Kolesterolia on karkeasti ottaen kahta tyyppiä: hyvän- ja pahanlaatuista. Niistä hyvänlaatuinen HDL-kolesteroli on Pekka Puskaa lainaten roskakuski, joka kuljettaa elimistöstä pois pahanlaatuista LDL-kolesterolia.

Kolesteroli on tärkeä solujen rakenneosa, jota ei välttämättä tarvitse saada ravinnosta, sillä maksa valmistaa sitä.

Maailmanlaajuinen tiedeyhteisö on tällä hetkellä sitä mieltä, että valtimoplakit eivät synny ilman LDL-molekyyliä. Jos hiiriltä poistetaan kemiallisin menetelmin LDL-kolesteroli verestä, niille ei saada mitenkään syntymään valtimorasvoittumatautia. Plakin pinnan muodostaa sidekudos, jossa on kollageenia. Ajatellaan, että plakkiin iskee jonkinlainen tulehdus, joka aiheuttaa tulehdussoluista entsyymien

vapautumisen, ja nämä rikkovat kollageenin tehden plakkiin repeämän. Luonto alkaa korjata vauriota, jolloin paikalle kutsutaan verihiutaleita – syntyy hyytymä ja mahdollisesti veritulppa tuohon kohtaan suonta.

Asetosalisyylihappo (mm. Disperin, Primaspan, Aspirin cardio) ehkäisee tehokkaasti hyytymien syntymistä, minkä vuoksi sitä käytetään laajasti valtimorasvoittumatautia potevilla. Mikäli sattuu olemaan sille allerginen, käytetään muita verihiutaleiden toiminnan estäjiä. On huomattu, että hyytymät tulevat usein sellaisiin ahtaumakohtiin, jossa plakki tukkii vain osan valtimon tilavuudesta. Tällaiset pienemmät plakit eivät välttämättä aiheuta oireita, kuten rasitusrintakipua.

Tämä selittää hyvin sen, ettei sepelvaltimotautia ole mahdollista leikata pois, ja sen, ettei ahtaumakohdan ja siihen tulleen hyytymän laajentaminen pallolla vaikuta mitenkään potilaan ennusteeseen, vaikka viekin pois sen oireen ja vaaran.

Kun elintavat saadaan ojennukseen (tupakka pois, verenpaine kuriin, ravintoon kasviksia ja suomalaisia marjoja, pehmeää rasvaa, täysjyvää, kalaa, kanaa ja rasvattomia maitotaloustuotteita sekä töppöstä toisen eteen), plakit kovettuvat ja jopa pienenevät eivätkä yhtä helposti repeile. Korkean riskin potilailla kolesterolin nujertamiseksi tarvitaan lähes aina myös lääkettä, joista tehokkaimpia ja yleisimmin käytettyjä ovat statiinit.

Ihmisten kolesterolitasot vaihtelevat sekä perinnöllisistä että elämäntapasyistä. Toisilla kolesteroli imeytyy ruoansulatuskanavasta takaisin huomattavasti paremmin kuin toisilla. Joillakin taas ruoassa nautittu kolesteroli ei jarrutakaan maksan omaa kolesterolisynteesiä yhtä hyvin kuin toisilla. Lisäksi on erilaisia geeniperäisiä vikoja, kuten FH-tauti (LDL-partikkeleita verenkierrosta poistavan LDL-reseptorin geeni on virheellinen, jolloin kolesterolia kertyy elimistöön – esiintyvyys 1:500). Niinpä langanlaihalla keski-ikäisellä himohölkkääjällä ja terveysintoilijalla kolesteroli voi olla 8, kun hänen lihavalla sohvaperunapuolisollaan se on 3 mmol/l. Voitte arvata, kuka syyttää tässä tapauksessa ketä ja mitä. Siis: kolesterolilla on merkitystä!

En mielelläni käytä kolesterolissa raja-arvoja: yleisohje on, että mitä alhaisempi, sitä parempi. Suurin osa valtimoahtaumataudin komplikaatioista syntyy noin kolesterolitasolla 5–6 mmol/l. Suomessa suositus kokonaiskolesterolissa on alle 5 ja LDL-kolesterolissa alle 3.5 mmol/l. Nämä tasot eivät luonnollisesti riitä, silloin kun tauti on. Tulipa tukos millä kolesterolitasolla vain, se on ollut kokonaistilanteen kannalta liian korkea.

Suppean kuvauksesi perusteella et mitenkään voi kuulua korkean riskin ryhmään. Näytät elävän monipuolisen terveellisesti, ja kolesterolitasosi on kansallisen suosituksen alapuolella. Näiden tietojen perusteella statiini ei ole sinulle tarpeen. Ajatellaan, että ikäiselläsi korkea kolesteroli saattaa olla jopa suojaava tekijä.

Toisaalta mikäli ihminen saa iäkkäänä vaikkapa sydän- tai aivoinfarktin, niin siinä tapauksessa kolesterolilääke on toki aiheellinen. Statiinien haittavaikutuksista kerroin palstallani viime kerralla, joten vilkaise niistä sieltä. Noin joka kymmenes käyttäjistä voi saada lihassärkyjä. Käytän itse statiinia, vaikka en korkean riskin ryhmään kuulukaan. Olen urani aikana nähnyt sen verran paljon pahoja tapauksia, että ajattelin tuolta osin olla ottamatta riskiä.