Ted Sarandos tiesi heti, mistä on kyse.
Kun tuotantoyhtiö Media Rights Capitalin toimitusjohtaja Modi Wiczyk mainitsi Sarandosille, että he ovat valmistelemassa uutta versiota BBC:n poliittisesta draamasarjasta House of Cards, Sarandos halusi heti kuulla lisää. Hän tunsi vuonna 1990 tehdyn sarjan – ja rakasti sitä. Kun hänelle kerrottiin, keitä ohjelman tekijäkaartiin oli kiinnitetty, hän innostui. David Fincher, Kevin Spacey, Robin Wright, Beau Willimon. Tässä olisi mahdollisuus, jota ei voi jättää käyttämättä.
Sarandos, 48, on netti-tv-palvelu Netflixin sisältöjohtaja. Hän päättää, mitä sarjoja, elokuvia ja dokumentteja palveluun ostetaan. Niinpä Sarandos hetken asiaa pohdittuaan osti kaksi tuotantokautta uutta House of Cardsia noin sadalla miljoonalla dollarilla näkemättä yhtään kohtausta.
Kuka voi tehdä niin?
Sisältöjohtaja Sarandos istuu upottavalla sohvalla Marina Congress Centerin neuvotteluhuoneessa Helsingissä. Netflix on juuri rantautunut Suomeen. Sarandos kollegoineen on kiertänyt jo muut Pohjoismaat. Suomi on listalla viimeisenä.
”Ja tietenkin tärkeimpänä”, kiirehtii mies vakuuttamaan. Sarandos ei silti ole lipevä. Päinvastoin, hän on pukua lukuun ottamatta epämuodollinen, jopa arkinen. Hän epäilee, että tunti on liian pitkä aika haastattelulle, sillä eihän hänellä ole mitään kerrottavaa, ainakaan itsestään. Sitten hän alkaa kertoa, miksi rakastaa televisiota.
”Kasvoin kodissa, jossa vallitsi jatkuva kaaos. Vanhempani olivat nuoria, minulla oli viisi sisarusta ja elämä oli täynnä yllätyksiä. Koskaan ei voinut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yhtenä jouluna sitä saa lahjaksi kaiken, mitä ikinä voi toivoa ja seuraavana päivänä isä on työtön eikä kodissa ole sähköjä. Televisio toi järjestystä muuten kaoottiseen elämääni. Se oli ystäväni.”
Kun sähkömiehen ja kotiäidin poika tajusi, että pieniä, itsenäisiä elokuvateattereita on myös hänen kotikaupungissaan Phoenixissa, hän alkoi ravata niissä alvariinsa. Lukiosta päästyään hän meni opiskelemaan journalismia, mutta tajusi pian olevansa surkea kirjoittaja. Opiskelujen ohella Sarandos työskenteli osa-aikaisesti videovuokraamossa.
”Suurin osa päivistä oli hiljaisia, joten vietin aikani katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja. Sain palkkaa suurimmasta intohimostani.”
Hän keskeytti journalismin opintonsa ja siirtyi videovuokraamon tiskin takaa pyörittämään liikettä ja hetken kuluttua koko pientä ketjua. Siitä hän siirtyi myyntijohtajaksi videojakeluyhtiöön.
Quentin Tarantinon Pulp Fiction sai ensi-iltansa vuonna 1994. Samoihin aikoihin Sarandos selaili Rolling Stone -lehteä ja hänen silmiinsä osui artikkeli Lawrence Benderistä, Tarantinon elokuvien tuottajasta.
”Hän on poliittisesti hyvin aktiivinen ihminen. Hän tekee työtä intohimonsa elokuvien parissa tehdäkseen maailmasta paremman paikan.”
Vähitellen Sarandosille valkeni, että hänkin voisi tehdä töitä siellä, missä on hänen suurin intohimonsa. Televisiobisneksen keskiössä.
Netflixin toimitusjohtaja Reed Hastings löysi hänet videojakelufirmasta vuonna 1999 ja palkkasi vuonna 2000. Siitä saakka yhtiö on pyrkinyt muuttamaan ihmisten käsityksen siitä, mitä tarkoittaa katsoa televisiota.
Netflixin ensimmäinen liikeidea ei vielä varsinaisesti muuttanut maailmaa. Se aloitti vuokraamalla dvd:itä postipalveluna. Tilaus tehtiin netissä ja dvd saapui seuraavana päivänä postilaatikkoon. Asiakas palautti dvd:t Netflixiin palautuskuorissa. Yhdysvalloissa palvelu toimii yhä ja on erittäin merkittävä osa yhtiön liikevaihtoa.
Sekä Sarandos että Hastings tiesivät kuitenkin jo tuolloin, että tämä ei ole tulevaisuutta. Tulevaisuutta olisi, että tilaajat voisivat käyttää palvelua milloin haluavat, kuinka kauan haluavat ja ilman rajoituksia.
”Netflixissä haluamme säilyttää kaikki television hyvät ominaisuudet ja riisua pois huonot. Eli odottamisen, eikö niin. Siksi laitamme kaikki tuotantokauden jaksot tarjolle samaan aikaan.”
Lisäksi katsojien pitäisi saada Netflixistä jotain, mitä ei muilla ole.
”Tajusimme, että jos meillä vain olisi tarpeeksi tilaajia, voisimme tehdä omia ohjelmia, joita ihmiset voisivat katsoa internetin välityksellä. Mutta ensin olisi kehitettävä tekniikka ja saatava kunnon tilaajapohja.”
Nyt palvelu on lanseerattu Kanadassa, Briteissä, Karibialla, Latinalaisessa Amerikassa ja Pohjoismaissa. Sillä on 30 miljoonaa käyttäjää. Niinpä ensi vuonna ensi-iltansa saa neljä Netflixin omaa tuotantoa: House of Cards, Arrested Development, Hemlock Grove ja Orange Is the New Black.
Muutkin tuntuvat uskovan Netflixin ideaan. Vaatimattomasti olkiaan kohauttaen sisältöjohtaja toteaa, että Hollywoodin valtaapitävät ovat erittäin halukkaita käymään neuvotteluja Netflixin kanssa. Ja he tekevät aloitteen itse.
”Elokuvabisnes on kovan muutospaineen alla. Todella hyviä elokuvia tehdään yhä vähemmän. Hirveä määrä loistavia tekijöitä etsii töitä television puolelta. Siksi he haluavat tavata minua, eivät siksi, että olisin niin hyvä tyyppi”, hän naurahtaa.
Sarandos ei pysty erottamaan työtä ja vapaa-aikaa toisistaan, sillä kaikki hänen ystävänsä ovat jotenkin tekemisissä viihdebisneksen kanssa. Hyvä puoli näissä ystävyyssuhteissa on, että suurella osalla elokuvan ammattilaisista on kotonaan isot valkokankaat, joilta leffoja on kiva katsella. Ja se, että he ovat niin älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä.
”On pötypuhetta, että elämä Hollywoodissa olisi pinnallista. Kun tapaan ystäviäni, puhumme lähes yksinomaan politiikasta. Käymme esimerkiksi usein illastamassa Vincen [Vaughn, näyttelijä], Peterin [Billingsley, ohjaaja], vaimoni ja heidän vaimojensa kanssa. Vince on konservatiivi ja minä liberaali, joten keskustelut ovat usein melko kärjekkäitä. Mutta se ei haittaa, koska kunnioitamme toisiamme niin paljon.”
Sarandosin ei tosiaan tarvitse syödä yksin. Hän lounastaa usein esimerkiksi käsikirjoittaja Mitchell Hurwitzin ja tuottaja Brian Grazerin kanssa. Ja innoittajansa Lawrence Benderin.
”Tapasin Lawrencen eräässä konferenssissa muutamia vuosia sitten. Menin esittäytymään ja kerroin, kuinka paljon ihailen hänen työtään. Hänestä tuli yksi parhaista ystävistäni. Kaiken lisäksi hän esitteli minulle myös nykyisen vaimoni Nicolen.”
Nicole Avant on entinen Yhdysvaltain Bahaman-suurlähettiläs. Pariskunta keräsi Barack Obaman vaalikampanjaan 500 000 dollaria.
Tarantinon tuottajan lisäksi Sarandos tuntee myös Tarantinon.
”Hän on uskomaton. Superaktiivinen.”
Ja George Clooneyn.
”Hän on erittäin jalat maassa -tyyppi. Hän syytää aikaansa ja rahaansa asioihin, joihin todella uskoo.”
Ja Clint Eastwoodin.
”Tuotimme pari vuotta sitten yhdessä dokumentin Tony Bennettista. Se oli unelmieni produktio.”
Ja Steven Spielbergin.
”Olemme puhuneet yhteistyöstä. En voi sanoa enempää nyt.”
Ja tietysti David Fincherin, Fight Clubin, The Social Networkin ja House of Cardsin ohjaajan.
”Puhuvat, että Davidin kanssa on vaikea työskennellä. Minusta taas on unelma työskennellä hänen kanssaan, koska hän tietää täsmälleen, mitä haluaa. Hän on hyvin selkeä ja tajuaa, miten tehdään upea tv-ohjelma. Luulen, että puheet johtuvat siitä, että studiojohtajat yrittävät kontrolloida hänen tekemisiään.”
Samaa Sarandos sanoo Mitchell Hurwitzista, joka on Netflixin toisen oman tuotannon Arrested Developmentin käsikirjoittaja. Ohjelma jatkaa siitä, mihin jäätiin vuonna 2006, kun Fox poisti sarjan ohjelmistostaan.
”Olen kuullut, että jotkut studiojohtajat ovat yrittäneet poistaa osia Hurwitzin käsikirjoituksista sanomalla, että tämä ei ole hauskaa. Mutta kumpi tietää paremmin, mikä on hauskaa, yksi maailman parhaista komediakäsikirjoittajista vai joku, joka ei ole koskaan kirjoittanut mitään?”
Tämä on Sarandosin asenne. Kun tuotannosta ja budjetista on sovittu, Sarandos ei puutu prosessiin. House of Cardsin pääroolin näyttelevä Kevin Spaceykin sanoo Hollywood Reporter -lehdessä, että Netflixistä kukaan ei yrittänyt sekaantua asioihin, kun sarjaa kuvattiin.
Sarandos voi tehdä näin, koska on täysin kylmäpäinen.
”En menetä yöuniani isoillekaan riskeille. Mietin järkevästi riskin suuruutta ja miten sijoittaa siihen aikaani ja rahaani.”
Kuten sata miljoonaa sarjaan, josta ei ole nähnyt yhtäkään kohtausta?
”Olen televisiota katsomalla oppinut, että kannattaa ennemmin sijoittaa sata miljoonaa kahteen tuotantokauteen kuin 20 miljoonaa pilottiin, josta ei jää käteen mitään. Eikä ole katastrofi, jos sarja ei menesty. Se olisi vain yksi huono veto, pieni prosentti vuosibudjetistamme.”
Se on totta. Ted Sarandos istuu niin suurten setelien päällä, että satanen ei tunnu missään.
”Ensi vuonna käytämme sisältöihin muutaman miljardin.”
House of Cards on Netflixille pieni askel taloudellisesti mutta suuri harppaus henkisesti. Sarandosin haaveissa oma ohjelmatuotanto tekee Netflixistä maailman parhaan netti-tv-palvelun.
Netflixin tapaisena on demand -palveluna toimiva HBO Nordic lanseeraa Pohjoismaissa lähiaikoina, vaikka juuri lykkäsikin aloitusta. HBO on monille suomalaisille isompi juttu kuin täällä melko tuntematon Netflix. Sarandos ei omien sanojensa mukaan ole asiasta huolissaan.
”Suurimmat elokuvayhtiöt ovat myyneet oikeudet meille, eivät HBO:lle. Meillä on myös parempi tekniikka, jota on kehitelty seitsemän vuotta. HBO:lla ei ole suhdetta kuluttajan kanssa toisin kuin meillä.”
Sarandos kuitenkin ihailee HBO:n tyyliä ja kehuu Sopranosia yhdeksi parhaista tv-sarjoista.
”HBO on meille inspiraation lähde. Haluamme tehdä House of Cardsista vielä HBO:n sarjoja paremman. Uskon, että Netflixin tuotannot luovat HBO:lle paineen kasvattaa budjettia.”
Vielä ei voi sanoa, miten Netflixille Suomessa käy. Twitterissä käyttäjät kehuvat asiakaspalvelua. Toisaalta yhtiö onnistui heti alkuun aiheuttamaan kohun käyttämällä ohjelmissaan luvatta amatöörien tekemiä tekstityksiä. Palvelun ohjelmavalikoimaa on moitittu suppeaksi ja etenkin vanhoille suomalaisille tuotannoille naureskeltu. Pohjoismaiden valloitus on tullut Netflixille myös kalliiksi: se maksoi odotettua enemmän ja yhtiön kurssi laski New Yorkin pörssissä jyrkästi lanseerauksen jälkeen.
Netflix kuitenkin uskoo mahdollisuuksiinsa. Sarandos haluaa lisää suomalaisia ohjelmia Netflixin valikoimaan ja suunnittelee ehkä tilaavansa jopa täysin uusia, suomalaisia tuotantoja. Toistaiseksi kaupalliset tv-kanavat ovat kieltäytyneet yhteistyöstä, mutta ääni kellossa saattaa muuttua, mikäli Netflixin kautta avautuisi pääsy kansainvälisille markkinoille. Ei nimittäin ole ollenkaan mahdotonta, että joku suomalainen tuotanto menestyisi maailmalla. Niin kävi norjalaisillekin: Pari vuotta sitten Netflix tuotti yhdessä norjalaisen NRK:n kanssa tv-sarjan Lilyhammer. Pohjois-Amerikassa siitä tuli hitti.
”Sekin oli ihan sattumaa. Pääosan esittäjä Steven Van Zandt tiesi minut tuttujen kautta. Hän soitti ja kertoi Norjan Lillehammeriin sijoittuvasta ohjelmasta, jota he olivat kuvaamassa. Lähdimme mukaan.”
Niin helppoa se on.
Netflixissä Sarandosin henkilökohtaiset mieltymykset usein ratkaisevat, ja Sarandos on ihastunut pohjoismaalaiseen tarinankerrontaan.
”Olette kertoneet hyviä tarinoita aina. Yksi suosikkiohjaajistani indiepuolella on tanskalainen Susanne Bier. Meidän amerikkalaisten pitää löytää teidät. Koko maailma voi hyötyä myös suomalaisista, koska voimme viedä suomalaisia sarjoja ulkomaille.”
Sarandos on optimistinen. Hän uskoo, että suomalaisetkin lähtevät mukaan yhteistyöhön ennemmin tai myöhemmin. Ennen kaikkea hän kuitenkin uskoo tuotteeseensa, tv-sarjan voimaan.
”Televisiosarjat ovat nykyään parempia kuin elokuvat. Ne koukuttavat pidempään ja hahmoihin ehtii tutustua kunnolla ja syvällisesti. Televisio on melkein kuin uusi kirjallisuuden muoto.”
Sarandos tutustuu itsekin hahmoihin yhä yhtä innostuneesti kuin tv-hulluna pikkupoikana. Hän kiintyy heihin ja inhoaa heitä. Hän ihastuu uusiin sarjoihin ja tuntee luopumisen haikeutta, kun ne loppuvat.
Sitten hän ostaa ne Netflixiin.
