Moninkertainen 3 000 metrin estejuoksun Suomen mestari ja olympialaisten semifinalisti Ville Hautala, 51, oli vielä mukana Suomen maajoukkueessa, kun hänen vaimonsa Sari alkoi odottaa perheen esikoista Jannaa. Kun vauva syntyi, Sari otti hänet vaunuissa mukaan lenkeille.

– Noilla lenkeillä tuumasin, että tuleepa samalla lenkki ja lihaskunto tehtyä, Sari Hautala, 49, kertoo.

Pikku hiljaa lenkkien pituudet kasvoivat, ja Janna ajoi pyörällä mukana, kun toinen lapsi Wilho oli vaunuissa.

– Olipa meillä muutama sellainenkin lenkki, että olin pyörällä mukana Villen juoksulenkillä, Janna tuolissa takana ja Wilho selkärepussa. Kyllähän siinä ihmiset vähän tuijottivat, Sari Hautala hymyilee.

Neljännen lapsen syntymän jälkeen jo lapsena urheilusta innostunut Sari juoksi Rotterdamin maratonin aikaan 3 tuntia 18 minuuttia.

– Se oli ihan hyvä suoritus, hän myö­täilee.

Koko Hautalan perhe on nykyään juoksun lumoissa. Nuorempien poikien Walten, 18, ja Wäinön, 16, harjoitusmäärät ovat vuosittain nousussa, ja isoveli Wilhon, 20, harjoittelua seurataan tosi tarkasti. Yhden lukukauden Yhdysvaltojen Missouri Southern State -yliopistossa stipendillä opiskellut Janna, 22, harjoittelee 7–8 kertaa viikossa.

– Yliopistomme keskipitkän ryhmän valmentaja ei vaadi meitä juoksemaan kauheasti kilometrejä viikossa. Kovien treenien tehot ovat jenkeissä paljon kovemmat, mikä on välillä hyvä, mutta joskus tuntuu, että mennään hieman liian lujaa, Janna Hautala selittää.

Ammattimaisimmin juoksuun Hautalan nuorista suhtautuu estejuoksijoidemme kärkikastiin pyrkivä Wilho, joka on lyönyt laudalta isä-Villen nuorten sarjojen ennätyksiä yhden toisensa jälkeen ja saavuttanut jo useita Suomen mestaruuksia ja lukuisia mitaleita. Viikoittain kaikki perheenjäsenet juoksevat 30–110 kilometriä.

Armeijasta keväällä vapautunut Wilho harjoittelee 9–12 kertaa viikossa. Matkaa isän harjoitusmääriin on vielä jonkin verran, sillä hän harjoitteli aktiiviurallaan enimmillään 7 300 kilometriä vuodessa.

Harjoitusmääriä on lisätty maltillisesti, koska Wilholla on ollut paljon rasitusperäisiä urheiluvammoja. Vammoitta ei sujunut tämäkään vuosi, sillä armeijan viimeisellä viikolla hänelle tuli äkillinen pakarakipu. Magneettikuvauksissa löytyi ristiluun rasitusmurtuma.

Lääkärit ovat olleet vakaasti sitä mieltä, että armeijan tuoma rasitus yhdistettynä juoksijan harjoitteluun oli liikaa.

Tuomio oli tyly: kahdeksan viikkoa juoksematta, jolle ajalle ohjelmaan lisättiin pyöräily ja vesijuoksu korvaavina harjoituksina. Ne sujuivat huhtikuun alussa käynnistyneellä kuukauden mittaisella Portugalin-leirillä ongelmitta.

– Kaikki jotka meidät tuntevat, ymmärtävät miten kova isku tämä oli. Ei riittänyt se, että Wäinöltä löytyi rasitusmurtuma. Wilho sai vielä kovemman tuomion. Eniten olen huolissani siitä, miten urheilijat tämän jaksavat, Ville Hautala ­sanoo.

Kesän kisaruletin jälkeen Wilho suuntaa Yhdysvaltoihin Idahon Boise State -yliopistoon, jonne hän sai täyden urheilustipendin. Muitakin ottajia olisi ollut.

Ville Hautala vastaa kaikkien neljän lapsensa valmennuksesta, mutta ottaa kernaasti apuja myös muilta alan ammattilaisilta ja USA:n yliopistojen valmentajilta. Heinolan Vierumäellä asuva perhe on saanut juoksuvalmentautumiseen erinomaisia vinkkejä myös naapurissa asuvalta legendaariselta jääkiekkovalmentaja Erkka ­Westerlundilta.

– Erkka on opettanut minulle, että älä liikaa tuijota yksittäisiä asioita. Pitää miettiä kokonaisuutta, tätä matkaa ­jota yhdessä perheen kanssa käymme. Ja se mitä kaikkea urheilu mahdollistaa, sitä ei voi rahassa mitata, Ville Hautala toteaa.

Perheen pyykkikone pyörii päivittäin, nykyisin enimmäkseen poikien treenivaatteista. Sari Hautala ei pidä tätä ongelmana.

– On aika luonnollista, että minä hoidan tämän puolen, kuten myös ruoanlaiton ainakin arkena. Ville kokkailee sitten viikonloppuisin.

Ville ja Sari Hautala ovat saaneet kuulla sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja perheen juoksuinnostuksesta.

– Aikanaan kuulin huhuja, että me pakottaisimme lapset juoksemaan. Se ärsytti kovasti. Lapset ovat itse päättäneet olla mukana, ja siitä olen tosi ylpeä, Ville Hautala toteaa.

– Palaute on ollut pääosin kannustavaa. Tämä on meidän juttumme, josta haluamme pitää kiinni, Sari Hautala sanoo.

– Koska lapset ovat innolla mukana, olemme Sarin kanssa päättäneet, että tarpeen mukaan otamme vaikka velkaa, jotta saamme heidän toiveensa täytettyä, Ville Hautala jatkaa.

Mittavan kilometrimäärän juokseminen vaatii runsaasti intoa ja energiaa. Ruokaa ja erityisesti lihaa tai kalaa kuluu tuntuvasti enemmän kuin tavallisissa perheissä.

– Onhan se iso mötikkä. Meni aikansa ennen kuin opin ostamaan riittävästi ruokaa. Jos koko perhe on pöydässä, niin vähintään 2,5 kiloa pitää ostaa lihaa, kanaa tai kalaa. Lihaa tai kanaa pitää varata pojille aterialle 400 grammaa per nuppi, Sari sanoo.

Perhe syö kotimaista ruokaa ja paljon salaatteja, mutta ei einesruokia. Sokerisia ja rasvaisia ruokia he välttelevät.

Mehut, limsat ja sipsit eivät kuulu arkeen, ja hampurilaispaikoissa käydään korkeintaan kerran kuussa. Lauantai on karkkipäivä.

Ville Hautala arvioi, että lenkkikenkiä kuluu perheellä 25–30 paria vuodessa.

– Yksillä lenkkareilla voi juosta maksimissaan vain 800 kilometriä. Sitten ne pitää heittää pois, että ei tule jalkavaivoja.

Perhe kuluttaa 25–30 paria lenkkikenkiä vuosittain.

Varustekustannukset ovat Hautaloiden mielestä kuitenkin pienempiä moneen muuhun lajiin verrattuna. Verryttely- ja tuuliasut sekä lenkkikengät maksavat paljon vähemmän kuin esimerkiksi jääkiekkovarusteet.

– Juoksu on meille elämätapa. En osaa olla ja elää ilman, että kävisin lenkillä, Ville Hautala sanoo.

– Minäkin tarvitsen lähes päivittäin jonkin mittaisen lenkin, Sari Hautala jatkaa.

–Juoksu on helppoa ja yksinkertaista. Kello kertoo, kuinka kova olet, nuorin poika Wäinö Hautala toteaa.

Perhe harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Ville toimii Lahden Ahkeran yleisurheilu­jaostossa ja pelaa golfia intohimoisesti. Sari pelaa salibandya Heinolan Siltojen Likkojen joukkueessa. Wilho pelaa pihapelejä ja golfaa, Walte ja Wäinö pelaavat myös ­salibandyä. Wäinö pelasi viime kaudella Lahden Pelicansin C2-poikien SM-sarjajoukkueessa. ­Janna on juossut 3 000 metrin ­esteitä Kalevan kisoissa.

Koko perheen urheiluvarustekulut ovat Villen mukaan noin 15 000–20 000 euroa. Lisäksi kaikille pitää hankkia noin 2 500 euroa maksavat sairauskuluvakuutukset sekä muun muassa hieronnat, vitamiinit, kilpailumatkat, kilpailumaksut ja ravintolisät.

– Kokonaissumma vuodessa on ehkä noin 50 000 euroa, Ville Hautala toteaa.

Kustannuspainetta helpottaa se, että perheen ykkösnimi Wilho on saanut hyvin sponsorisopimuksia ja kuuluu ikäluokan maajoukkuerinkiin.

– Olen suureksi ilokseni saanut Wilholle muutaman yhteistyökumppanin silottamaan tätä matkaa. Se lisäksi tarvitaan ihmisiä, jotka uskovat tekemiseen. Lahden Ahkera on vahvasti kaikkien lasten tukena, Ville Hautala jakaa kiitoksia.

Kesäisin Hautaloilla riittää vilskettä, sillä valtaosa nuorten vuosittaisista noin 160 kilpailusta järjestetään kesäkauden aikana. Niinpä perhe on hankkinut kaksi autoa, joiden mittareihin kertyy työajot mukaan lukien noin 80 000 kilometriä vuodessa. Valmentajaisä kulkee vuorotellen kaikkien lasten mukana. Sari Hautala kuljettaa toista autoa, ja välillä apuun kutsutaan hänen vanhempansa Merja ja Pekka Niemi.

Isovanhemmat ovat olleet mukana jokaisella perheen kahdellatoista Floridan-juoksuleirillä, joka on perinteisesti kestänyt ­viisi viikkoa joulusta tammikuun lopulle.

– He ymmärtävät meidän ”loman” periaatteet. Anoppi hoitaa ruokapuolta ja pesee pyykkiä. Appiukko osti viimeksi pyörän ja toimi kovissa treeneissä tuulenhalkojana ja myös turvana lapsille, Ville kiittelee.

Florida valikoitui harjoitteluloman vakiopaikaksi varman lämpönsä ansiosta. Vapaa-aikana siellä voi seurata NHL:n, NBA:n ja NFL:n pelejä. Viimeisimmän leirin kulut olivat Villen mukaan 10 000 euroa, ja hän käytti jaksoon Vierumäen Country Clubin myyntipäällikön tehtävästä ansaitut lomat sekä ylityövapaat. Sari puolestaan joutui ottamaan Vierumäen koulun luokanopettajan työstä virkavapaata osalle tammikuun viikoista.

– Jos oli kovan treenin päivä, silloin ei menty merenrannalle, ostarille tai pitkäksi aikaa uima-altaalle. Kun sisarukset piiskasivat Cypres Bay Hillin lukion urheilukentän pintaa, minulle tuli tunne, että jotain on tehty oikein, Ville Hautala sanoo.