Presidentinlinna on linnanvouti Anne Puontille tuttu paikka jo vuodesta 2006 saakka.
Hän menee rakennukseen sisälle Mariankadun sisäänkäynnin ovesta, ja tarinaa vanhasta rakennuksesta, sen esineistöstä, huonekaluista ja perusteellisesta peruskorjauksesta riittää. Remontti valmistui itsenäisyyspäivän alla vuonna 2014 ja maksoi 45 miljoonaa euroa.
Linnanvouti ja kolmisenkymmentä muuta henkilökuntaan kuuluvaa työntekijää on paikalla myös avoimien ovien päivinä 12.–14. syyskuuta. Presidentinlinnan ovet aukeavat silloin kaikelle kansalle, sillä samalla viikolla juhlitaan Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon satavuotisjuhlaa.
– Viimeksi avoimien ovien päivänä täällä vieraili 11 000 kiinnostunutta kansalaista. Avoimet ovet ovat iso ponnistus henkilökunnalle, mutta esittelemme Linnaa ja sen hienoja tiloja ilomielin, Anne Puonti sanoo.
Mennään sisälle ja tehdään sama kierros, jonka kansalaiset pääsevät tekemään.
Aloitamme Mariankadun puoleiselta sisäänkäynniltä, sieltä mistä suuri osa itsenäisyyspäivän vieraista saapuu juhliin. Sieltä tullaan sisään myös avoimien ovien päivänä, ja liikuntaesteiset on otettu myös huomioon.
Mariankadun puoli valmistui vasta vuonna 1938. Ala-aula on nyt väriltään savenharmaa, tyyliltään funkkista ja art decoa.
Toiseen kerrokseen nousevien portaiden vieressä on lasivitriini, jonka sisällä oleva astiasto on Eduskuntatalon arkkitehdin J. S. Sirénin suunnittelema. Linnaan astiasto saatiin perikunnan lahjoituksena.
Vuonna 1820 alun perin kauppiaskartanoksi valmistuneen Pehr Granstedtin suunnitteleman rakennuksen piirustukset viimeisteli Helsingin empirearkkitehtuurin isä Carl Ludvig Engel.
Kolmikerroksisesta rakennuksesta löytyvät tasavallan presidentin työ- ja edustustilat sekä presidentin kanslia.
Mariankadun toisen kerroksen aulaa eli Valtiosalin eteistilaa kutsutaan Atriumiksi. Sen keskellä oleva Psykhe sefyyrien kantamana -niminen patsas on kuvanveistäjä Walter Runebergin taideteos. Se oli vuonna 1872 Suomen senaatin lahja Aleksanteri II:n puolisolle keisarinna Maria Aleksandrovnalle.
Vuoden suosituimman tv-ohjelman, itsenäisyyspäivän vastaanoton katsojat tunnistavatkin patsaan – haastatellaanhan ohjelmassa juhlien julkkisvieraita, joista monet osaavat ryhmittäytyä patsaan ympärille.
Atriumin parven seiniä kiertää hiljaisten taulujen kokoelma, kaikkien tasavallan presidenttien puolisoiden muotokuvat. Vain Jenni Haukion kuva puuttuu.
– Kussakin maalauksessa näkyy ajan henki, mutta erityisesti Gerda Rytin kuva poikkeaa niin tyyliltään kuin kehyksiltäänkin muista. Hän maalautti sen itsenäisesti, presidentin kanslian tilaamatta. Muotokuvan toteutti vuonna 1962 Linnea Juusela. Atriumissa oleva presidentti Risto Rytin rintakuva eroaa muiden presidenttien rintakuvista samalla tavalla.
Risto Ryti katsoo sivuun kuin raskaisiin päätöksiinsä taipuneena, vaikeat ratkaisunsa tietäen.
Valtiosali, jossa tasavallan presidentti ja hänen puolisonsa kättelevät vieraitaan joka itsenäisyyspäivä, oli alunperin Valtaistuinsali, elettiinhän Suomessa 1800-luvulla aina itsenäisyyden alkuun saakka autonomisen suuriruhtinaskunnan aikaa.
Ylin valtias oli Venäjän keisari, virallisesti Suomen suuriruhtinas. Korvissaan kuulee historian havinaa, sillä muutama viikko sitten salissa järjestettiin presidentti Vladimir Putinin Suomen-vierailun tiedotustilaisuus.
– Salin suunnittelussa on mallina ollut Pietarin
Talvipalatsin Pyhän Yrjön sali, linnanvouti Anne Puonti kertoo.
Hän kehottaa katsomaan ylös kattoon. Siellä olevat kattoikkunat eivät todellisuudessa heijasta ulkovaloa, sillä alkuperäisten ikkunoiden päällä on peltikatto. Valoefekti on saatu aikaan päivänvalon värisella led-valaistuksella.
Valtiosalin komea kattokruunu on peräisin Brysselistä vuodelta 1907. Se on Linnan kattokruunuista ainoa, joka alun perinkin toimi sähköllä. Muissa kruunuissa poltettiin kynttilöitä. Steariinisotkun määrä kruunuissa ja lattioilla oli varmasti melkoinen.
Eri huoneissa olevissa kakluuneissa poltettiin puuta vuoteen 1938 saakka, minkä jälkeen puulämmityksestä siirryttiin keskuslämmitykseen.
Käydään ruokasalista suoraan Peilisaliin, joka on tyyliltään puhdasta uusklassismia. Arkkitehti Engel suunnitteli siitä lähes valkoisen, ja seinien koristeet olivat vain kapeita kultanauhoja. Peilisali koristeltiin runsaammin vasta vuoden 1950 jälkeen.
Peilisalin nimi tulee uusklassismin vaatiman symmetrian takia. Huoneen molemmin puolin näyttää olevan ikkunat, mutta tosiasiassa toisella seinällä on ikkunoiden muotoiset peilit. Peiliseinän takana sijaitsee Korkeimman oikeuden rakennus, joten ikkunat olisivat alkujaankin olleet mahdottomuus.
Peilisalin kauniit huonekalut ovat suomalaisen Laxin höyrypuusepäntehtaan valmistamat.
Goottilainen sali on tyyliltään uusgotiikkaa. Sen väritys muutettiin peruskorjauksessa, sillä vuonna 1972 tehdyn remontin jäljiltä väritys muistutti pastellisävyineen Lontoo rae -karkkeja.
– Salin kattokupoli on kaunista 1800-luvun lopun goottilaista koristemaalausta, Anne Puonti sanoo.
Goottilaisen salin salaperäiseen tunnelmaan sopii hyvin se, että presidentti Putin ja presidentti Trump keskustelivat siellä kahden kesken tavatessaan Helsingissä kesällä 2018. Keskustelusta ei tihkunut julkisuuteen sanan sanaa.
Sitäkin valoisampi tunnelma on seuraavassa huoneessa, joka on tasavallan presidentin juhlava työhuone. Se on kansalle tuttu jokavuotisesta presidentin uudenvuoden puheesta. Ensimmäisen televisioidun uudenvuoden puheen piti presidentti Urho Kekkonen vuonna 1958.
Keltaisesta salista löytyvät keisarillisen ajan kalusteet, joita varsinkin venäläiset vieraat ihastelevat.
– Kalusteet ovat kestäneet kansalaissodan sekä talvi- ja jatkosodan kuten koko Linna. Vuonna 1918 tykinosuma iski Mariankadun puolelle, ja ikkunoita särkyi vuoden 1941 ja 1944 pommituksissa, Anne Puonti sanoo.
Kurkistamme Pohjoisesplanadin puoleiseen pääportaikkoon, josta itsenäisyyspäivän juhliin saapuvat Suomen hallitus, diplomaatit ja korkeat virkamiehet.
Portaikon seinät muutettiin vuoden 1972 remontissa valkoiseksi lateksipinnaksi, mutta viime peruskorjauksen aikaan kaunis marmorointi palautettiin. Mallina oli 1920-luvun mustavalkoinen valokuva.
