Kuningatar Silvian horjuva terveys on tuonut tummia pilviä Ruotsin hovin ylle
Ruotsin Silvia ei syntynyt kuningattareksi mutta hän on hoitanut roolinsa mallikkaasti. Tuhkimotarina ei ole ollut pelkkää onnea, sillä menneisyydestä on noussut skandaaleja. Mikä on kuningattaren kansansuosion salaisuus?
Se alkoi kuuluisasta ”klikistä”. Oli elokuun 26. päivä vuonna 1972, Münchenin kesäolympialaisten avajaispäivä, ja kello oli kolme iltapäivällä. Kisojen pääemäntä Silvia Sommerlath, 26, saapui stadionin vip-katsomoon ja vaistosi, kuinka joku tarkkaili häntä.
”Kun käännyin, hän istui siinä ja katseli minua kiikareilla. Välillämme oli vain pari metriä. Se oli hauskaa, ja minua nauratti. Ehkä mieheni mainitsema ’klik’ kuului silloin”, Silvia muistelee juhlakirjassaan.
Ruotsin kruununprinssi Carl Gustaf rakastui ensisilmäyksellä kauniiseen nuoreen naiseen, joka myös tunsi outoa mutta miellyttävää levottomuutta miehen seurassa.
Kruununperillinen ja Silvia esiteltiin toisilleen muodollisesti hieman myöhemmin valtionpäämiehille tarkoitetulla vastaanotolla.
Yhdessäolo jatkui yksityisillä perhepäivällisillä, joilla Silvia tapasi ensimmäisen kerran kruununprinssin sedän, prinssi Bertilin, ja tämän seuralaisen Lilianin. Vaikka yöelämä ei ollut kisaemännän mieleen, pariskunta päätyi lopulta myös paikalliseen yökerhoon, Bar Kinkiin, jossa heistä napattiin ensimmäinen yhteiskuva.
Seurustelu osoittautui mutkikkaaksi. Silvia matkusti salaa junalla Ruotsiin ja naamioi itsensä peruukilla ja aurinkolaseilla. Isoisänsä Kustaa VI Aadolfin jälkeen kuninkaaksi kruunatun Kaarle XVI Kustaan matkat Itävaltaan, jossa Silvia jo järjesteli seuraavia talviolympialaisia, olivat vielä hankalampia.
”Kerran kun Kaarle Kustaa halusi tavata minut, hän karkasi seurueeltaan. Hän hiihti niin rivakasti, että sekä itävaltalaiset että ruotsalaiset turvamiehet jäivät matkasta. Hänen tielleen osui vain vanha teräsvaari, jolta hän kysyi tietä Innsbruckiin”, Silvia paljasti.
Salailu oli raskasta varsinkin Silvialle, jolla ei aluksi ollut varmuutta suhteen tulevaisuudesta. Kaarle Kustaalla oli hurmurin maine, mutta tällä kertaa ihastus oli molemminpuolista ja monien yllätykseksi myös pysyvää.
Moni Kaarle Kustaan sukulainen oli jo alennettu prinssistä tavalliseksi herraksi rakkauden vuoksi.
Jo vuosikymmenen ajan oli pohdittu, kenet kruununperijä valitsee vaimokseen. Moni lähipiirissä oli haudannut haaveensa kuningattaren paikasta, sillä lain mukaan tuleva Ruotsin kuningas ei voi solmia avioliittoa ruotsalaisen aatelisneidon kanssa. Se kun asettaisi määrätyt, merkittävät suvut eriarvoiseen asemaan.
Ruotsin prinssi ei voinut myöskään avioitua ruotsalaisen porvaristytön kanssa, jos hän halusi valtaistuimelle, sillä epäsäätyisestä liitosta seurasi perimysoikeuden menetys. Moni Kaarle Kustaan sukulainen oli jo alennettu prinssistä tavalliseksi herraksi rakkauden vuoksi.
Valinta ei ollut yksinkertainen, sillä kaikkien rajoitteiden lisäksi kruununperillinen tarvitsi avioliitolleen sekä valtioneuvoston että kuninkaan, isoisänsä, hyväksynnän.
Ehdokkaita oli kuitenkin tungokseksi asti. Norjassa oli kuningas Olavin tyttärentytär Ingeborg Lorentzen, ja Tanskassa taas kruununprinssin serkku, prinsessa Benedikte. Monen suosikki oli kuitenkin prinsessa Anne, Englannin kuningatar Elisabet II:n tytär.
Vuonna 1976 Kaarle Kustaa oli kuitenkin jo itse kuningas ja hänen tarvitsi perustella vaimovalintaansa vain valtioneuvostolle. Hän esitteli maailmalle Silvian, tavallisen saksalaisnaisen.
Kun suhteen vakavuus kävi ilmiselväksi, Silviasta haluttiin tietää kaikki. Paljastui, että hänen saksalainen isänsä Walther Sommerlath oli hyvin toimeentuleva liikemies. Brasilialaisen äidin, Alice de Toledon, suvulla taas oli suuri kahvitila. Silvialla oli myös kolme isoveljeä: Hans, Walther ja Jörg.
Silvia oli syntynyt Heidelbergissä, Saksassa, 23. joulukuuta 1943, mutta hän vietti suuren osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Brasiliassa. Hän oli saanut tulkin koulutuksen ja puhui sujuvasti viittä kieltä. Silvia oli myös silminnähden edustava, selvästi älykäs ja todistetusti taitava suhdetoiminnassa. Hyvää kuningatarainesta siis.
Kuningas teki saman johtopäätöksen: hän kosi mielitiettyään maaliskuussa 1976.
Silvia tiesi paljon uudesta kotimaastaan, sillä hänen isänsä oli palkattu 1940-luvun lopussa ruotsalaisen teräsjätin, Uddeholmin, Brasilian-johtajaksi. Perheellä oli myös paljon ruotsalaisia ystäviä. Ensimmäisen kerran Silvia vieraili maassa kuitenkin vasta 23-vuotiaana.
”Minulla oli jo lapsena käsitys, että Ruotsi oli valoisa ja ystävällinen maa, jossa ihmiset käyttäytyvät hyvin. Ehkä siksi minua ei pelottanut tulla tänne, kun se aika koitti”, Silvia on sanonut.
Silvia ei jännittänyt edes häitä, jotka olivat vuosikymmenen tapaus. Kaupat pursusivat muistoesineitä, konditorioissa myytiin Silvia-leivoksia ja tapahtumaan syydettiin ennennäkemätön määrä rahaa.
Morsian kävi salaa Pariisissa, jossa Diorin suunnittelija Marc Bohan loi hänen toiveidensa mukaan silkkiduchessesta yksinkertaisen mutta näyttävän hääpuvun. Sulhanen sen sijaan valitsi morsiamelleen keisarinna Joséphinen kameediadeemin ja Brysselin-pitsistä valmistetun hunnun. Kumpaakin ovat käyttäneet myös muut suvun naiset.
Hääpäivä 19. kesäkuuta 1976 valkeni aurinkoisena. Tukholman Suurkirkko oli koristeltu valkoisilla syreeneillä sekä punaisilla Kuningatar Silvia -ruusuilla, jotka oli jalostettu tilaisuutta varten. Vihkimisen jälkeen vastanaineet ajoivat hevossaattueessa kaupungin halki lähes parinsadan pelimannin säestyksen tahdissa. Lopuksi heidät soudettiin koristeellisella kaleerilla Strömmenin yli.
”Totta puhuen, mieleeni ei edes tullut, että tuona päivänä minusta tuli myös Ruotsin kuningatar. Minä sanoin ’tahdon’ Carl Gustafille, en Ruotsin kuninkaalle”, Silvia muistelee 25-vuotisjuhlakirjassaan.
Alkuajat kuningattarena eivät olleet helppoja Silvialle, joka oli yksinäinen ja epävarma. Maassa ei ollut ollut kuningatarta sen jälkeen, kun Kustaa VI Aadolfin puoliso, kuningatar Louise, oli kuollut reilu vuosikymmen aiemmin. Myös kuninkaan äiti, prinsessa Sibylla, ehti menehtyä ennen kuin hän tapasi Silvian.
Puhelinsoiton päässä oli kuitenkin Tanskan kuningatar Ingrid, kuninkaan isotäti, joka opetti nuorikolle hovin säännöt ja protokollan.
”Ajattelin, että minusta tulee hyvä ja kiltti kuningatar.”
Silvia tunsi sekä iloa että nöyryyttä, sillä uusi tehtävä toi mukanaan paljon vastuuta.
”Mutta ajattelin, että minusta tulee hyvä ja kiltti kuningatar. Mielestäni oli tärkeää, että tuin miestäni niin paljon kuin pystyin ja sain ja annoin hyviä neuvoja”, Silvia kertoi tietotoimisto TT:lle viime jouluna.
Hankaluudet jäivät taka-alalle, kun Silvia sai muuta ajateltavaa.
Häistä lähtien valtakunnan seuratuin asia oli ollut kuningattaren vatsan seutu. Silvia oli jo 32-vuotias, ja moni epäili hänen hedelmällisyyttään. Odotukset täytettiin kuitenkin nopeasti, sillä esikoinen prinsessa Victoria syntyi vuoden 1977 heinäkuussa ja prinssi Carl Philip toukokuussa kaksi vuotta myöhemmin. Kesäkuussa 1982 perhe kasvoi vielä toisella tyttärellä, Madeleinella.
Lasten synnyttyä kaikki loksahti paikoilleen Silvian elämässä: Ruotsi tuntui nyt kodilta, kuninkaalliset piirit omilta.
Perhe yritti olla mahdollisimman paljon yhdessä, mutta lasten ollessa pieniä kuningasparin velvollisuudet tekivät siitä haasteellista. Heidän oli pakko löytää tapa yhdistää vanhemmuus ja kuninkaalliset tehtävät.
”Meillä oli hyviä apulaisia, mutta itkevää lasta ei ollut koskaan helppo jättää. On itsestään selvää, että emme mielestämme olleet tarpeeksi paljon lastemme kanssa”, kuningatar kertoi hiljattain ruotsalaislehdelle.
Tilanne helpottui, kun lapset kasvoivat ja alkoivat kulkea mukana edustustilaisuuksissa. Yhdeksänvuotiaan Victorian ensimmäinen valtiovierailu suuntautui Suomeen. Sen jälkeen äiti ja tytär eivät enää olleet vain perheenjäseniä vaan myös työtovereita. Silvian mielestä se oli hienoa.
Kalla fakta -ohjelma todisti, että kuningattaren isä oli ollut natsipuolueen jäsen.
Kuninkaallisempi kuin moni korkeaan asemaan syntynyt, on kuningatar Silviasta sanottu. Viime vuosiin on kuitenkin mahtunut jaksoja, jolloin hänen arvokkuuttaan on koeteltu toden teolla.
Marraskuussa 2010 otsikoihin nousi kuninkaasta kirjoitettu elämäkerta Carl XVI Gustaf – Den motvillige monarken. Kohukirjassa alamaailmassa vaikuttanut ravintoloitsija väitti, että 1990-luvulla ”vastentahtoinen monarkki” petti vaimoaan laulaja, näyttelijä Camilla Henemarkin kanssa ja vieraili kavereineen tiuhaan strippiklubeilla.
Hirvimetsällä ollut Kaarle Kustaa piti lyhyen tiedotustilaisuuden. Hermostunut kuningas yritti lakaista paljastukset maton alle mutta epäonnistui surkeasti. Hän ei kuitenkaan kieltänyt tapahtumia, jotka hänen mukaansa olivat tapahtuneet ”kauan sitten”.
Paria viikkoa myöhemmin Ruotsin TV4:n Kalla fakta -ohjelma todisti, että kuningattaren isä oli ollut natsipuolueen jäsen. Uutista maustettiin tiedolla, jonka mukaan Sommerlathit olivat ennen sotaa ostaneet tehtaansa pilkkahinnalla eräältä juutalaismieheltä.
Walther Sommerlath oli todella liittynyt kansallissosialistiseen puolueeseen vuonna 1934, kun perhe asui Brasiliassa. Se ei ollut epätavallista hänen asemassaan olevalle saksalaiselle liikemiehelle, itse asiassa puolueen jäsenyys oli tuolloin menestyksen edellytys.
Kun Sommerlathit palasivat Saksaan muutama vuosi myöhemmin, maan teollisuus kukoisti. Perheen tehtaassa valmistettiin sähkölaitteita ja leikkikaluja. Sodan sytyttyä isä sai määräyksen valmistaa kaasunaamareiden suodattimia siviileille, mutta ei sotakalustoa, kuten ohjelmassa oli väitetty.
TV4:n johtaja Jan Schermanille lähettämässään vastineessa kuningatar tunnusti: ”Ei ole helppoa hyväksyä sitä, että minua verrataan Adolf Eichmanniin.”
Myöhemmin kuningatar selvitti, että isän tehtaan edellinen omistaja, Efim Wechsler, oli saanut maksuksi kahvitilan ja tontteja Brasiliasta. Niiden ansiosta hän pystyi pakenemaan natsien vainoja.
Vastoinkäymiset kasaantuivat. Jouluaattona 2011 kuningatar kiidätettiin sairaalaan, diagnoosi oli vaikea influenssa. Oli lähes ennenkuulumatonta, että ahkera ja tunnollinen Silvia jätti väliin sovittuja tapaamisia, mutta nyt ne jouduttiin perumaan usean viikon ajalta.
Maaliskuussa 2011 Pariisissa Silvia sairastui jälleen. Suunniteltu valtiovierailu Botswanaan peruuntui, kun lääkärit kielsivät vilustuneelta kuningattarelta lentämisen. Sen sijaan tämä matkusti salaa sukulaistensa luokse Saksaan lepäämään.
Huhtikuussa prinsessa Madeleine vieraili yhdysvaltalaisissa lastenkodeissa yksin, kun korkea kuume piti kuningattaren levossa. Pari päivää myöhemmin varainkeruutilaisuuteen saapunut Silvia näytti omalta itseltään. Pinkkiin iltapukuun pukeutunut kuningatar vakuutti hymyillen voivansa hyvin. Takana oli kuitenkin raskas talvi.
Kuningatar Silvia piti äitinsä muistisairauden syynä sähkösokkeja, joilla oli hoidettu äidin masennusta sota-aikana.
Kuningatar Silvian terveys horjui jälleen joulun alla 2016. Vaikka hovin mukaan hän voi hyvin olosuhteisiin nähden, välttelevä tiedote sai aikaan huhuja. Epäiltiin jopa, että Silvialla oli Alzheimerin tauti.
Kuningatar järkyttyi puheista, sillä sama sairaus oli vienyt rakastetun Lilianin vain paria vuotta aiemmin. Lisäksi Silvian edesmennyt äiti Alice oli sairastanut loppuaikoinaan vaikeaa dementiaa. Sen syynä kuningatar piti sähkösokkeja, joilla oli hoidettu äidin masennusta sota-aikana.
Hyväntekeväisyys oli aina ollut tärkeää kuningattarelle, mutta Alicen sairastumisesta lähtien muistisairaiden ja heidän omaistensa hyvinvointi oli hänelle sydämen asia. Heidän tuekseen Silvia perusti Silviahemmet-säätiön vuonna 1996.
Sairastelu ja paljastukset ovat luoneet Silvian taivaalle tummia pilviä, mutta viimeksi kuluneeseen vuosikymmeneen on mahtunut myös paljon onnenhetkiä, kun kaikki kolme lasta ovat löytäneet rinnalleen puolisot.
Silviasta tuli isoäiti helmikuussa 2012, kun kruununprinsessa Victoria sai puolisonsa prinssi Danielin kanssa Estellen. Perheeseen kuuluu nyt myös pikkuveli Oscar.
Prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian katraassa on kaksi pikkuprinssiä: Alexander ja Gabriel. Prinsessa Madeleinella ja Christopher O’Neillilla on kolme lasta: Leonore, Nicolas ja Adrienne.
Isoäitiys on hauskinta, mitä Silvia on koskaan kokenut.
”Äidilläni oli tapana sanoa, että lastenlapset ovat elämän jälkiruoka, ja se pitää paikkansa. On mahtavaa nähdä, kuinka he kehittyvät, mitä he tekevät ja löytävät, ja kuinka he reagoivat siihen kaikkeen”, Silvia hehkutti joulun alla 2018.
Joulukuussa 2018 kuningatar Silvia täytti 75 vuotta. Hän toivoo, että hän olisi vanhemmiten hieman viisastunut. Ainakin hän on omien sanojensa mukaan oppinut käyttämään entistä paremmin aikaansa.
Silvia viihtyy parhaiten Sollidenissa, Öölannissa, ja siellä vietetty lomat ja viikonloput ovat perheelle pyhiä. Hän nauttii puutarhan hoidosta ja käy mielellään kirpputoreilla ja antiikkikaupoissa. Liikkumaan kuningatar ei ehdi niin usein kuin haluaisi, mutta tilaisuuden tullen hän ui, pyöräilee tai kävelee ja talvella hiihtää.
Kuningaspari edustaa yhä ahkerasti. On helppo jatkaa työssä, jonka kokee merkitykselliseksi. Kuningas Kaarle XVI Kustaa, 72, haluaa myös antaa Victorialle mahdollisuuden olla paljon lastensa kanssa.
”Mieheni oli vasta 27-vuotias, kun hänestä tuli kuningas. Pidän erittäin hienona, että hän antaa kruununprinsessalle aikaa. Ja siinä seison hänen tukenaan.” ●
Artikkeli on julkaistu Eevassa 3/2019.
