Hammaslääkäri on suvereeni toimija suun sairauksissa, sillä hän työskentelee päivät pitkät monttu auki sinnittelevien potilaiden parissa, jotka yrittävät saada pidettyä syljen eritystään kurissa. Siinä on aikaa tarkastella hampaiden lisäksi suun alueen limakalvoa  – ja oikein hyvä niin. Sieltä sinunkin punajäkälädiagnoosisi näyttää olevan lähtöisin.

 Suun punajäkälä on varsin krooninen ilmestys ja voi kestää ajoittaisena vuosikausia. Jos potilaan iholla on punajäkälä, kolmella neljästä sitä esiintyy myös suun limakalvoilla. Keskimäärin vaiva ei ole suun tapauksessa kummoinenkaan. Sinullakin se taisi olla sattumalöydös.

 Esität kysymyksiä uskomustyyppisistä toimista, joista voin kertoa, ettei niillä ole osaa sen paremmin kuin arpaakaan punajäkälän käyttäytymiseen. Uskomusten peli- tai pikemminkin rahanvaihtokentillä tulee muistaa, että yksittäisissä tapauksissa ihmisen oireelle voi tapahtua aivan mitä tahansa. Myös sinun tapauksessasi kyse on punajäkälän luonnollisen kulun vaihtelusta. Tieteessä tulos perustuu tutkimukselliseen, toistettavissa olevaan näyttöön. Se ei ole koskaan mielipidekysymys, vaan tulos. Limakalvojen punajäkälään ei ole tepsiviä itsehoitokeinoja.

Ravitsemuksella ei ole punajäkälän näkökulmasta merkitystä – terveydellisessä mielessä taas valtavasti. Sen voi toki sanoa, että hyvä suuhygienia ja hampaiden hoito on aina hyväksi. Lisäksi alkoholin ja tupakan välttäminen vähentää kroonisiin limakalvomuutoksiin liittyvää oksasolusyövän vaaraa.

 Mitä tulee maitohappobakteereihin, niillä ei ole hoidollista merkitystä aikuisten sairauksissa. Näyttö turisti- ja antibioottiripulin ehkäisyssäkin on niin hataraa, etten käytä niitä praktiikassani nykyisten hentojen tiedonjyvästen valokeilassa.