Kotimaisen muotoilun lumoissa – Iivarin, 27, kokoelma päätyi Designmuseoon
Kulttuuri
Kotimaisen muotoilun lumoissa – Iivarin, 27, kokoelma päätyi Designmuseoon
Iivari Viilomaa on 27-vuotias puuseppä, jonka 50-luvun suomalaisen muotoilun keräily on edennyt niin pitkälle, että hänen kokoelmansa on esitelty Designmuseossa.
17.5.2020
 |
Apu

Kun on opiskellut puusepäksi, äiti työskentelee Riihimäen lasimuseolla ja avovaimo keräilee muumimukeja, on kasassa varsin hyvät mahdollisuudet päätyä suomalaisten muotoiluklassikoiden keräilijäksi. Niin kävi Iivari Viilomaalle, 27, joka aloitti harrastuksensa kuten moni muukin: kirppiksiä kiertäen ja netin myyntisivuja selaten. Yksinkertaisten muotojen ja linjakkaiden esineiden maailma houkutteli, ja kotiin tuli kannettua yhtä ynnä toista.

Iivarin käsivarteen on tatuoitu Oiva Toikan lasiteokseen pohjaava kuva.

– Ensimmäiset pari vuotta ostin sekalaista suomalaista designia, sellaista mitä eteen tuli. Sitten piti laittaa keräilylle rajoja ja keskittyä siihen, mikä oli lähinnä sydäntä. Olin jo kerännyt Saara Hopean esineitä, ja nyt päätin panostaa erityisesti Nuutajärven värilasiin, Alvar Aallon huonekaluihin ja Aino Aallon lasitaiteeseen, Viilomaa sanoo.

Kodissa muotovalioita

Kaunis ajatus keskittymisestä vain olennaiseen ei ihan pitänyt, sen huomaa Iivarin ja avovaimonsa Hanna Kankaanpään kauniista helsinkiläiskodista, jossa silmä tarttuu muotovalioon toisensa perään.

Vuonna 1974 rakennetun betonikerrostalon kolmioon on rakennettu hartiapankilla pienoismaailma, jossa Carl Gustaf Hiort af Ornäsin kaarisohvan kaverina on muotiliikkeen jäämistönä puinen pää, joka on toiminut hattutelineenä. On Eero Aarniota, Timo Sarpanevaa, Gunnel Nymania, Artekin 1940-lukua edustavaa Paul Bernoullin suunnittelemaa nojatuolia ja nimettömäksi jäänyt tiikkivartinen, messinkikuuppainen valaisin, jonka hehkussa vaan on se jokin.

Päivätyönään IIvari Viilomaa on tekemisissä nykymuotoilun kanssa.

Hän kulkee päivittäin työmatkansa läntisestä Helsingistä Fiskarsin ruukkikylään, jonka Suomen vanhimmassa konepajassa sijaitsee Nikarin puuseppätehdas. Siellä Viilomaa tekee kollegoidensa kanssa huonekaluja ja tilaustöitä julkisiin kohteisiin sekä yksityiskoteihin.

Sanomattakin on selvää, että Nikarin korkealaatuiset puukalusteet eivät sisällä guttaperkkaa eivätkä irvisteleviä lastulevyjä. Kaikki on aitoa puuta, ja se sopii puusepäksi opiskelleelle Viilomaalle.

– Olin koulun aikoihin Espoon Ikeassa töissä ja pomoni oli puuseppä. Juttelimme paljon suomalaisesta muotoilusta. Sitä kautta hänen Nikarissa työskentelevältä ystävältään tuli yhteydenotto, että kiinnostaisiko kenties tulla sinne töihin.

Sitä päätöstä Viilomaan ei tarvinnut kauan pohtia. Nyt takana on 2,5 vuotta työtä, jolla on tarkoitus.

– Reilu tunti menee matkaan suuntaansa, mutta paluumatkalla voi mennä pidempään, kun pysähtelen espoolaisilla kirppareilla.

– Espoossa ovat muuten mielestäni Suomen parhaat kirpparit, jos suomalaista designia hakee.

Keräilijöissä leirinuotiohenkeä

Keräilyharrastusta on monenlaista. Bibliofiili kerää Waltarin ensipainoksia, lentoyhtiöiden oksennuspussien keräilijä kerää eri yhtiöiden oksennuspusseja ja maansiirtokonekeräilijä alan jykevimpiä masiinoita.

Digitaalisena ja virtuaalisena aikana myös keräilystä on tullut yhä enemmän yhteisesti jaettu kokemus.

Verkon välityksellä keräilijät ovat yhteyksissä toisiinsa, vaihtavat ja myyvät tavaroita keskenään ja kilpailevat keskenään myyntiin tulevista himoituimmista esineistä.

Uuden polven keräilijöissä on myös leirinuotiohenkeä – osataan vilpittömästi iloita toisen hienosta löydöstä.

Viilomaa on tämän uuden ajan keräilijä. Hän ei jätä kynttilänjalkaansa vakan alle vaan postaa sen Instaan ja kerää sillä yhteisön huomion.

– Olen löytänyt verkon kautta paljon uusia tuttavuuksia, joiden kanssa keskustellessaan oppii itsekin koko ajan uutta.

Verkkoyhteisön kautta Iivari Viilomaa on myös saanut nimeä ja kuuluisuutta nuoren polven keräilijänä, joka onnistuu löytämään arvoesineitä sieltäkin, mistä muut eivät osaa edes katsoa. Kyse on Viilomaan mukaan viitseliäisyydestä ja siitä, että tahtoo päntätä tietoa.

– Tässä on jotain kovin samaa kuin luonnossa liikkumisessa, sienestyksessä ja kalastuksessa, joista myös pidän paljon. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan, mutta auttaa, että jaksaa kiertää.

Designmuseon näyttely

Verkkoyhteisön kautta tuli myös Viilomaan tähänastisen keräilijäuran suurin yllätys, kun pari tuttua keräilijää vinkkasi hänestä Designmuseolle, joka oli järjestämässä Keräilijät ja kokoelmat -näyttelyä loppuvuodeksi 2019.

Jos alla oleva kuva ei näy, näet sen myös täältä.

Sisältöä ei voida näyttää
Valitsemasi suostumukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Muokkaa asetuksia evästeasetuksissa.

– Sieltä otettiin yhteyttä ja haluttiin tutustua kokoelmiini. Kävin itsekin museossa paikan päällä. Siinä vähän aikaa pohdittiin, mikä tässä kokoelmassa on sitä, minkä voisi laittaa näyttelyyn esille. Valitsimme teemaksi Kaj Franckin ja Aino Aallon lasitaiteen sekä värilasien alkuperäispakkaukset, joita suunnittelivat samat muotoilumme suurnimet kuin itse lasejakin.

Iivari Viilomaan kokoelma oli esillä Design­museon (Korkeavuorenkatu 23, Helsinki) näyttelyssä Keräilijät ja kokoelmat, kunnes museo joutui sulkemaan ovensa koronapandemian vuoksi 17.3.2020.

Päivitetty 17.5. – Ilmestynyt 12.1.2020

Kommentoi »