Kauneinta mitä tiedän, on ortodoksinen liturgia. Sen vuoksi minusta tuli ortodoksi. Liturgiassa on kauneutta, pyhyyttä ja enkeleiden tatsia. Kun toimitan liturgian, unohdan välillä hetkittäin, olenko taivaassa vai maan päällä.

Nykyajan parhaita puolia on, että maailma on henkisesti ja aineellisesti paljon rikkaampi kuin se on koskaan ollut. Sanon tämän historioitsijan koulutuksen saaneena. Meillä on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin millään sukupolvella ennen meitä. Parempaan suuntaan olemme menossa, vaikka ongelmiakin on.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, kysyisin heti tarkkana, minkä tradition mukaista homeopatiaa se on ja mikä vaikutus sillä olisi vaivaani. Ja kysyisin, onko muita hoitokeinoja. En missään tapauksessa sanoisi, että höpö höpö.

Minun Jumalani on ihmisiä rakastava. Ja erityisen tyytyväinen hän on silloin, kun jollain tavalla yritämme itsekin olla kuin Jumala: ihmisiä rakastavia.

Häpeän syvästi omaa hölmöyttäni, ja joskus tällaista karjalaista spontaaniuttani ja suunsoittoa. Ja toisinaan kyllä muidenkin hölmöilyjä.

Haluaisin vieläkin tehdä jonkin kunnon jutun maailman parantamiseksi. En koe olevani eläkkeellä, vaan että olen jäänyt piispanvirasta vapaalle. Mutta toistaiseksi puuhaa on runsaasti tämän meidän Kulttuurikeskus Sofian projektin kanssa.

Liikutun kyyneliin aina hyvistä ja kauniista asioista. En oikeastaan koskaan itke surusta, vaan siksi, että elämässä on täyttymyksen hetkiä ja täydellisen hyvyyden, kauneuden ja pyyteettömän rakkauden kokemuksia. Sen verran niitä on ainakin ollut, että olen jaksanut säilyttää idealismini.

Välillä joudun katumaan, kun impulsiivisena ihmisenä avaan suuni väärässä paikassa.

Hermoni menevät, kun ihmiset ovat epärehellisiä. Ja joskus hermostun myös ihmisten saamattomuuteen, vaikka pyrinkin ymmärtämään ihmisiä ja suhtautumaan lempeästi myös itseeni.

Teini-iässä ihailin erityisesti suurta sivistystä ja urbaania elämää, jossa oli monipuolista henkistä rikkautta ja paljon virikkeitä. Vaikka minulla oli hyvä lapsuus, pidin Jumalan suurena huumorina sitä, että olin syntynyt maalaistaloon: ei se ollut oikein minun maailmani. Olen vahvasti urbaani ihminen.

Jos olisin nainen, olisin varmaan nunna. Ja silloin keskittyisin vielä intensiivisemmin näihin hengellisiin syvyysulottuvuuksiin.

Inhoan kovasti falskiutta ja huijausta ja joskus jopa tyhmyyttä ja yksiulotteisuutta: on–off-vastauksia.

Haluaisin kuolla pääsiäisaikana, koska karjalaiset mummot sanoivat, että silloin ovat taivaan portitkin auki, kun Kristus on ylösnoussut. Mutta olen luottavainen taivaaseen pääsyn suhteen, vaikkei kuolemani osuisikaan pääsiäisaikaan. Kirkkoisämme Maximos Tunnustaja on nimittäin jo 600-luvulla sanonut, että taivaaseen pääsevät kaikki, jotka sinne kaipaavat.