Köyhän miehen Sveitsi: Slovenian Bled tarjoaa historiaa ja luontoelämyksiä
Matkailu
Köyhän miehen Sveitsi: Slovenian Bled tarjoaa historiaa ja luontoelämyksiä
Slovenian vanha parantolakaupunki Bled houkuttaa romantiikan ja luonnon ystäviä.
12.10.2019
 |
Apu

Pariisissa on nähtävä Eiffel, Lontoossa Big Ben ja Sloveniassa on istahdettava kiiltäväksi lakattuun pletna-veneeseen. Parikymppinen soutaja Ales Stojar työntää paatin laiturista, tarttuu pitkiin airoihin ja alkaa soutaa kymmenen hengen paattia seisaallaan. Bled-järvi välkkyy turkoosina. Pienen pienin vedoin alus alkaa saavuttaa satukirjamaista korkearantaista saarta ja sen venetsialaista kellotornia.

Kun nojaa penkkiin ja antaa luomien lurpahtaa, tekee mieli pohtia, mahtoiko 1800-luvun lopulla varakkaista keskieurooppalaisista tuntua yhtä rennolta, kun he pitkän junamatkan päätteeksi saapuivat Blediin. Sveitsiläinen lääkäri Arnold Rikli oli tuohon aikaan perustanut tämän järven rannalle parantolan, jossa vierailijat uivat kristallinkirkkaassa vedessä, ottivat aurinkokylpyjä ja kävelivät paljain jaloin vuoristoilmasta nauttien. Pletna-veneet kuuluivat lomaohjelmaan jo tuolloin.

Veneessä nyt istuva hollantilainen hääpari on Sloveniassa ensimmäistä kertaa. Morsianta alkaa naurattaa, kun soutaja kertoo, että vanhan tavan mukaan Bledin saaren kirkossa avioituva sulhanen kantaa morsiamensa laiturilta kaikki 99 porrasta ennen kirkkoon astumista.

– Huh! Onneksi me menimme naimisiin jo viime viikonloppuna, nainen sanoo nauraen ja taputtaa miehensä reittä.

Jylhiä vuoristomaisemia

Vaikka Bledissä on rentouduttu jo 150 vuotta sitten, Slovenian vetovoima matkailukohteena on vahvistunut nykyiselleen vasta ihan viime vuosina.

Moni kutsuu Sloveniaa köyhän miehen Sveitsiksi, koska täällä on jylhiä vuoristomaisemia, mutta hinnat ovat reippaasti edullisempia kuin Sveitsissä. Koko maan tunnetuin vierailukohde on Bled, se houkuttelee etenkin häämatkalaisia. Matkailijat noudattavat täällä mielellään perinteistä rutiinia, niin myös itävaltalainen opiskelija Nyasha Mark Chintu tarttuessaan kirkon tornista roikkuvaan köyteen ja heijatessaan sitä koko painollaan. Kirkontornissa kello kumahtaa kerran, toisen ja kolmannen.

– En taatusti kerro, mitä toivoin, eihän se silloin toteudu, mies sanoo ja virnistää.

Kahvilassa tarjoilija kiikuttaa ulkopöytiin isoja leivonnaisia. Valkoinen, Bledin mukaan nimetty kermakakkulohkare tutisee lautasella hauskasti, mutta monet paikalliset valitsevat vaatimattoman näköisen kääretorttumaisen potica-kakkupalasen. Ennen vanhaan ne leivottiin keittiön vanhoista muruista, kuin meillä runebergintortut, mutta mukana on aina runsaasti pähkinää tai kastanjaa. Pähkinää kasvaa myös terassin takana rinteessä. Todellista lähijälkkäriä siis!

Entinen diktaattorin kesäpaikka

Vielä 28 vuotta sitten Slovenia oli osa Jugoslaviaa. Maata vuosikymmeniä itsevaltiaana hallinnut Tito rakasti Blediä ja vietti paljon aikaa järven rannassa kesäpalatsissaan. Kansalaisiltaan diktaattori edellytti ankaraa sitoutumista kommunistisiin arvoihin, mutta itse hän eleli huikentelevaisesti ja metsästi palatsinsa puutarhassa häkeistä juuri vapautettuja saaliseläimiä.

Pramean huvimajan seinillä kehystetyt valokuvat Indira Gandhista, Haile Selassiesta, Sophia Lorenista ja Elizabeth Taylorista muistuttavat vieraista, joita Tito täällä kestitsi. Niitä on helppo tutkailla, koska kesäpalatsi on nykyään yleisölle avoin hotelli Vila Bled. Rsakennus on pyritty säilyttämään mahdollisimman ennallaan. Samanlaisia 50-lukulaisia kalusteita näkee hotelleissa enää harvoin, kermanväriset kaakelitkin lienevät alkuperäisiä. Kun lattia narahtaa, mielikuvitus lähtee laukkaamaan. On helppo nähdä diktaattori näissä saleissa tupruttelemassa kuuluisia kuubalaissikareita ja jakelemassa ohjeita palveluskunnalleen. Moni matkailija kuvauttaa itsensä entisen diktaattorin työpöydän ääressä.

Lontoolainen Uttleyn perhe on valinnut Villa Bledin majapaikakseen muista syistä. Aamiaishuoneessa Claire-äidin sylissä torkkuva puolivuotias Seamus-poika on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan.

– Jännitti lähteä reissuun, kun emme tienneet, miten poika käyttäytyy. Valitsimme hotellin, jossa on paljon tilaa ja mukava oleskella, perheen isä Richard kertoo.

Perhe on käynyt joka päivä kävelemässä järven ympäri ja ottanut rennosti.

Slovenia irtaantui Jugoslaviasta helposti

Slovenia itsenäistyi Jugoslaviasta vuonna 1991 vain kymmenessä päivässä. Toisin kuin muut entiset Jugoslavian maat sen jälkeen, Slovenia selvisi irtautumisesta varsin helposti menettäen ainoastaan 12 ihmishenkeä. Paljon suurempi trauma slovenialaisille syntyi ensimmäisen maailmansodan taisteluissa 1915–1917, kun sadat tuhannet menettivät henkensä.

Slovenialaiset puhuvat paljon rauhan merkityksestä ja moni osallistuu vuosittain järjestettävälle Rauhan kävelylle, joka kiertää vanhoilla taistelupaikoilla vuoristossa ja Soča-laaksossa. Koko vaellus on 320 kilometrin mittainen, mutta siitä voi myös kulkea vain osan.

Suurin osa Sloveniasta on metsän peitossa, ja valtion alueella on yli 30 yli kilometrin korkuista vuorenhuippua. Matkailijan kannattaa ehdottomasti pakata vaelluskengät mukaan, vaikka ei olisikaan kovin kokenut luonnossa liikkuja.

Maan 10 000 kilometrin vaellusrei­tistöstä löytyy jokaiselle sopiva taival. Kansallispuistossa liikkuminen on ilmaista, mutta vesiputouksien katselemisesta ja gondolihissin käytöstä peritään pieni maksu.

Kevyin vaellus on Vintgarin rotkolla. Siellä kuljetaan koko matka lankuista tehtyjä pitkospuita ja siltoja pitkin. Noin tunnin kävely on sekä lapsiperheiden että heikkokuntoisten suosikki. Turkoosien vesiputousten ja kalliosolien keskeltä saa taatusti hätkähdyttäviä lomakuvia.

Moni vuoristovaelluksille lähtijä majoittuu Bledissä tai sen naapurissa, Bohinj-järven rannalla Triglavin kansallispuiston majapaikoissa.

Touko–kesäkuussa Bohinjin rannalla järjestetään villikukkafestivaalit. Heinäkuussa Bledin linnaan kokoontuu kansainvälisiä linnaharrastajia. Elokuussa pieni kaupunki on niin täynnä lomailijoita, että majapaikkaa voi olla mahdotonta saada ilman ennakkovarausta. Otollisin aika Bledin-reissulle onkin syyskuussa, kun järven kirstallinkirkas uimavesi on vielä miellyttävän lämpöistä, mutta terassipöydissä on taas vapaita tuoleja.

Keittiö yhdistelee makuja Italiasta, Itävallasta ja Unkarista

Turistin kannattaa kokeilla lähiruokaa.

– Suosittelen Soča-joen taimenta, sanoo tarjoilija bledläisessä Penzion Berc -ravintolassa.

Koristeellinen ravintola-majatalo muistuttaa jättimäistä Hannun ja Kertun piparkakkutaloa.

Slovenialainen keittiö yhdistelee sujuvasti naapurimaidensa makuja. Pastat ja raviolinyytit muistuttavat Italiasta, omenastruudelit Itävallasta ja runsaat makkarat ja paprikapadat Unkarista. Lihavoittoisessa maassa ei ole kasvissyöjälle eikä varsinkaan vegaanille kovin runsasta valikoimaa.

Slovenia ei vielä ole kovin tunnettu matkailumaa, eikä osalla suomalaisistakaan ole siitä juuri mielikuvaa. Lomailijan kannattaakin yllättää ystävänsä tuliaisella, jonka avulla pikkuisesta maasta voi kertoa vähän lisää.

Jos haluat säväyttää jopa kaiken kokenutta erikoisuudentavoittelijaa, vie hänelle suklaalevy, joka on slovenialaisittain höystetty ilmakuivatulla kinkulla.

Varmempi valinta on purkillinen hunajaa, jonka antamalla voi kertoa mehiläistenkasvatuksen alkaneen juuri Sloveniasta.

Viinin ystävälle kannattaa tuoda pullollinen slovenialaista oranssiviiniä eli alkuviiniä. Sloveniassa on lukuisia pieniä viinitiloja, jotka valmistavat pieniä eriä tuota kullansävyistä juomaa.

Kaikkein rakkaimmalle pitää tuoda Sloveniasta lahja, joka muistuttaa häntä paikasta tuliaisen antajan sydämessä: sydämenmuotoinen piparkakku, lectar, jota ei ole tarkoitettu syötäväksi. Viiden minuutin päässä Bledistä, Radovljican kylässä, on piparkakkumuseo, jossa näitä kaunistuksia kastanjataikinasta leivotaan.

Kaikkein arvostetuimman rakkauspiparkakun koristelun keskellä on peilinpala, joka kertoo, kuka lahjanantajan rakkauden kohde oikein on.

Sen voi kiinnittää vaikkapa magneetilla jääkaapin oveen.

Kommentoi »