Terveys ja hyvinvointi
Ikääntyvä äitini käyttää alkoholia päivittäin – olen huolissani hänen terveydestään ja haluaisin auttaa, mutta miten? Apu-klinikka vastaa
18.3.2022
 |
Apu

Kysymys:

Olen huolissani 66-vuotiaan äitini alkoholinkäytöstä. Hän on ollut pari vuotta eläkkeellä ja nauttii joka ilta noin kolme puolen litran tölkkiä keski­olutta tai enemmän. Hän myös piilottelee juomiaan eikä halua keskustella aiheesta. Huoltani lisäävät äidin ­diabetes ja verenpainetauti, joihin hänellä on lääkitys. Millaisia riskejä juomiseen liittyy? Miten voisin ottaa asian puheeksi äitini kanssa tai miten saisin hänet muun avun piiriin?

Vastaus:

Huolesi on totta vie aiheellinen, etkä todellakaan ole ainoa kansalainen tässä tilanteessa. Jos meillä vain olisi jokin konsti, millä tilanne voitaisiin saada ­hallintaan, sadattuhannet suomalaiset voisivat paremmin – niin alkoholista ­riippuvaiset kuin heidän läheisensäkin.

Kertomasi perusteella äitisi on alkoholista riippuvainen. Etenkin naiselle nuo määrät jatkuvasti käytettynä ovat suuria ja terveydelle haitallisia. Ilmeisimmin äidilläsi on tyypin 2 diabetes, jota potevista on suurimmalla osalla valmiiksi rasvamaksa. Myös alkoholi rasvoittaa maksaa, joten maksakirroosin kehittymisen vaara on hänellä huomattavasti suurentunut. Verenpainekin tuppaa nousemaan ja useimmiten myös paino. Vaikutuksia on luonnollisesti laajalti koko elimistöön.

"Ei kannata pettyä, että puheeksi ottaminen ei yleensä auta, vaikka se on aivan välttämätöntä tehdä. Pakottaminen ei johda mihinkään. Halun parantumiseen pitää herätä."
Tapani Kiminkinen

Kyllä äidin kanssa pitää pystyä puhumaan – suoraan mutta lempeästi. Tulee viestittää, ettei ihmisarvo itsessään ole kiinni alkoholista. Hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunnetta ei soisi tulevan. Kyse on vain siitä, että riippuvuus tekee kohteestaan orjan, kaventaa hänen elämäänsä ja vaarantaa terveyden. Salailu ja suoranainen valehtelu ovat riippuvuuden oireita, eivätkä ne ole sillä tavalla tahallisia kuin yleensä ymmärrämme. Ne aiheuttavat toistuvasti pettymyksiä ja suuttumuksen tunteita läheisille. Joka tapauksessa valheet pitää tehdä näkyviksi, eikä niitä pidä peitellä.

Ei kannata pettyä, että puheeksi ottaminen ei yleensä auta, vaikka se on aivan välttämätöntä tehdä. Välien säilyttäminen, elämässä mukana oleminen, riippuvuuden todentaminen, totta puhuminen ja näiden kautta hoitoon motivoiminen ovat kaita polku. Pakottaminen ei johda mihinkään. Halun parantumiseen pitää herätä.

Kysy terveydestä, Avun asiantuntijat vastaavat

  • Reijo Laatikainen, ravitsemus
  • Pippa Laukka, hyvinvointi
  • Tapani Kiminkinen, yleislääketiede
  • Voit kysyä nettiosoitteessa apu.fi/teemat/apu-klinikka
  • Voit myös lähettää kysymyksesi: aputerveys@a-lehdet.fi tai postitse”Apu-klinikka”, Apu, 00081 A-lehdet

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.