Lokakuun harmaana lauantaiaamuna leppäkoskelaisen omakotitalon pihamaa Janakkalassa tuo mieleen venäläisen maaseudun.

Ladoja on siellä täällä, osa hajallaan etupihalla, suurin osa kahdessa siistissä rivistössä takapihalla.

Vielä kesällä Jussi Kulosen pihalla oli nelisenkymmentä autoa, mutta kymmenestä oli pakko luopua.

Talon vierestä kun kiitää juna, ja joku oli valittanut virkamiehille, että autonromut pilaavat maiseman.

– Hyvin meni kaupaksi, kun satasella niitä myin, Jussi kertoo.

Jussi tunnetaankin lempinimellä Lada-Jussi. Ladojen ja Mossejen lisäksi takapihalla on myös vanhoja puolalaisia FSO Polonezeja ja kaverin itäsaksalainen Wartburg.

Suomalaisille Ladasta tulee ensimmäisenä mieleen legendaarinen 1200 L-malli: pyöreälamppuinen ja  kantikas ”Lattarauta”. 

Neuvostoliiton autoinsinöörit suunnittelivat sen italialaisen Fiat 124 -mallin pohjalle.

Jussilla näitä kantikkaita Ladoja on vain yksi, ja sekin on perusmallia vähän hienompi 1200 S, kokoelman suoranainen helmi.

Pyörelamppuisesta perus-Ladasta 1200 S -mallin erottavat eritoten kantikkaat ajovalot etupäässä.

– Tällä museoidulla Ladalla ei ole ajettu kuin hienolla kesäkelillä parina päivänä vuodessa, Jussi sanoo.

Jussin Lada-aarteet ovatkin enimmäkseen modernimpia, viisiovisia Lada Samaroita ja Lada Niva -maastoautoja.

Takapihalla on myös jyhkeä neuvostovalmisteinen ZIL-sotilaskuorma-auto, jonka Jussi on hankkinut armeijan huutokaupasta.

Etupihalla syksyn lehdet ovat jo haudanneet alleen kokoelman ainoan Mossen, virallisesti Moskovitsh Elite 1500 SL:n vuosimallia 1984. Sillä on ajettu vasta reilut 50 000 kilometriä, esimerkiksi kaverien kanssa reissu Puolasta Pohjois-Espanjaan syksyllä 2017.

Mossea autotoimittajat haukkuivat aikoinaan suorastaan kauheaksi ajettavaksi. Jussi on toista mieltä.

– Mosse on tukevampi ajaa kuin Lada, koska se painaa enemmän. Mossessa ei ole italialaisilta perittyä, huonoa ajoasentoakaan, Jussi kehuu.

Jussi ihastui Ladoihin jo pikkupoikana, kun niitä oli perheessäkin Janakkalan Hallakorvessa.

Ensimmäinen vahva muisto Ladan kyydistä on peräisin ajalta, jolloin Jussi oli jo lähes kymmenen vanha, ja perhe oli muuttanut Hausjärvelle.

– Isällä ja äidillä oli kummallakin oma Lada. Olimme muuttaneet Hausjärvelle, ja äiti lähti kuskaamaan minua ja pikkuveljeä mummolaan. Liu’uttiin velipojan kanssa puolelta toiselle liukkaalla takapenkillä, kun turvavöitä ei ollut. Talvipakkasilla se muovipenkki oli oikein kylmä.

– Eihän se Lada silloin lapsena mikään muotijuttu ollut, sillä ajavia haukuttiin kommareiksi ja syrjittiin muutenkin.

Yläasteiässä vanhemmat päästivät Jussin kurvailemaan metsäteille Ladalla.  Naapurin pojan kanssa tuli kovaa väittelyä siitä, olivatko jenkkien dollarihymyt vain ”neukkuraudat” parempia autoja.

Kolme vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jäkeen, vuonna 1994, Jussi tuli ajokortti-ikään. Venäläiset hakivat silloin ahkerasti Ladoja pois Suomesta.

Ajettuaan ensin pikku-Fiatilla ja Skodalla Jussi vihdoin sai ostettua vihdoin ensimmäisen Ladansa. Hinnat olivat pilvissä, Jussikin joutui maksamaan omastaan 6000 silloista markkaa.

Vaikka lapsuudenperheessä Ladoilla ajettiinkin, eivät kotijoukot katsoneet hyvällä, kun Jussi alkoi keräillä pihalle itäautoja.

Keräilyharrastus pääsi kunnolla vauhtiin vuonna 2004, kun Jussi osti oman talon Leppäkoskelta. Parhaimmillaan pihalla on ollut jopa 55 autoa. Jussi kuuluukin vuonna 1997 perustetun Lada-kerhon perustajajäseniin.

Aatteen palosta Jussi ei itäautoja suosi, vaikka SKDL:stä ja SKP:stä polveutuvan Vasemmistoliiton riveistä Janakkalan kunnanvaltuustoon pyrkikin. 

– Enemmän se alku oli erilaisuuden viehätystä kuin nostalgiaa. Joskus ennen armeijaa visioin, että jos ei tule perustettua perhettä, alan keräillä Ladoja. Vaimoa ja lapsia ei ole, mutta Lada-perhe on kasvanut, Jussi hymyilee.

Jussi ajaa arkiajotkin Lada Niva -maasturilla vuosimallia 1996.

– Näitä pystyn korjaamaan itsekin ja ihan merkonomin koulutuksella, Jussin naurahtaa.

On hän välillä ajanut muillakin kuin itäautoilla.

– Kolme vuotta sitten ostin ihan uuden Fiat Fiorino -pakettiauton. Mahduin yöpymäänkin Fiorinon tavaratilassa reissuillani, kun asetuin makaamaan pikkuisen poikittain. Kun Fiorinosta meni takuut umpeen, ostin tuon Nivan.

Moni Jussin Lada-aarre löytyi huutokaupasta Sallassa kesällä 2017, kun tulli myi turvapaikanhakijoilta itärajalle jääneitä autoja. Halvimmillaan itäauton sai jopa eurolla.

– Käyttöautonani palvelevan Nivan löysin ihan netistä. Siitä jouduinkin maksamaan 3 000 euroa. Keski-Euroopassa juuri nelivetoinen Niva on ollut se volyymimalli, Jussi kertoo.

Jos Jussi voittaisi Lotossa, hän ei ostaisi BMW:n, Mercedeksen tai Audin ökymallia.

– Ensitöiksi kai pitäisi asfaltoida tämä tontti ja pystyttää pihalle jokin hallikin suojaksi näille autoille, Jussi suunnittelee.

Kun halli olisi pystyssä, Jussi voisi  ostaa hienon venäläisen edustusauton, Volgan tai Tšaikan.