiha, jonka lasiseinistä tulvi sisään upeaa luonnonvaloa. Vaikka taiteilijan tunnetuimmat teokset ovat matkanneet muualle, tässä museossa todella vallitsi surrealistinen tunnelma. Ehdottomasti yksi omituisimmista museoista, joissa olen käynyt.

Portlligatin kaupungista puolestaan löytyy Dalín kotimuseo, jossa taiteilija asui vuosina 1930-1982. Sen arkkitehtuurin kubistisuus on hämmästyttävää, esimerkiksi jokainen ikkuna on erimuotoinen. Portlligatin satama on inspiroinut monia Dalín maalauksia.

Kävittekö Kataloniassa vaeltamassa?

Alueen itäisessä niemenkärjessä sijaitsee Cap de Creus. Kahdeksan kilometrin mittainen vaellus siellä on helppo haaste perus­kuntoiselle. Reitti kulkee Cadaquesista syvälle Välimeren syleilyyn. Niemenkärki sijaitsee korkealla, ja sen valtavat jyrkänteet ­nousevat jylhinä syvänsinisenä hohtavan meren ylle.

Istahdimme syömään tienvarsikojusta ostamiamme persimoneja ja appelsiineja ja katselimme, kuinka kultainen auringonsilta piirsi kuvioita merenpintaan. Oli kutkuttavaa kuvitella, että jossain rahtilaivojen takana silmän ulottumattomissa siinsi Pohjois-Afrikka.

Matkalla takaisin näimme rakastavaisia istumassa vaelluspolun varren kivillä. Ei ihme, sillä auringonlasku osoittautui yhdeksi kauneimmista, joita olen koskaan nähnyt.

Osaatko suositella Kataloniasta luontokohdetta, josta löytyisi myös ranta?

Delta de l’Ebren luonnonpuisto. Hieta­maasta koostuva, noin 20 kilometriä pitkä alue ­sijaitsee Katalonian etelärajalla, ja paikan ­halkaisee Ebrejoki, jota reunustavat runsaat riisiviljelmät.

Puisto on todellinen lintuharrastajien keidas. Flamingojen ja haikaroiden suuret parvet kylpivät joen suistossa, ja luonnon­puistosta sanotaan löytyvän yli 300 eri lintu­lajia. Puita ei ole, ja näkyvyys jatkuu pitkälle. Konkari­bongaajat olivat saapuneet jo ­aamuvarhain kiikareineen ja kameroineen torneihin ­tähystämään.

Puistossa on myös upea, pitkä hiekkaranta ja paljon purjelautailijoita. Kansallispuistojen riesana on ollut pitkään roskaaminen, mutta nyt ekoturismi näyttää saavan sijaansa Espanjassa ja kierrätysroskiksia oli monin paikoin.

Pakettiautolla matkustaessa löytää varmasti sattumalta hauskoihinkin paikkoihin?

Kyllä. Ajoimme Cap de Creusilta meren kupeessa kohti Calella de Palafrugellin ­rantaa. Näimme matkalla sitruunapuutarhoja, pelloilla laiduntavia vuohia sekä kivitalojen raunioita. Pysähdyimme pienessä Vergesin kaupungissa. Asuntojen ikkunoissa liehuivat Katalonian liput, muratit kiipeilivät ranskalaisilla parvekkeilla ja ovilaattojen kiekuraiset kirjaimet vilisivät silmissä.

Vergesissä oli meneillään sunnuntaiset antiikkimarkkinat. Myyntipöytiä täyttivät vanhat filmikamerat, maalaukset ja yksityiskohdiltaan runsaat keraamiset astiat. Hinnoista tingittiin kovaan ääneen katalaaniksi. Moni erehtyi luulemaan meitä ranskalaisiksi. Viimeistään tässä kylässä Katalonian itsenäisyys­halut tulivat meille selviksi.

Tuliko matkalla herkuteltua hyvällä ruualla?

Katalonialainen keittiö ammentaa niin espanjalaisesta, ranskalaisesta kuin välimerellisestä ruuasta. Tapakset eivät ole niin yleisiä kuin muualla Espanjassa, mutta isoista kaupungeista löytyy tapasbaareja. Torit ja kauppahallit ovat hyviä, etenkin lihan ja juuston ystävälle.

Charcuterieta, katalaaniksi embotitsia, saa monissa baareissa ja kahviloissa. Leikkele­lautasella on kuivattua sianlihaa, usein makkaraa tai kinkkua, jota syödään alkupalana. Nimi viittaa lihan valmistustapaan.

Samfaina muistuttaa ranskalaista ratatouillea. Kasvismuhennos tarjoillaan usein riisin, kalan tai lihan kastikkeena, mutta samfaina on vakiintunut myös omaksi ruuakseen. Seoksessa on yleensä munakoisoa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja valkosipulia. Katalonialais­herkun nimi tarkoittaa sinfoniaa, ja kenties se viittaa eri makujen yhteensopivuuteen.

Escalivadaa saa takuulla jokaisesta tapasbaarista Kataloniassa. Yksinkertainen ruoka sisältää kuorittua munakoisoa ja paprikaa, jotka on paistettu öljyssä sipulin ja tomaatin kanssa. Tämä herkku tarjoillaan usein lihan kera. Escalivadan kerrotaan syntyneen aikoinaan Pyreneillä viljelijöiden parissa.

Gironan kaupungissa sijaitseva ravintola El Cul del Món tarjoaa laadukasta katalonialaista ruokaa. Paikan hinnat ovat huokeita annosten tasoon nähden.

Calella de Palafrugellissa, postikorttimaisen kauniissa merenranta­kaupungissa, istahdimme ravintolaan rantabulevardilla. Puolisoni nautti tuoreita mereneläviä, minulle kasvissyöjänä Katalonia oli haastavampi. Alueen joistakin ravintoloista löytyi kuitenkin erin­omaisia kasvisruokia.

Jäikö jokin kaupunki erityisesti mieleen?

Pohjois-Katalonian suurin kaupunki Girona on autenttisen oloinen paikka. Se ei hienostele arkkitehtuurillaan muttei myöskään muistuta Costa ­Bravan muita, uudisrakennusten täyttämiä kaupunkeja. Gironan vanhassa­kaupungissa on muurien ympäröimä, arvokkaasti säilynyt juutalaiskortteli El Call. Juutalaiset asuttivat sitä vuoteen 1492, kunnes kristityt karkottivat heidät Espanjasta.

Gironassa on kuivahtaneen Onyarjoen yllä upean­värisiä ja erikoisen muotoisia kerrostaloja, jotka näkyvät parhaiten Pont de les Peixateries Velles -sillan päältä. Ne näyttävät suorastaan raihnaisilta viereiseen, valtavaan katedraalin verrattuina. Girona on kaupunkina kiinnostavampi vaihtoehto matkailijoille, jotka haluavat paeta Barcelonan tai Sitgesin kaltaisia suosittuja turistirantakohteita.

Löysittekö autoillessa mahtavia yöpaikkoja?

Me emme yöpyneet leirintäalueilla, koska ­bongasimme parhaimmat paikat luonnon ääreltä ja sattumalta. Yöpaikkoja löytyi yleensä hyvin rannan läheltä, piknik-merkityiltä ­alueilta ja jännittäviä pikkuteitä seuratessa.

Park4night on suosittu sovellus auto­matkustajien keskuudessa. Se on kätevä etenkin pitkällä ajomatkalla, kun alkaa väsyttää ja haluaa lepäämään. Käyttäjät voivat merkata karttaan yöpymispaikkoja, ja toiset käyttäjät voivat kommentoida niitä. Lisäksi sovelluk­seen on merkitty leirintäalueita, vessojen ­tyhjennyspaikkoja ja halpoja bensa-­asemia. Kalleimmilta leirintäalueilta löytyy ravintoloita ja uima-­altaita, edullisimmat tarjoavat peruspalvelut, kuten sähkön ja suihkut.

Ehdottomasti upein yöpymispaikkamme oli Cap de Creusin niemenkärki. Ajoimme sinne illalla ylös mutkikasta vuoristotietä. Niemenkärki oli harvakseltaan asuttu, ja siellä oli todella pimeää. Emme tienneet, millaisesta ympäristöstä löytäisimme itsemme aamulla. Heräsimme koiramme malttamattomiin haukahduksiin ja linnun­lauluun. Ja voi kuinka maisemat palkitsivat!

Toinen mieleen jäänyt yöpymispaikka oli loputtoman pituinen ranta Rosesissa Cadaquesin alapuolella. Siellä pääsi pulahtamaan aamu-uinnille Välimeren aaltoihin ja tutustumaan aamulenkillä paikallisiin.

Tuottiko pakettiautoelämä haasteita?

Siinä on tärkeää avoin mieli ja mökkeilyasenne. Vanlife ei ole maailman hygieenisin matkustustapa, sillä ulkoilu ja pieni tila korostuvat. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata mieluummin liian vähän kuin liikaa tavaraa. Välttämättömät asiat saa paikan päältäkin.

Nautin tässä autoreissussa eniten siitä, että elimme paikallisten mukaista elämää. Ulkoilutimme koiraa samoilla lenkkipoluilla kuin asukkaat, ja ostimme ruuat samoista kaupois­­ta. Katalonialaisiin tutustuminenkin oli helppoa. Lisäksi löysimme pieniä, ei niin turistisia kyliä ja kohteita, joihin ei muuten välttämättä osuisi. Esimerkiksi leipomoita, ravintoloita, putiikkeja ja toreja. On mukava tukea paikallisia pienyrittäjiä ja elinkeinoja. Suosittelen tällaista matkustustapaa, jos ei halua suunnitella kaikkea tarkkaan ja on aikaa käytettävissä.

Automatkailu Katalo­niassa sopii kenelle vain: liikennekulttuuri on kyllä Suomea rauhattomampaa mutta ei liian vaativaa. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja pysäköinti kohtuu­hintaista. Ruoka, bensa ja muut tarpeet ovat edullisempia kuin Suomessa. Aikaa kannattaa varata ainakin pari viikkoa.

Mitä jäi Kataloniassa vielä kokematta?

Automatkalla ei välttämättä etsi suurimpia nähtävyyksiä vaan matkustaa mielen­tilan mukaan. Jätimme suosiolla pois isot Barce­lonan ja Sitgesin, koska halusimme keskittyä pienempiin paikkoihin ja luontokohteisiin.

Andorran sisämaavaltio Pyreneillä olisi ollut hieno nähdä, mutta nyt sille ei riittänyt aikaa. Lisäksi kokematta jäivät esimerkiksi Vicin ja Matarón kaupungit.