En yhtään ihmettele, että harmittaa. Suunnitelmat voivat olla possunpunaisia, kuten Essi Wuorelan Naimisiin-kappaleessa. Useimmiten punainen yhdistettään Ferrariin, tyylikkäisiin naisen ­juhla- avokkaisiin sekä rakkauden ja ­intohimon punaiseen ruusuun.

Lääketieteessä intohimo on ruususta kaukana. Tulehduksen pyhää kolminaisuutta ilmentävät punoitus, kuumotus ja turvotus. Trilogia ei kuitenkaan kerro tulehduksen aiheuttajaa, sillä ilmiön taustalla voi olla useita fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia tekijöitä, kuten kuuma, kylmä, trauma, rasitus, immunologinen tai allerginen reaktio ja myös mikrobit.

Kansan ­keskuudessa tulehdus mielletään helposti bakteeriperäiseksi, mikä poikii antibi­oottien liikakäyttöä.Tavallinen tautiopin ruusu on A- tai G/C-ryhmän beetahemolyyttisen streptokokin tekosia, harvoin B-ryhmän (Alexander Salava). Ruusu saa yleensä alkunsa ihon rikkonaisesta kohdasta ­(varvasvälisilsa, hautuma, säärihaava tai mikä tahansa ihorikko, kuten ihottuma).

Ruusulle altistavat liikapaino, alaraajojen turvotus sekä heikentynyt laskimo- ja ­valtimoverenkierto. Tyypillisin taudinkuva on klassinen: korkea, joskus horkkamainen kuume, jota seuraa noin vuorokauden kuluessa säären punoitus. Horkkakuume on sepsiksen (verenmyrkytys) keskeinen oire etenkin ikäihmisillä, joten sitä pitää aina epäillä.

Myös ruusussa streptokokki voi päätyä vereen. Sepsiksen diagnoosi tehdään ­veriviljelyn perusteella. Taudinkuva on kuitenkin usein tyypillinen, joten peni­silliiniä tuikataan suoneen yleensä ilman viljelyitä, ja tauti alkaa parantua.

Valtaosa ruusuista sijaitsee säären, ­nilkan tai jalkaterän iholla, mutta ­löytääpä se tiensä ­joskus kasvoihin ja korvanlehteenkin. ­Taudinkuva ei ole aina raju. Niin käy usein toistuvissa ja etenkin kasvojen ruusuissa. Tavallinen ruusu hoidetaan penisilliinillä.

Maan tavaksi on tullut hujauttaa tapauksessa kuin tapauksessa suoneen Z-vitamiinia. Tarkoitan tällä kefuroksiimin kaupallisen nimen ensimmäistä kirjainta. Tuo lääke tulee oikeasti kyseeseen vasta silloin, kun ihoinfektio on primaaristi märkäinen ja pitää epäillä mukana olevaa stafylo­kokkia. Rapsakassa sääriruusussa hoito aloitetaan suonensisäisesti. Lievissä tapauksissa pärjätään yleensä pillereillä.

Olet sillä tavalla poikkeus, että uusintaprosenttisi on melkoinen. On vaikea uskoa, etteivät lääkärit olisi kiinnittäneet huomiota tähän. Vai oletko joutunut aina päivystyksessä eri lääkärille? Minun on vaikea ymmärtää tätä, koska toimin pienellä paikkakunnalla. He ovat kuitenkin määränneet Sinulle estolääkkeen.

Jalkasi pitää syynätä tarkkaan. Jalkahoitajalla on syytä käydä mahdollisten infektioporttien poistamiseksi, ja myös altisteisiin pitää yrittää vaikuttaa. Antibiooteilla toteutettavaa estohoitoa tulee harkita jo ensimmäisen uusiutumisen­ ­jälkeen.

Tyypillisin hoito kestää vuoden, mutta usein sitä joudutaan jatkamaan. Penisilliinillä estolääkitys toteutetaan kerran kuukaudessa annettavana pistoksena. Jos on sille allerginen, tarvitaan suun kautta otettavia tabletteja päivittäin. Ruusu altistaa jalkaturvotukselle. ­

Kaikkinaista kroonista turvotusta vastustetaan tukisukilla. Ihorikkoumat, hiertymät ja varvassilsat tulee hoitaa ja estää pontevasti. Mahdollisesta liikapainosta pyritään eroon. Kengät tulee valita jalan eikä pelkästään muodin mukaan: hiertymiin ei ole varaa!