Katja Ståhl: Huumepoliisi Jari Aarnion syndrooma
Puheenaiheet
Katja Ståhl: Huumepoliisi Jari Aarnion syndrooma
Mikä teitä poliiseja oikein vaivaa. Että eikö siellä koulussa opeteta, mikä on rosvon ja poliisin ero?

Satuin olemaan Nelosen uutisissa töissä vuonna 2013 , kun Helsingin huumepoliisin pomo Jari Aarnio pidätettiin. Uutinen oli ällistyttävä. Aarnion toimintaa oli seurattu vuosia. Hänen epäiltiin sotkeutuneen huumekauppaan, jota vastaan hänen piti itse asiassa taistella. Olihan vastaavia tapauksia nähty elokuvissakin, mutta että Suomessa?

Mietin hetken, miksi tilanne vaikutti niin tutulta. Sitten muistin, että eräs vanha kouluaikojeni tuttu oli sotkenut pesänsä melko samalla tavalla. Hänestä tuli poliisi, joka ryösti postin. Hänen tarinaansa kerrotaan kuulemma yhä poliisikoulussa varoittavana esimerkkinä. Siis siinä poliisikoulussa, jossa on nykyään pulaa hakijoista ja josta valmistuttuaan päätyy jahtaamaan arvaamattomia sekakäyttäjiä – minimaalisella liksalla.

Yhtäkkiä en ihmettelekään, miksi jonkun moraali vähän venyy käytettäessä.

Huumepoliisin työ on hermoja repivää ja vaarallista

Kuultuani Aarniosta soitin tutulle postiryöstäjäpoliisille. Kysyin, mikä teitä poliiseja oikein vaivaa. Että eikö siellä koulussa opeteta, mikä on rosvon ja poliisin ero. Kaveri nauroi ja sanoi, että kukaan täyspäinen ei lähde Aarnion hommiin, niin hermoja repivää ja vaarallista on huumepoliisin työ. On kuulemma varsin haastavaa seurata lähietäisyydeltä helpon rahan tekemistä ja kipuilla samaan aikaan omien taloudellisten vaikeuksiensa kanssa.

En ihmettele yhtään. Miksi sitten poliisia arvostetaan vain sanoilla? Vai arvostetaanko edes niillä? Pitäisikö poliisin tyytyä siihen, että saa tehdä kutsumustyötä? Onneksi jääkiekkoilijoille sentään maksetaan kunnolla.

Poliisin työ on todellakin kutsumusammatti. Siihen ryhtyvät haluavat, että rikolliset joutuvat tyrmään ja ihmiset pysyvät turvassa. On varmasti antoisaa saada vaarallinen tilanne purettua tai uhkaava juippi selätettyä, mutta en usko, että se riittää pidemmän päälle mihinkään. Jossain vaiheessa alkaa väkisinkin toivoa, että edes osa arvostuksesta muuttuisi rahaksi. Että edes joskus pääsisi perheen kanssa etelään, niin kuin rosvopomot, jotka ramppaavat aurinkorannikoilla yhtenään. Tai siltä se ainakin näyttää.

Lisää liksaa sairaanhoitajalle ja poliisille

Tv-persoona Arman Alizad sanoi jossain lehtihaastattelussa, että sairaanhoitajille pitäisi maksaa juuri niin paljon kuin he vain haluavat. Totta. En missään nimessä haluaisi joutua sellaisen sairaanhoitajan armoille, joka itse asiassa olisi mieluummin puhelinmyynnissä töissä, koska sieltä saa parempaa liksaa. Tai sellaisen poliisin pelastettavana, joka ei koskaan nuku, koska tekee toista työtä vartijana, jotta saa talolainansa maksettua.

Minä haluan soittaa poliisin, joka on ylpeä työstään ja tuntee saavansa siitä arvostusta. Haluan, että tällä poliisilla on varaa suhtautua rosvoihin rikollisina, ei kavereina, jotka ovat päässeet helpommalla kuin me muut.

Haastattelin muuten viime viikolla Kari Hietalahtea, joka esittää Aarniota uudessa Keisari Aarnio -sarjassa. Kysyin, esitätkö rosvoa vai poliisia. ”En tiedä”, vastasi Kari. Tietääköhän Aarnio itse?

Kommentoi »