Sydäntalven lyhyt päivä säkenöi kristallin­kirkkaana. Tiaisen tiititys kantautuu metsästä, kauempana viheltää punatulkku. Monet eläimet ovat jääneet Suomeen talveksi ja yrittävät säilyttää henkiriepunsa ­pakkaskauden yli kevääseen. Niiden perimässä on ikivanhaa ja hyväksi havaittua tietoa, kuinka talvesta selviydytään. Sen ohjaamana ne osaavat toimia äärimmäisissä olosuhteissa.

Hömötiainen kieppuu kuusen oksistossa muiden tiaisten yhteisparvessa. Se on sukulaistensa töyhtö- ja kuusi­tiaisten tavoin piilottanut loppukesällä ja syksyllä jopa satojatuhansia siemeniä, hyönteisiä ja hämähäkkejä oksistoon. Nyt se haeskelee niitä suuhun pantavaksi.

Tiaisten ja muiden pikkulintujen varasto­rasva riittää vain yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Niiden pitää lihottaa itsensä joka ainoa päivä yötä varten, jolloin rasva palaa lämmöksi ja pitää linnun hengissä. Parikymmentä grammaa painavan ­tali­tiaisen paino voi pudota yön aikana kymmenen prosenttia.

Suomessa talvehtivien lintujen ruuan­sulatusjärjestelmä kokee muutoksia jo syksyllä. Niiden mahalaukku ja kupu kasvavat ja umpisuoli sekä suoli pitenevät. Ne pystyvät varastoimaan pitkän yön varalle runsaasti varastoruokaa. Pidentyneet umpisuolet auttavat lintuja sulattamaan yksipuolista ja huonosti sulavaa kasvi­ravintoa.

Syksyllä monet linnut ahmivat ruokaa yli tarpeen ja kerryttävät varastorasvoja ihon alle ja elinten ympärille. Se on tarpeen sydäntalven pakkasissa.

Linnun sydänkin saa talveksi lisää tehoa. Se laajenee ja voimistuu. Vilkas verenkierto kuljettaa ravintoa ruumiin eri osiin.

Kipakan kylminä pakkasöinä ­linnut parantavat höyhen­pukunsa lämmön­eristystä ­pörhistämällä höyhenyksensä mahdollisimman paksuksi. Höyhenten väleihin jää runsaasti kylmältä eristävää ilmaa. Lisäksi linnut vähentävät lämmönhukkaa asettumalla puun oksalle tiiviisti kylki vastaan kylkeä. Lumella yöpyvät ­peltopyyt muodostavat tiiviitä makuu­rykelmiä, missä lintujen pakkasta ­vastassa oleva pinta vähenee selvästi.

Kovimmilla pakkasilla teeri, pyy ja riekko kaivautuvat kieppiin pehmeään lumeen. Ne saattavat viipyä suojassaan ­parikin päivää. Myös monet pikkulinnut osaavat käyttää lumen eristävyyttä hyödykseen kai­vautumalla lumen alle.Näin tekevät esimerkiksi tiaiset, ­hippiäinen, pulmunen, urpiainen ja ­punatulkku.