Ihmiset

Heidi ja Juha Jaara: ”Samanlaiset arvot yhdistävät”

Balmuirin perustajat Heidi ja Juha Jaara purkivat lapsettomuuden aiheuttamaa suruaan oman yrityksen perustamiseen. Nyt pariskunta viettää kaiken aikansa yhdessä niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kun yritys pääsi vauhtiin, perheeseen syntyi lopulta myös kaksi lasta.

Teksti Eija Huusari
Kuvat Timo Heikkala
23.5.2019 Eeva

Heidi Jaara näyttää avaamatonta samppanjapulloa Kempeleen-kotinsa keittiössä.

”Tämän aukaisemme sitten, kun olemme saaneet seuraavan liikkeemme valmiiksi.”

Samppanja ei ole mikä tahansa pullo vaan lahja Minttu ja Kimi Räikköseltä. Pariskunta on pitkään ollut Heidin ja hänen miehensä perustaman Balmuirin asiakkaita ja he ovat tulleet sitä kautta myös ystäviksi.

Balmuirin ylellisiä tuotteita käyttävät monet muutkin kuuluisuudet, kuten George Clooney, Tina Turner, Tom Hanks sekä Ruotsin kuninkaallinen perhe.

Juha Jaara, 52, keittää kahvia ja rakentelee voileipiä. Hän asettelee täsmällisesti samalla tavoin rieskanpalasten päälle savuporoa, lohta ja juustoa. Huomaa, että mies on ennenkin hoitanut kahvitarjoilua.

Avaran huoneen suurista ikkunoista näkyy peltomaisemaa, mikä lisää tilan tuntua. Kempele on Jaarojen mielestä hyvä paikka asua. Lentokentälle on lyhyt matka, samoin Ouluun, jossa sijaitsee Balmuirin pääkonttori varastoineen ja viime vuonna avattu myymälä.

Heidi on kotoisin nykyisin Raaheen kuuluvalta Pattijoelta. Kaupankäyntiä hän opetteli jo lapsena.

”Pidin pienenä tyttönä kotipihalla kioskia. Ostin karkkipusseja kaupasta, ja myin karkkeja yksitellen naapurien lapsille.”

Koulussa hyvin pärjännyt tyttö päätyi Vaasan kauppakorkeakouluun ja valmistui ekonomiksi. Hän työskenteli ensin Nokian Oulun-tehtaalla ja muutti sitten yrityksen lähettämänä Dallasiin. Kolme ja puoli vuotta Heidi kulki töissä Helsingissä. Yhteensä hän ehti olla Nokialla melkein vuosikymmenen.

Juha ja Heidi tapasivat toisensa ensimmäisen kerran golfkentän laidalla Siikajoella. Se oli menoa saman tien. Pariskunta meni naimisiin. Molemmat halusivat lapsia, mutta toiveesta huolimatta vauvaa ei kuulunut.

Heidi koki useita varhaisia keskenmenoja. Pari kävi lapsettomuushoidoissa, mutta lopulta lääkäri ilmoitti, että hoito näytti olevan turhaa.

”Kävin aika synkissä vesissä. Tuntui siltä, ettei ollut mitään syytä elää. Meillä on mökki Paltamossa, Oulujärven rannalla. Pohdin siellä pitkin kesää, mitä muuta olen elämässä eniten halunnut paitsi lapsia.”

Vastaus löytyi: oma yritys, jossa hän voisi toteuttaa luovuuttaan.

”Olin vuosia piirrellyt erilaisia mallistoja. Jossain vaiheessa olin jopa suunnitellut muuntokoulutusta Taideteollisessa korkeakoulussa, mutta rohkeuteni ei ollut riittänyt siihen.”

Heidi ja Juha Jaara istuvat usein suuren ruokapöytänsä ääressä Kempeleessä.

Rohkeutta riitti

Nyt riitti rohkeutta. Vuosi oli 2007, ja Juha työskenteli ison konepajayrityksen toimitusjohtajana. Heidi sanoutui irti Nokialta. Hän päätti suunnitella itse laadukkaita sisustus- ja muotituotteita. Niitä ei teetettäisi halpamaiden tehtaissa vaan eurooppalaisissa perheyrityksissä. Ja ne yritettäisiin saada kansainväliseen myyntiin.

”Purin suruni yrityksen perustamiseen. Myös oma lapsuudenperheeni, vanhemmat ja sisarukset, oli täysin rinnoin mukana. Suruni lapsettomuudesta oli heidänkin surunsa.”

Yrityksen perustamisen jälkeen toteutui yllättäen myös toinen, jo haudattu unelma.

”Oltuani puolitoista vuotta yrittäjänä alkoi elimistöni oikutella. Arvelin, että olin tehnyt liikaa töitä. Todellisuudessa olin kuitenkin seitsemättä viikkoa raskaana. Omituinen oloni johtui siitä, että hormonit olivat niin sekaisin”, Heidi kertoo.

”Koska Heidillä oli ollut useampia varhaisia keskenmenoja, emme uskaltaneet viikkoihin mainita asiaa kenellekään. Pelkäsimme ja jännitimme. Odotimme vain, mitä tuleman pitää”, Juha muistelee.

Ja tuleman piti reipas Viivi-tyttö, joka on nyt yhdeksän. Kolme vuotta myöhemmin syntyi vielä Väinö.

Elämä antaa ja ottaa. Heidi kertoo, että hänen äitinsä Sinikka Hietala oli aina ollut hänen paras ystävänsä. Äiti oli Heidin mukana lapsettomuushoidoissa, ja äitiin saattoi aina turvautua.

Sinikka oli sairastanut syövän jo kahdesti, mutta tauti oli saatu hoidettua.

”Kun Viivi oli puolivuotias, syöpä iski äitiin kolmannen kerran. Tämä kuoli kahden viikon kuluttua. Olen ajatellut monesti, että hän jaksoi siihen asti, että ehti nähdä meidän saavan lapsen”, Heidi sanoo.

Balmuirin myynti kasvoi alussa isoin harppauksin. Heidi oli yrityksen ainoa työntekijä, ja joulumyyntien aikaan sattui sekä äidin kuolema että vauvan puolivuotissyntymäpäivä.

”Hautajaiset olivat juuri ennen joulua. Joulunpyhinä mietimme, että mitä ikinä olemmekaan elämässä haaveilleet, se piti toteuttaa heti. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu.”

Pariskunta sopi, että kun liikevaihto ylittää kaksi miljoonaa euroa, Juha jättää oman työnsä ja tulee mukaan yritykseen.

Heidi työskentelee nyt toimitusjohtajana ja Juha myyntijohtajana. Haussa on myös ulkopuolinen johtaja, jotta Heidi voisi keskittyä enemmän luovaan työhön, joka hänelle on tärkeintä yrityksessä.

Asiakkaita on tällä hetkellä yli 70 maassa. Kotimaassa on avattu liikkeet Helsingin Esplanadilla ja Oulun keskustassa. Viime vuonna Balmuir laajeni myös Tukholmaan. Työntekijöitä on viisikymmentä.

Omassa rauhassa

Nuorena Heidi Jaara kertoo usein hakeutuneensa omaan rauhaansa. Hän tarvitsi paljon yksinoloa, ja häntä pidettiin ehkä hieman erikoisena. Jokunen vuosi sitten Heidi tutustui Elaine Aronin kirjoihin, joissa kerrotaan erityisherkästä persoonallisuustyypistä.

”Tajusin itsekin olevani sellainen. Opin vihdoin ymmärtämään, miksi olin kokenut poikkeavani muista.”

Heidillä on ihmisiä kohdatessaan tavallaan antennit auki koko ajan. Hän havaitsee muiden tunnetilat hyvin voimakkaasti.

”Kovat äänet rasittavat, samoin kiire ja häly”, Heidi kertoo.

Heidi Jaara onkin nyt muuttanut elämäntyyliään. Hän tekee mahdollisimman paljon töitä kotona, hiljaisuudessa. Parhaita tuloksia syntyy, kun hän saa maata yksin kotona sohvalla ja suunnitella.

Työmatkoja on tietysti tehtävä, mutta esimerkiksi Helsingissä käydessään Heidi yrittää aina päästä illaksi kotiin.

”Olen huomannut, että koko perhe voi paremmin, kun minulla on enemmän omaa aikaa”, hän sanoo.

Pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä, niin töissä kuin työn ulkopuolella.

”On tärkeää, että kehitymme yhdessä ihmisinä, ei tällainen paletti muuten onnistuisi”, Heidi toteaa.

Juha nyökyttelee.

”Olen itse ollut aina hyvin määrätietoinen. Parikymmentä vuotta sitten olin myös huomattavasti itsekkäämpi kuin nykyisin. Ajattelin aina vain sitä, miten itse voisin parhaiten. Nyt olen oppinut, että teen kaiken perheen hyväksi”, Juha sanoo.

”Minä puolestani olen nykyisin paljon rauhallisempi. Aiemmin olin ylivirittynyt ja toimin kuin Duracell-pupu”, vaimo sanoo ja naurahtaa.

”Paikalla pitää olla joku kolmas henkilö, joka sanoo, että hän ajattelee samoin kuin minä, sitten Heidi antaa periksi”, Juha kertoo.

Säästäminen selkäytimessä

Riitoja tulee harvoin. Tosin Juha tunnustaa olevansa eräässä suhteessa hankala.

”Olen elänyt perheessä, jossa säästettiin enemmän kuin tienattiin. Säästäminen on selkäytimessä, ja pihiydestä on ollut vaikea päästä eroon.”

Heidi toteaa, että pariskuntaa yhdistävät samanlainen huumori ja samanlaiset elämänarvot.

”Juha on opettanut minua ajattelemaan positiivisesti. Olen luonteeltani murehtija, suren etukäteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ajattelen asiat aina pahimman kautta.”

Juha on valmentanut vaimonsa pois siitä ajattelusta.

”Se on erittäin tärkeää lapsia ajatellen. Nyt en omalla käyttäytymiselläni lisää heidän pelkojaan, jos he ovat saaneet samanlaiset murehtijan geenit”, Heidi sanoo.

Häntä hirvittää pohtia, mihin maailma on menossa. Herkkyytensä takia Heidi valitsee myös, mitä uutisia seuraa, jotta ne eivät tempaise häntä liikaa mukaansa.

Ei suuria pelkoja

Juha Jaara puolestaan vakuuttaa, ettei hänellä ole suurempia pelkoja. Hän on kasvanut ympäristössä, jossa tutkittiin vain mahdollisuuksia.

”Isäni oli aina positiivinen, ja lapsuudenkodissani elettiin sen mukaisesti. En murehdi mistään, koska se ei auta mitään. Asioilla on taipumus järjestyä, ja kyllä ne järjestyvätkin”, toteaa Juha rauhallisesti.

Hän myöntää olevansa melko itsepäinen.

”Toisaalta jo sukunimenikin on Jaara, joka vanhan suomalaisen sanakirjan mukaan tarkoittaa pässiä.”

Tosin Juhan mukaan vaimo ei aina tahdo uskoa häntä.

”Paikalla pitää olla joku kolmas henkilö, joka sanoo, että hän ajattelee samoin kuin minä, sitten Heidi antaa periksi.”

Heidiä hieman naurattaa, joten väitteessä taitaa olla perää.

”Toisaalta Juhan voimakastahtoisuus ihastutti minua aikoinaan. Se antoi hänelle karismaa”, Heidi sanoo.

Juha arvelee, että tahtoa riittää molemmilla. Itse asiassa he jopa ruokkivat sitä toisissaan.

”Siksi istumme niin paljon kotona ollessamme tässä keittiön pöydän ääressä. Pohdimme ja väittelemme. ’Perustetaan Tukholmaan liike. Eikä perusteta. Ei kun perustetaan sittenkin’.”

Molemmat nauravat.

Suoraan kodin ovelta pääsee lumikengillä luonnonhelmaan.

Talo, jossa ei ole televisiota

Heidi Jaara kertoo, että pariskunnan on saatava keskustella joka ilta tavalla tai toisella. Jos toinen on matkoilla, puhutaan puhelimessa.

”Myös lapsemme ovat voimakastahtoisia. He ovat kasvattaneet paljon meitäkin. Viivi on Juhan tavoin ekstrovertti, Väinö taas minun kaltaiseni introvertti, hän viihtyy kotona”, Heidi kertoo.

Molemmat lapset ovat kiinnostuneita perheyrityksestä.

”Oulun-liikkeessä he menevät heti näyteikkunan luokse katselemaan, miten tavarat on asetettu”, Heidi sanoo.

Juha toteaa, että tietysti on mukavaa, että lapset ovat tässä vaiheessa innostuneita yrittämisestä. Kumpikin saa kuitenkin luoda oman uransa kuten haluaa.

Maailmalla on kuljettu paljon, niin työn kuin lomailun vuoksi. Lapset ovat pienestä pitäen olleet mukana kansainvälisillä messuilla. Perheellä on parikin luotettavaa lastenhoitajaa, jotka ovat toisinaan matkoilla mukana.

Kesäkuussa Jaarat lomailevat yleensä Italiassa, loppukesästä he viettävät mahdollisimman paljon aikaa Oulujärven-mökillä.

”Meillä on rannassa terassilautta, ja saatamme lähteä sen kanssa järvelle kellumaan koko päiväksi. Vaihdamme paikkaa auringonkierron mukaan”, Juha Jaara kertoo.

Vanhemmat haluavat antaa pitkään kaivatuille lapsilleen mahdollisimman paljon aikaansa, ja nimenomaan aktiivista läsnäoloa. Siksi perheessä ei ole televisiota. Lasten kanssa puuhaillaan paljon ja käydään saunassa lähes joka ilta. Lauteilla on hyvä keskustella päivän tapahtumista. ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 1/2019.

Pysy mukana!

Tilaa uutiskirjeemme tästä. Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.