Taiteilija Gabriela Girsin kodissa on muistoja maailmalta
Taiteilija Gabriela Girsin ja Penelope-tyttären joulun odotus alkaa jo kuun alussa, kun kuusi kannetaan sisään. Kynttilät, pähkinät ja hyasintit tuovat kaupunkikotiin lisää tuoksua ja juhlatunnelmaa.
Gabriela Girs oli 19-vuotias, kun hän muutti ensimmäisen kerran vuonna 1907 valmistuneeseen kerrostaloon Helsingin Ullanlinnassa.
Huonokuntoisessa huoneistossa tehtiin täydellinen remontti, jonka suunnittelussa oli mukana Gabrielan sisustamista harrastanut äiti.
Vielä tänäänkin näkyvä yleis-ilme luotiin silloin. Keittiöön valittiin ruusupuiset, kiinteät kalusteet ja marmoritasot, jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa.
Kuusi vuotta myöhemmin Gabriela muutti rakkauden perässä Espanjaan, jossa asui kuusitoista vuotta. Tuolloin Helsingin-koti oli useaan otteeseen vuokrattuna.
”Espanjassa ostimme mieheni kanssa ränsistyneen merenrantatalon, jonka kunnostaminen kesti seitsemän vuotta.”
Sinä aikana syntyi tytär Penelope ja Gabriela alkoi työskennellä kuvataiteilijana. Kun remontti oli valmis, talo myytiin ja perhe muutti vuokralle.
Gabriela tyttärineen palasi Helsinkiin avioeron jälkeen vuonna 2015. Välillä he asuivat Tallinnassa, joka on Gabrielan sisaren kotikaupunki.
”Tallinna on meille edelleen tärkeä. Vietämme sisareni luona usein viikonloppua ja koluamme paikalliset sisustuskaupat.”
Kun äiti ja tytär palasivat Helsinkiin, Gabriela teki vain pientä pintaremonttia. Hän on taitava uudistaja, joka hoitaa itse maalaamisen ja myös tapetoinnin. Kylpyhuoneen ja keittiön lautatapettiseinät valmistuivat parissa päivässä.
Parin vuoden ajan Gabriela sisusti myös työkseen, kun hän toimi kalusteliikkeessä suunnittelijana.
Suuri osa kodin kalusteista on löytöjä maailmalta, Tallinnan lisäksi niitä on tuotu Espanjan Marbellasta. Mielenkiintoisia tavaroita on saatu syntymäpäivälahjoina Gabrielan isältä, joka on vanhaa ruotsalaista aatelissukua ja intohimoinen antiikin kerääjä.
”Isän lahjoilla on aina oma tarinansa ja merkityksensä. Esimerkiksi aito seeprantalja on vuodelta 1975, jolloin synnyin. Sain sen lapsuudenkodista mukaani.”
Massiivisen puuhevosen Gabriela sai isältään kaksikymmenvuotislahjaksi. Osa vanhoista kalusteista on peräisin ranskalaisesta linnasta, josta perheystävä luopui joitakin vuosia sitten. Suurikokoinen itämainen matto ja kaunis pöytävalaisin ovat muistoja sieltä.
Innostus tupsuihin tulee Gabrielan edesmenneeltä äidiltä.
”Äidillä oli sisustustupsuja kaikkialla. Nyt kerään niitä itsekin. Useimmat olen tuonut matkoiltani Italiasta tai Marokosta. Osan olen saanut ystäviltä, jotka tietävät harrastuksestani.”
Kodin sisustus vaihtuu tiuhaan tahtiin. Penelope-tytärkin on innostunut sisustamaan.
”Tavaroiden paikkoja on kiva vaihdella. Rakastan verhoja ja niiden ompelemista. Verhot vaihtuvatkin aina kausittain. Sisustus kodissamme on espanjalaiseen tapaan vähän hotellimainen.”
Henkilökohtaiset tavarat ovat piilossa kaapeissa, laatikostoissa ja komeroissa. Tapa on peritty lapsuudesta.
”Myös Penelope on tottunut pienestä pitäen laittamaan tavarat leikin jälkeen omille paikoilleen.”
Šakkilautaa pidetään kuitenkin melkein aina ruokapöydällä.
”Isä opetti minut pelaamaan šakkia jo lapsena, kun kyllästyin palapeleihin. Nykyisin Penelope päihittää minut jo usein.”
Taiteilijan uransa Gabriela aloitti tavallaan jo seitsenvuotiaana, jolloin hän osallistui piirustuskilpailuun. Myöhemmin hän sai ensimmäiset ansionsa piirtämällä sarjakuvia ja T-paitaprinttejä.
Varsinainen menestys alkoi Espanjassa ensimmäisen näyttelyn myötä vuonna 2003. Sen jälkeen Gabrielan töiden mystinen tunnelma, joka luodaan sekoituksella öljyväriä, akryyliä ja vintage-viimeistelyä, on ihastuttanut näyttelyissä ja sisustuslehdissä eri puolilla maailmaa.
”Olen opiskellut vapaassa taidekoulussa Espanjassa ja Englannissa, mutta varsinainen oppi on tullut kokemuksen kautta. Koko ajan olen näyttelyiden lisäksi tehnyt tilauksesta yksityistöitä. Niissä kohtaavat oma näkemykseni, asiakkaan toiveet ja hänen kotinsa sisustus.”
Yksityiskoteihin Gabriela on maalannut kymmenittäin Buddha- ja enkelitauluja. Muutaman viime vuoden aikana Gabriela on tullut tunnetuksi tummasävyisillä, vanhahtavilla maalauksillaan, joissa erirotuiset koirat esiintyvät ylellisen rekvisiitan kera.
”Kaikki alkoi siitä, kun maalasin kadulta löytämäni Rosy-koirani Louis Vuitton -huivin kanssa.”
Työ myytiin heti, ja nyt Gabriela maalaa asustettuja koiratauluja myös tilauksesta. Maalauksista painetaan printtejä, joiden tuotto menee espanjalaisten löytökoirien hyväksi.
”Jos haluaa tulla nähdyksi, pitää jaksaa luoda kontakteja eri puolille. Marbellassa minulla on jo oma galleristi.”
Marbellassa äiti ja tytär vierailevat muutenkin usein. Penelope asui siellä ensimmäiset seitsemän vuottaan, ja molemmilla on siellä paljon ystäviä.
Gabrielan ja Penelopen kodissa joulun odotus alkaa jo muutamaa viikkoa ennen aattoa, kun kuusi tuodaan ikkunanurkkaukseen ja koristellaan. Muita suuria joulukoristeita täällä ei harrasteta. Kynttilät, hyasintit ja pähkinät luovat sopivasti tunnelmaa, ja porraskäytävässä lyhty toivottaa vieraat tervetulleeksi.
”Joulua vietämme yhdessä sisareni perheen kanssa isäni luona Lapissa. Sallan-mökillä lasketellaan ja syödään hyvin. Joulukirkko ja aaton poroajelu kuuluvat ohjelmaan.”
Isä metsästää, joten jouluaterialla on aina riistaa. Sen seuraksi Gabriela tekee perunalaatikon. Erilaiset kalat ja mäti kuuluvat myös perheen juhlapöytään, samoin omatekoinen limppu ja joulukakku.
Koirataiteilijan luona koirat saavat saman kohtelun kuin ihmiset. Niille kääritään paketit kuusen alle ja ne saavat herkutella juhla-aterialla. ●
Juttu on julkaistu Eevassa 12/2019. Nettiversiota on muokattu.
