Huolesi on totta vie aiheellinen, etkä todellakaan ole ainoa kansalainen tässä tilanteessa. Jos meillä vain olisi jokin konsti, millä tilanne voitaisiin saada ­hallintaan, sadattuhannet suomalaiset voisivat paremmin – niin alkoholista ­riippuvaiset kuin heidän läheisensäkin.

Kertomasi perusteella äitisi on alkoholista riippuvainen. Etenkin naiselle nuo määrät jatkuvasti käytettynä ovat suuria ja terveydelle haitallisia. Ilmeisimmin äidilläsi on tyypin 2 diabetes, jota potevista on suurimmalla osalla valmiiksi rasvamaksa. Myös alkoholi rasvoittaa maksaa, joten maksakirroosin kehittymisen vaara on hänellä huomattavasti suurentunut. Verenpainekin tuppaa nousemaan ja useimmiten myös paino. Vaikutuksia on luonnollisesti laajalti koko elimistöön.

Kyllä äidin kanssa pitää pystyä puhumaan – suoraan mutta lempeästi. Tulee viestittää, ettei ihmisarvo itsessään ole kiinni alkoholista. Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunnetta ei soisi tulevan. Kyse on vain siitä, että riippuvuus tekee kohteestaan orjan, kaventaa hänen elämäänsä ja vaarantaa terveyden. Salailu ja suoranainen valehtelu ovat riippuvuuden oireita, eivätkä ne ole sillä tavalla tahallisia kuin yleensä ymmärrämme. Ne aiheuttavat toistuvasti pettymyksiä ja suuttumuksen tunteita läheisille. Joka tapauksessa valheet pitää tehdä näkyviksi, eikä niitä pidä peitellä.

Ei kannata pettyä, että puheeksi ottaminen ei yleensä auta, vaikka se on aivan välttämätöntä tehdä. Välien säilyttäminen, elämässä mukana oleminen, riippuvuuden todentaminen, totta puhuminen ja näiden kautta hoitoon motivoiminen ovat kaita polku. Pakottaminen ei johda mihinkään. Halun parantumiseen pitää herätä.