Keittokirjailija Tiina Schreck-Damsténin ja asianajaja Mikael Damsténin koti sijaitsee meren läheisyydessä Helsingin keskustassa. Kun rakennus vuonna 1904 valmistui, sanottin, että talo on kansainvälisen jugendtyylin hienostunein ja elegantein esimerkki.
Tyylikäs kerrostalo onkin erinomainen osoite kahden intohimoisen keräilijän kodille ja heidän antiikkilöydöilleen. Neliöitä rauhallisessa asunnossa on 240.
”Huoneisto on aivan mahtava, juuri sopiva kokonaisuus meille. Parasta on, että täällä vuosien varrella kerätyt kalusteet saivat arvoisensa puitteet ja ympärilleen tilaa”, toteaa Mikael.
Myös pariskunnan karkeakarvaiset mäyräkoirat Fiona, Felicia ja Simone viihtyvät kodissa. Ne pääsevät melkein kotiovelta puistoon, ja kylmällä säällä niiden kelpaa tassutella Esplanadin lämmitetyillä jalkakäytävillä.
Pariskunta on ollut yhdessä kymmenen vuotta. Asunto on heidän kolmas yhteinen kotinsa, jonne he muuttivat keväällä 2017. Tiina pitää eniten siitä, että huoneistossa vallitsee hyvä henki.
”Pari ensimmäistä iltaa vain seisoin olohuoneen erkkeri-ikkunan edessä ja katselin kaupungin valoja.”
Erityisen iloinen Tiina on myös keittiöstään, jossa on runsaasti laskutilaa. Hän on yhdessä tyttärensä Theresa Schreckin kanssa kirjoittanut kaksikielisen keittokirjan Rakkaudella äiti – Med kärlek mamma. Tiina pyöritti vuosia omaa pitopalvelua, ja hän laittaa yhä mielellään ruokaa itselleen ja muille.
”Tilava keittiö on aivan ihana. Täällä on esimerkiksi valtava kylmäkomero. Siellä voi riiputtaa riistaa, jota meillä on usein, sillä Mikael ja koirat ovat innokkaita metsästäjiä”, Tiina kertoo.
Kaappien lasiovien taakse mahtuvat monet keräilyastiat ja perityt astiastot. Täällä niitä käytetään jatkuvasti, myös arkisin. Keittiössä omaa paikkaansa etsivät vielä Tiinan lukuisat keittokirjat, joita nyt on pinoissa siellä täällä.
Pariskunnan suosikkihuone on ruokasali, jossa järjestetään usein illallisia. Pöydän ääreen mahtuu neljätoista ruokailijaa, ja vieraita kutsutaan varsinkin juhlapyhinä.
”Välillä syömme myös kahdestaan ruokasalissa. Silloinkin katan pöydän kauniisti ja sytytän kynttilät”, Tiina kertoo.
Huoneen seinillä on Mikaelin keräämiä vanhoja maalauksia.
”Taulujen suhteen toimin sen hetkisen mielentilan mukaan. En kerää tietoisesti mitään erityistä tyyliä, vaikka teoksissa melkein aina onkin läsnä meri. Jostain syystä meri rauhoittaa”, Mikael miettii.
Vitriinikaapissa säilytetään hopeaesineitä, ja niitä on myös muualla asunnossa – jopa kylpyhuoneessa.
”Hopean keräilyä rajoittaa hieman se, ettei Mikael itse hoida niitä mitenkään. Onneksi monet vanhat hopeaesineet näyttävät hyviltä tummuessaan”, Tiina paljastaa.
Yhteinen keräilyharrastus näkyy kodissa joka puolella. Kalusteet ovat pääasiassa Mikaelin suvulta perittyjä tai yhteisiä löytöjä. Molemmat rakastavat myös huutokauppoja.
”Jotkut esineet on bongattu näyteikkunasta koiria ulkoiluttaessa. Tällainen yhteinen löytö on esimerkiksi kirjaston aarre, Nobelin suvun entinen kirjakaappi”, Tiina sanoo.
Kunniapaikalla on isoäidin isän vanha eläinlääkärin laukku. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä on Bukowskin huutokaupasta hankittu mahtava sänky päiväpeittoineen.
”Aluksi 240-senttinen sänky tuntui hurjalta, mutta se toimii täydellisesti meidän ja koirien yhteisenä vuoteena. Sen yläpuolella on yksi lempimaalauksistani, Magnus Enckellin teos.”
Tiina toi kotiin uudempaa taidetta, kuten Kimmo Kaivannon, Kuutti Lavosen ja Alvar Gullichsenin teoksia. Osa niistä on sijoitettu vierashuoneeseen.
”Työskentelin Alvarin sihteeriassistenttina viisitoista vuotta. Se oli mahtavaa aikaa, kun matkustimme ympäri maailmaa paikkoihin, joihin muuten ei olisi tullut mentyä. Samalla ihastuin Bonk-koneisiin.”
Olohuoneen sisustus sen sijaan on kuin yhteenveto parille rakkaista asioista: siellä on perittyjä huonekaluja, huutokaupasta ostettuja vanhoja maalauksia ja Gullichsenin taidetta.
Pisteenä i:n päällä ovat Hannu Palosuon maalaukset, joissa Mikael, Tiina ja Theresa esiintyvät koiriensa ja lempituoliensa kanssa. ●
Juttu on julkaistu Eevassa 3/2019.
