Pedra Dois Irmãos -kalliokukkulan päällä tuntuu kuin seisoisi Rio de Janeiron katolla. Ympärillä kohoilevat subtrooppisen sademetsän verhoamat kukkulat, joiden väleihin tornitalot ja hökkelit ovat pusertuneet. Kaukana alapuolella levittyvät rantakaupunginosat ja pitkät hietikot. Niiden vieressä välkehtii Atlantin valtameri pikkusaarineen ja laivoineen.

Täältä näkyvät Rion kuuluisimmat maamerkit; Corcovadon kukkula Kristus-patsaineen, jonne noustaan metsän halki hammasratasjunalla, sekä kauempana häämöttävä Sokeritoppavuori, jonka huipulle liukuvat köysiratavaunut.

Yli 500 metriä korkealle Dois Irmãos -kukkulalle on kivuttava jalan jyrkkää metsäpolkua ja kallionkuvetta pitkin. Se on parin tunnin hikinen urakka. Palkintona on ruuhkaton ja ilmainen näköalapaikka sekä joka suuntaan avautuva huikea panoraama. Maisemat ovatkin Rion vaikuttavin nähtävyys.

Muodikkaiden rantakaupunginosien – Cobacabanan, Ipaneman ja Leblonin – vierellä venyvät pehmeät, leveät hietikot ja useita kilometrejä jatkuvat rantakadut. Niistä otetaan kaikki ilo irti. Varsinkin sunnuntaisin rannoille tullaan näyttäytymään, urheilemaan ja seurustelemaan, ei niinkään loikoilemaan auringossa eikä välttämättä uimaankaan.

Rantabaareissa siemaillaan olutta ja caipirinhoja tai tuorepuristettuja hedelmä­mehuja ja kookosvettä pähkinästä. Hiekalla pelataan pallopelejä ja surffaajat metsästävät aaltoja. Sunnuntaisin puolet rantatiestä suljetaan autoilta, joten siellä voi rauhassa lenkkeillä ja viilettää rullaluistimilla.

Auringonlaskun aikaan on tapana kerääntyä istuskelemaan Cobacabanan ja Ipaneman rantojen välissä olevalle, mereen kurottuvalle Arpoadorin kallioniemekkeelle. Sieltä voi katsella, kuinka aurinko värjää seudun kultaiseksi.

Pikkupojat esittelevät rantahiekalla ilmiömäisiä pallotemppujaan. Vähän matkan päässä on meneillään pappojen jalkapallomatsi. Ehkä näyttävintä on silti futevôlei-lentopallo, jossa palloon ei kosketa käsillä, vaan päällä, olkapäillä ja jaloilla.

Riossa törmää jalkapalloon liki väistämättä. Ottelupäivinä keräännytään katukuppiloiden televisioiden ääreen hihkumaan. Parasta viihdettä on silti mennä seuraamaan ottelua liki 80 000 ihmistä vetävälle Maracanãn stadionille. Ottelu on todellinen elämys, etenkin jos vastakkain ovat paikallisjoukkueet.

Sambarummut rämisevät ja yleisö laulaa ja tanssii, kannustaa ja solvaa, riemuitsee ja suree niin antaumuksella, että pelikentän tapahtumat jäävät auttamatta paitsioon.

Rio de Janeiro on maailman vihreimpiä suurkaupunkeja. Metsäiset kukkulat pirstovat sitä joka puolelta. Ipaneman rantakadulta pääsee taksilla kolmessa vartissa Tijucan kansallispuiston sademetsiin, jossa on patikkapolkuja ja pieniä vesiputouksia.

Eksoottisesta luonnosta saa tuntumaa myös uhkeassa kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardim Botânicossa. Puistokäytävät johtavat jättimäisten lumpeenlehtien täplittämälle lammelle, kaktuspuutarhaan ja metsikköön, jossa kasvaa Amazonin seudulle tyypillisiä kasveja. Puiden oksia ja runkoja peittävät orkideat ja bromeliat.

Eläimiäkin näkee helposti. Oravan kokoiset apinat kahisuttelevat oksia, ja lintuja on kymmeniä lajeja. Kolibrit räpyttelevät kukkien luona, papukaijat erottuvat rääkynällään. Jos vähän onnistaa, jostakin löytyy myös tukaani, joka esittelee upean kirjavaa olemustaan.

215 askelman portaikko, Escadaria Selarón, säihkyy Brasilian lipun väreissä keltaisena, vihreänä ja sinisenä. Reunat ovat kirkuvan punaiset. Keramiikkakaakelien sekaan on ujutettu peilinpaloja ja turistien tuomia koristelaattoja ympäri maailmaa. Chileläissyn­tyinen taiteilija, Jorge Selarón, päällysti rappusia mosaiikein yli 20 vuotta, kuolemaansa asti.

Portaita pitkin voi nousta kukkulan rinteessä sijaitsevaan Santa Teresaan. Se on Rion omaleimaisimpia kaupunginosia; entinen yläluokan asuinseutu, joka satakunta vuotta sitten tyhjeni ja rappeutui, mutta jonka sittemmin löysivät taiteilijat.

Jyrkillä mukulakivikujilla on edelleen aika rähjäistä, mutta myös värikästä ja kuvauksellista. Talot loistavat kaikissa sävyissä ja muureja koristavat näyttävät seinämaalaukset ja graffitit.

Alueen sydämessä, Largo dos Guimarães -aukion ympäristössä, on viikonloppuiltapäivisin leppoisaa. Ravintolat ja kahvilat ovat täynnä ihmisiä, ja aina jostakin soi elävä musiikki kadulle asti.

Rion rantaravintoloissa voi herkutella meren antimilla, kuten kookosmaidossa kypsytetyllä maukkaalla kala- ja äyriäismuhennoksella, ­moqueca de peixellä. Mutta jos haluaa astua brasilialaisen ruokakulttuurin ytimeen, on mentävä buffet-tyyliseen liharavintolaan, churrascariaan. Yksi parhaista on tyylikäs ja tasokas Fogo de Chão.

Seisovasta pöydästä haetaan salaatit, juustot ja leikkeleet. Liha ja muut grilliherkut tuodaan pöytään; tarjoilijat veistävät suurista vartaista siivuja lautasille. Valikoima on loputon.

Hyvää paikallista ruokaa saa myös portugalilaistyylisistä botequim-kuppiloista. Mukavimmasta päästä on suosittu Garota de Ipanema -ravintola, jonka baarissa syntyi 1960-luvulla, muutamien caipirinhojen avustuksella, maailmankuulu bossa nova -kappale Ipaneman tyttö.

Nyt siellä kannattaa kokeilla herkullista picanhaa, tirisevällä pannulla tarjoiltavaa naudan ulkofileetä. Sen kanssa tuodaan riisiä, feijoada-papupataa ja paahdettua maniokkijauhoseosta, farofaa.

Fogo de Chão, Av. Repórter Nestor Moreira, ­fogodechao.com.br

Garota de Ipanema, Rua Vinícius de Moraes 49,­ ­bargarotadeipanema.com.br

Kaiuttimista virtaa tauoton samba. Rumpujen pauke tuntuu sisuskaluissa asti. Jättimäiset mekaaniset esiintymislavat lipuvat ohi mielikuvituksellisine koristeineen ja erikoistehosteineen.

Silmissä vilisevät sadat tanssivat merenelävät, tropiikin kukat ja ties mitkä fantasiahahmot. Sulat suihkivat, paljetit kimaltelevat ja värit vilkkuvat.

Rion kuuluisa karnevaaliparaati on kuin koko yön kiemurteleva jättimäinen satuhahmo, iltayhdeksästä aamukuuteen. Esiintyjät ovat sambakoulujen jäseniä, kussakin koulussa on tuhansia tanssijoita. He sambaavat pitkin 700-metristä Sambódromon katuareenaa. Ympärillä hihkuu, laulaa ja hytkyy noin 60 000 ihmisen yleisömeri.

Odottaapa paraatilta mitä tahansa, sen näyttävyys ja mittasuhteet lyövät ällikällä. Eikä kyse ole vain nuoruuden energiasta ja täydellisyyden palvonnasta. Monet tanssijat ovat tuiki tavallisia riolaisia miehiä ja naisia, kaiken ikäisiä ja kokoisia.

Kyseessä on kilpailu, johon osallistuminen on monelle vuosien unelma. Tanssijoista välittyvä riemu sulattaa jähmeimmänkin katselijan.