Koska vaiva on tähänastisen aikuisiän mittainen, sulkee se pois ainakin sairaudet, tulehdukset ja lääkeaineet. Hyvä niin, sillä monet pahat sairaudet saattavat aiheuttaa hikoilua. Vaihdevuodet ohitetaan, koska puhumme miespuolisesta ja ilmeisesti nuorehkosta henkilöstä.

Kysymyksestäsi ei ilmene, onko hikoilu paikallista (kämmenet, jalkapohjat, kainalot, pää) vai yleistynyttä. Veikkaan, että kyse on jo nuoruudessa alkaneesta paikallisesta hikoilusta, jonka perimmäistä syytä ei voi tietää. Siksi sitä kutsutaan idiopaattiseksi, minkä väännän ”idioottiseksi”.

”Idioottinen” hikoilu aiheutuu autonomisen hermoston säätelyhäiriöstä – olisiko termostaatti vinksallaan. Tässäkin tilassa geeneillä on osansa.

Keskimäärin on vaikeaa kuvitella, että hikoilun vuoksi ryhdyttäisiin dramaattisiin hoitoihin, ellei tilanne ole todella hankala. 

Useimmiten tyydytään pyykkikoneeseen ja alumiinisuoloja sisältäviin antiperspirantteihin, jotka tehoavat parhaiten kainaloihin. 

Tuhdimpaa tavaraa saa lääkärin reseptillä. Niitä kannattaa käyttää aluksi päivittäin ja harventaa kertoja muutaman viikon kuluttua. 

Kämmenien ja jalkapohjien tapauksissa voidaan kokeilla vesi-iontoforeesia ainakin 10 kerran hoitosarjana, tietää Lääkärin käsikirja. Eipä ole tullut pian 40-vuotisen urani aikana tämä käytännössä vastaan. Botuliinitoksiinipistoksia käytetään dystoonisten lihaskouristusten, spastisiteetin ja vaikkapa ryppyjen lisäksi myös vaikeaan liikahikoiluun. Hoito toteutetaan 6–12 kuukauden välein, eikä se ole ihan halpaa puuhaa. 

On olemassa ns. antikolinergisia lääkkeitä. Niiden sivuvaikutukset tosin usein ankeuttavat hoitoa. Plastiikkakirurgi voi myös poistaa kainalohikirauhasia, tai nykyään enää erittäin harvoin ryhdytään kopeloimaan hermoganglioita (sympatektomia).

Jos tyttärenpoikasi kokee olevansa sietämättömässä pulassa, kehotan häntä hakeutumaan asiaan perehtyneen ihotautilääkärin juttusille. 

Mikäli asia on yleistyneempi, kannattaa jutella ensin oman terveyskeskuslääkärin kanssa.