Satu Silvon onni löytyy nyt arjesta: ”En ole koskaan tuntenut itseäni näin onnelliseksi ja rauhalliseksi ihmissuhteessa”
Puheenaiheet
Satu Silvon onni löytyy nyt arjesta: ”En ole koskaan tuntenut itseäni näin onnelliseksi ja rauhalliseksi ihmissuhteessa”
Satu Silvo oli juuri muuttanut kasvisravintolansa uusiin tiloihin. Odotukset olivat korkealla. Sitten tulivat koronarajoitukset ja asiakaskato, ja oli löydettävä rauha kriisin keskeltä.

Opastenuolet mutkittelevat ravintolasalin lattialla. Ne muodostavat silmukan ulko-ovelta kassalle ja takaisin.

Niiden tarkoituksena on estää asiakkaita törmäämästä toisiinsa.

Meneillään pitäisi olla päivän ruuhkaisin lounastunti. Kasvisravintola Silvoplee Helsingin Hakaniemessä ammottaa silti tyhjyyttään. Koronan ja rajoitusten myötä asiakkaat ovat kaikonneet Suomen ravintoloista.

Ovi helähtää.

Sisään paukkaa ravintolan omistaja Satu Silvo.

– Mun on pakko syödä jotain, hän ilmoittaa ja marssii suoraan tiskille.

Silvo tilaa itselleen alkalisoivan vihersmoothien. Aamupala on jäänyt väliin, ja näyttelijän vatsalaukku huutaa tyhjyyttään.

Ravintolan energiajuoma on klassikko. Sen resepti löytyy Virpi Mellerin ja Satu Silvon ruokakirjasta Satu Silvo & Silvoplee (WSOY).

Satu Silvon vuosi on ollut vuoristorataa. Marraskuussa hänen ravintolansa Silvoplee vietti 20-vuotisjuhliaan. Alle kuukautta myöhemmin se oli pakkomuuton edessä, kun Hakaniemen metroaseman kupeessa sijainnutta rakennusta alettiin purkaa.

Uudet tilat löytyivät vain kivenheiton päästä. Muutto tuli silti kalliiksi. Uuden keittiön remonttikulut söivät yrityksen kaikki pääomavarat. Päälle jouduttiin ottamaan 100 000 euron laina.

Maaliskuun lopulla kaikki oli vihdoin valmista: paikat hohtivat uutuuttaan, uusi ruokalista oli valmis ja henkilökunta innoissaan.

Juuri silloin hallitus ilmoitti koronarajoituksista. Ravintolat, kahvilat ja muut ravitsemisliikkeet määrättiin sulkemaan ovensa toukokuun loppuun saakka.

Silvoplee ei ollut ehtinyt olla auki päivääkään.

Silvopleessa on sopeuduttu koronarajoituksiin siirtymällä buffetlounaasta noutoruokaan.

Koko henkilökunta jouduttiin lomauttamaan. Mitä tässä nyt tehdään, Silvo mietti. Oliko tämä ravintolan loppu?

Alkujärkytyksen jälkeen hän kääri hihansa. Koko ravintolan konsepti päätettiin laittaa uusiksi.

Buffetlounaasta siirryttiin noudettaviin ja ruokalähettien toimittamiin take away -annoksiin. Sellainen oli edelleen sallittua.

Lisäksi vuokranantaja päätti tulla vastaan ja olla perimättä 8 000 euron kuukausivuokraa. Ilman sitä ravintolaa ei voisi pitää päivääkään pystyssä, Silvo myöntää.

– Se oli pelastus.

Tätä juttua kirjoitettaessa hallitus on luvannut ravintoloiden ja kahviloiden saavan avata ovensa rajoitetusti asiakkaille jälleen kesäkuun alussa. Lisäksi ravintola-alalle annettavasta, kaksiosaisesta 123 miljoonan euron tukipaketista on sovittu.

Toivoa siis on.

– Ei tätä tilannetta voi verrata oikein mihinkään. Mutta meillä on kahdenkymmenen vuoden kokemus, aivan hemmetin hyvä henkilökunta ja järjettömän hyvä tuote. Ne painavat vaakakupissa aika paljon, Satu Silvo sanoo.

Raakaravintoon siirtymisen jälkeen vointi koheni

Ilman omakohtaista kokemusta ruoan terveysvaikutteista ei Satu Silvosta olisi koskaan tullut ravintolayrittäjää.

Lapsena Silvon vatsaa väänsi ja kivisti lähes kaiken aikaa. Ruokailun jälkeen olo oli useasti niin heikko, että oli mentävä peiton alle lepäämään. Tuoreita kasviksia ja marjoja syötyään hän tunsi olonsa ihmeellisen pirteäksi.

Ei kukaan osannut vatsavaivoja silti ruokaan yhdistää.

Teini-iässä kivut pahenivat entisestään. Tuolloin alkoi vakava tulehduskierre, joka kesti seuraavan parikymmenen vuoden ajan.

Sitkeää angiinaa. Poskiontelontulehduksia. Paksusuolentulehduksia. Keuhkoputkentulehduksia.

Sairastelu johti toistuviin antibioottikuureihin. Nekään eivät tuntuneet tepsivän. Lääkärit levittelivät Silvon edessä käsiään.

1980-luvun lopulla Silvo hakeutui päivystykseen valittamaan kurkkukipuaan. Nielusta löydettiin paise ja näyttelijä kiidätettiin samalta seisomalta leikkaussaliin myrkytys- ja tukehtumisvaaran vuoksi.

Muutamaa viikko myöhemmin Silvo luki lehdestä jutun ravintolayrittäjä Marjatta Svennevigistä, joka oli löytänyt avun omiin suolisto-ongelmiinsa ja vatsahaavaansa elävästä ravinnosta eli kypsentämättömästä kasvisruoasta.

Tuo hetki muutti kaiken. Raakaravintoon siirryttyään Silvon immuunijärjestelmä parani hänen mukaansa muutamassa viikossa ja tulehduskierre loppui kuin itsestään.

Tässä kootaan take away -annoksia lounasasiakkaita varten.

Ammattilaisilta ei löytynyt uskoa kasvisruokaan

Kasvisravintola Silvoplee avasi ovensa ensimmäisen kerran marraskuussa 1999.

Näyttelijäksi valmistuneella ja elokuva- ja televisiosarjarooleistaan tunnetuksi tulleella Silvolla ei ollut aiempaa kokemusta ravintolan pyörittämisestä.

Myös ammattitaitoisen henkilökunnan löytäminen osoittautui vaikeaksi. Ravintola-alan ammattilaiset eivät olleet vielä vuosituhannen vaihteessa kiinnostuneita kasvisruoasta tai ruoan terveysvaikutteista.

Välillä touhu muistutti Silvon mukaan farssia.

Eräs työntekijä säilytti lasivitriinissä kinkkusämpylöitä, koska ei uskonut kaikkien pitävän kasvisruoasta. Toinen vietiin poliisiputkaan rauhoittumaan ja kolmas ei viitsinyt tulla työvuoroonsa romanssin vuoksi.

– En voi tietenkään yksin koko maailmaa pelastaa, mutta jos edes sen hyttysenpaskan verran, se ajatus on jollakin tapaa lohdullinen, Satu Silvo sanoo.

2000-luvun puolivälissä loppukin oli lähellä. Yrityksen talous oli kuralla. Vähitellen asiat alkoivat kuitenkin luistaa. Mukaan saatiin innostunutta ja osaavaa henkilökuntaa, ja ravintolan maine alkoi kasvaa.

Pian lounasjonot ulottuivat kadulle saakka.

Niin ne todennäköisesti ulottuisivat nytkin. Harva olisi vuodenvaihteessa osannut sanoa, että Kiinan Wuhanista alkunsa saanut virustauti tulee paisumaan pandemiaksi ja panemaan koko maailman sekaisin.

Tilanne ei ole silti toivoton, Silvo sanoo.

– Ei tätä tilannetta voi verrata oikein mihinkään. Mutta meillä on kahdenkymmenen vuoden kokemus, aivan hemmetin hyvä henkilökunta ja järjettömän hyvä tuote. Ne painavat vaakakupissa aika paljon.

– Totuus on, että tarvitsemme enemmän kassavirtaa, Satu Silvo myöntää.

Elämää viikko kerrallaan

Vaikka korona ja kassakriisi ovat päällä, Silvo ei luovuta. Silvoplee merkitsee hänelle elämäntavan ohella tärkeää arvokysymystä.

– Tunnen olevani kansanterveyden asialla ja tekeväni tärkeää hyvinvointityötä. Se on suurimpia motivaattoreitani. Sitä ei voi rahalla mitata.

– En voi tietenkään yksin koko maailmaa pelastaa, mutta jos edes sen hyttysenpaskan verran, se ajatus on jollakin tapaa lohdullinen.

Henkilökunnan kanssa on keskellä vaikeita aikoja yhdessä työstetty uutta Silvopleeta intoa täynnä.

– Olemme täydentäneet tuotetta sisältäpäin ja ottaneet huomioon asiakkaitten ja omia tarpeita. Astumme vielä pienen askeleen eteenpäin. Samaan aikaan olemme tuottaneet yhteistyössä suomalaisten yrittäjien kanssa uusia tuotteita. Olemme olleet rohkeita ja elinvoimaisia.

Näin ei silti voi jatkua pitkään, Silvo myöntää.

– Totuus on, että tarvitsemme enemmän kassavirtaa. Nyt voimme mennä vain viikko kerrallaan.

Silvoplee on ottanut käytöön ruokakuljetuspalvelun ja Nina Klemetin valmistamat 1981 Helsinki -kangasmaskit. Satu Silvon vierellä Ritva Ruuska, Silvopleen kokki ja graafikko.

Ei palkkaa marraskuun jälkeen

Hän sanoo kuluttavansa käytännössä kaiken aikansa asian pähkäilyyn.

Miten ravintola saadaan kannattavaksi? Miten käy henkilökunnan?

Silvo ei ole nostanut ravintolasta palkkaa sitten marraskuun. Tällä hetkellä ravintola tuottaa kaiken aikaa tappiota. Se kaikki on Silvolta itseltään pois. Kevään myötä myös kaikki näyttelijäntyöt peruttiin.

– Tämä on ollut niin raskas prosessi, etten olisi pystynytkään vastaanottamaan mitään oman alan töitä. Tämä on ollut niin työlästä. Eihän tämä ole juuri nyt mikään myyntiparatiisi. Mutta tämä on elämänparatiisi, Silvo huokaa.

Mutta ei hän sen enempää tunteilemaan ala. Hän sanoo, että on mahdollista, että asioista voi joskus joutua luopumaan. Sellainenkin kuuluu elämään.

Eikä sellainenkaan idea Satu Silvosta huonolta kuulosta, että ravintolaa vetäisikin joskus ihan joku muu.

– Irti päästämisen ajatus on minulle muutenkin hirveän tärkeä. Jos minulla on tavoite, jonka saavutan, en halua jäädä siihen roikkumaan. Näin olen tehnyt kaikkien roolienkin suhteen. Kun se rooli on valmis, leikkaan sen kuin takin päältä.

Arjen hyvät asiat esiin

Satu Silvo on tehnyt vuosia töitä sen eteen, että omassa arjessa nousisivat esiin hyvät asiat.

– Joogaan kolmesti viikossa, harjoitan aivoja tai ajattelua erilaisin menetelmin. Meditoin. Myös luonto näyttelee isoa osaa arjessani, perustin kasvimaan puutarhaan ja haen voimaa pyöräretkiltä Viikkiin, jossa merikotkat pesivät haikarasaarella.

Puolisonsa Reidar Palmgrenin kanssa hän juhlistaa arkea tekemällä ruokaa yhdessä ja miettimällä, minne pyöräillään seuraavaksi.

Hän myöntää silti olevansa yhä luonteeltaan herkästi stressaantuvaa sorttia. Pienetkin asiat jäävät helposti vaivaamaan ja huolet nousevat ajatuksiin varsinkin iltaisin.

Hän muistelee viime vuoden kesän loppua edelleen. Tuolloin Silvopleen tulevaa konseptia hiottiin ja viilattiin hiki hatussa. Valikoimaa haluttiin täydentää muun muassa kotimaisten pienyrittäjien tuotteilla ja tuoda aamupalat ja lauantaibrunssi mukaan tarjontaan.

Tehtävää ja mietittävää riitti.

– Silloin ajattelin, että enhän minä selviä hengissä, jos stressaan kaikki yöt ja huolehdin kaikesta etukäteen ja vielä jälkikäteenkin.

Sitten Silvo löysi Maria Nordinin verkkovalmennuspaketin. Ajatuksen voimaan uskovan Nordinin mielestä mieleen nousevia ahdistavia ajatuksia ei pidä sivuuttaa. Sen sijaan havainnosta tulee kiittää ja purkaa negatiiviset tunteet paloihin.

Silvoa tämä on auttanut. Näin hän asian kokee.

– En ole viihtynyt varmasti koskaan aiemmin näin hyvin kotona ja tuntenut itseäni näin onnelliseksi ja rauhalliseksi ihmissuhteessa.

Hän kertoo esimerkin. Viime joulukuussa hän istui auton ratissa, kun edellä ajaneen roska-auton ääni laukaisi hänessä äkkiä tunnemuiston.

Jyrinä muistutti Silvoa vuoden 1998 vakavasta rinnekoneonnettomuudesta. Sydän alkoi hakata.

– Sitten muistin, että ahaa, kiitos tästä havainnosta, hän kuvailee.

– Aloin miettiä, että onpa mahtavaa, että meillä on Suomessa näin hienosti toimiva jätehuolto. Että meilläpä se ei paska haise toisin kuin vaikkapa Italiassa, missä systeemi on mafian hallussa. Lähestyin ahdistavaa tilannetta positiivisen kautta.

Sitten tunne olikin Silvon mukaan äkkiä irronnut ja pulssi laski saman tien.

Korona pakotti pysähtymään, mikä on tuonut hyvää

Draamaa hän ei kaipaa elämäänsä muutoinkaan. Silvo sanoo onnen löytyvän nykyisin tavallisesta arjesta. Viime aikoina kodin ja läheisten merkitys on ainoastaan korostunut.

– En ole viihtynyt varmasti koskaan aiemmin näin hyvin kotona ja tuntenut itseäni näin onnelliseksi ja rauhalliseksi ihmissuhteessa. Elämä on hirveän onnekasta ja iloista. Koronasta huolimatta. Ehkä se johtuu osin siitäkin, että on ollut pakko pysähtyä.

Kriisistä voi siis oppiakin?

– Ainakin pitäisi oppia. Ainakin itseltäni jatkuvan suorittamisen pakko on väistynyt. On ymmärtänyt, ettei minun tarvitsekaan olla koko ajan muille saatavilla. Että ei ole pakko rynniä koko ajan paikasta toiseen. Että vähempikin riittää. Se on tuntunut hyvin viehättävältä.

Meikki: Raili Hulkkonen, hiukset Taru Stenberg ja tyyli Hani Haimi. Kuviollinen mekko/ Showroom WeggeBeige, beige neule / Maranello, valkoiset farkut /Showroom Wegge, tennarit / By Pias Haaga.

Satu Silvo

  • Syntynyt: 2.8.1962 Sippolassa.
  • Ammatti: Näyttelijä.
  • Valmistui Teatterikorkeakoulusta 1985.
  • Perusti kasvisravintola Silvopleen 1999.
  • Perhe: Asuu Helsingissä näyttelijäkirjailija Reidar Palmgrenin kanssa. Lapset Paavo ja Vilma Kinnunen liitosta Heikki Kinnusen kanssa.

meikki raili hulkkonen, hiukset taru stenberg ja tyyli hani haimi. Kuviollinen mekko/ Showroom

Päivitetty 25.5. – Ilmestynyt 14.5.2020

Kommentoi »