Puutarhasta kantautuu kevyttä veden solinaa.Istumme katoksen alla, suojassa auringon paahteelta, ja nauttimme vehreydestä ja tuoksuista.

Lähellä seisoo kaksi tyyntä kivipatsasta: oppimisen ja kulttuurin suojelija norsujumala Ganesha ja naisellisuutta kuvastava luontoäiti Sri. Hetki on kaunis, juuri sellainen, jollaisia Balin saarelta tullaan etsimään.

Puutarha kuuluu Arma-nimiselle taidemuseo- ja hotellikokonaisuudelle, joka on kuin iso, rauhoittava keidas. Täällä ei arvaisi, että olemme keskellä Ubudia, yhtä saaren vilkkaimmista asutuskeskuksista.

”Kaikki alkoi taiteesta”, Arman ystävällinen isäntä Agung Rai kertoo. Hän on yhdessä vaimonsa Suartini Agung Rain kanssa kerännyt indonesialaista ja kansain-välistä taidetta: maalauksia ja veistoksia.

Ajan mittaan pariskunta rakennutti kokoelmalleen museon, joka on kaunis, klassiseen tyyliin tehty rakennus Arman puutarhassa. Sen viereen he teettivät matkailijoille vuokrattavat erilliset villat, modernin hotellin ja pienen spa-hoitolan.

Kun presidentti Barack Obama perheineen vieraili Balilla viime vuonna, he pistäytyivät Armassa katsomassa paikallisia kulttuuriesityksiä.

Museo-hotelli onkin tunnettu tapahtumistaan ja siitä, että lähiseudun lapsille opetetaan täällä maksutta perinteistä musiikkia ja tanssia.

Arma on viehättävä löytö, joka sopii hyvin matkamme tukikohdaksi. Täydellinen Balin-loma rakentuukin reseptistä, jossa valitaan saarelta yksi tai kaksi rauhallista majapaikkaa ja tehdään niistä puolen päivän retkiä rannalle tai nähtävyyksiä ja luontoa ihailemaan.

Näin onnistumme pysymään etäällä liiallisesta tungoksesta ja saatamme nauttia Balin mieltä lepuuttavasta tunnelmasta.

Bali on ollut vuosisatojen ajan kuuluisa henkisyydestään. Sen lempinimi Jumaltensaari tuli tunnetuksi länsimaissa Indonesian itsenäistyttyä 1950-luvulla.

Kun muu Indonesia on enimmäkseen islaminuskoista, Balille luonteenomaista on alueen oma hindulaisuuden suuntaus.

Matkailija kuitenkin pettyy helposti, jos hän odottaa koko saaren tarjoavan mielenrauhaa ja luonnonkauneutta. Balilla käy vuosittain miljoonia turisteja, ja sen suuret lomakeskukset, kuten Denpasarin kaupunki ja rantakohde Kuta, ovat täynnä kaupallista tohinaa. Ilmapiiri rauhoittuu, kun lähdemme kauas saaren eteläosien turistiruuhkista.

Teiden varsilla näkee siellä täällä kauniita temppeleitä.Kaupungin lähelläkin voi odottamatta avautua upea näkymä vihreinä laskeutuville riisi-terasseille.

Asuintalojen pikku pyhättöjen ja koristeellisten porttien vieressä on värikkäitä mainoskylttejä, mutta kirjavuus kuuluu asiaan. Täällä hengellisyys on osa arkea, sitä ei ole eristetty paksujen seinien taakse.

Jokainen kohtaa Balilla todennäköisesti ainakin yhden hengellisen juhlan, sillä saarella vietetään vuoden jokaisena päivänä jonkin temppelin tai alueen nimikkojuhlaa. Se näkyy parhaimpiinsa sonnustautuneiden kyläläisten leppoisana kulkueena tai talojen runsaskukkaisina koristeluina.

Ubudin pikkukaupunki on saaren henkinen keskus. Se on lomailijalle ohittamaton kohde, vaikka sen keskusta pursuaakin länsimaisille suunnattuja ravintoloita ja rihkamakauppoja.

Niiden lomassa on historiallisia nähtävyyksiä, kuten kuninkaallisen perheen kauniisti rapistuva palatsi. Arma-museon lisäksi kaupungissa voi ihailla balilaista taidetta erilaisissa gallerioissa.

Saaren henkistynyttä mainetta tukevat myös joogaa, meditaatiota, hierontaa ja hemmotteluhoitoja tarjoavat yritykset. Niitä on ollut saarella kauan, mutta runsaat kymmenkunta vuotta sitten ne yleistyivät Eat, Pray, Love – omaa tietä etsimässä -elokuvan ja sitä edeltäneen kirjan myötä.

Ubudissa on kymmeniä joogakeskuksia, joista osassa voi käydä tunnilla ilman ennakkovarausta. Jotkut tarjoavat myös majoitusta. Niistä suurimmat, kuten Yoga Barn, keräävät päivittäin satoja kävijöitä. Rauhallista ympäristöä etsivän kannattaakin hakeutua kaupunkien ulkopuolella sijaitseviin keskuksiin.

Arjen omaleimaisuuteen tutustuu parhaiten pienissä kylissä. Penglipuranin kylä on kuin Balin oma, historiaa kauniisti säilyttävä Porvoo. Sinne tehdään opastettuja retkiä saaren isoista taajamista.

Kylän rakennutti 1700-luvulla paikallinen kuningas, ja viime vuosikymmeninä sen taloja on kunnostettu ja entisöity. Nyt se on satojen asukkaiden koti ja samalla kaikille avoin perinnekeskus. Kylä on ikkunapaikka balilaiseen elämään. Se on myös tapa säilyttää sitä tuleville polville.

Perheet toivottavat meidät tervetulleiksi tutustumaan taloihinsa. Joissakin niistä voi halutessaan yöpyä.

”Joka kodissa on oma temppeli, ja temppeli on aina sijoitettu talon idän puolelle, vastaanottamaan auringon nousua”, kuulemme eräältä kyläläiseltä.

Rakennuksissa on kiinnostavia yksityiskohtia, kuten päreitä muistuttavia kattopuita. Lisäksi niissä on seremoniahuone, jossa asukkaat pitävät rukousseremonioita ja hiljentymishetkiä. Öisin se toimii nukkumatilana.

Seremonioilla juhlistetaan ihmiselämän merkityksellisiä tilanteita: lapsen ensiaskeleita, syntymäpäiviä, naimisiinmenoa sekä ajasta ikuisuuteen siirtymistä. Vainajia muistetaan myös pihojen pienillä, korkealle sijoitetuilla alttareilla, joille omaiset käyvät laittamassa kukkia ja suitsukkeita.

Bali hurmaa kävijänsä, vaikka joissakin asioissa se ei ole täydellinen lomasaari. Sen hiekkarannoista monet sopivat uimiseen, mutta ne eivät ole Aasian viehättävimpiä. Saarelta saa herkullista indonesialaista ruokaa, mutta useimmat ravintolat ovat tyyliltään arkisia.

Eniten Balista nauttii, kun yhdistää lepolomaan vähän kulttuuria. Saaren henki löytyy pienistä asioista. Se näkyy kadulle ripotelluissa kukissa pienen kotialttarin luona sekä esteettisyydessä, jolla monet asiat täällä tehdään. Se ilmenee kuuluisien balilaisten tanssien koukeroisissa käsiliikkeissä ja tanssijoiden intensiivisissä ilmeissä. Vaikka niiden yksityiskohtien merkitys jää meiltä helposti tunnistamatta, sävyt vaistoaa kyllä.

Mieleenpainuvimpia paikkoja on Tirta Empulin hindutemppelin pyhän veden allas. Katselemme, kuinka paikalliset laskeutuvat suureen altaaseen pyhäasuissaan. Altaan seinämistä suihkuaa vettä lukuisista kohdista, ja kävijät kulkevat hiljaa vesiryöpystä toiseen hakemassa haluamansa siunauksen. Yksi suihku siunaa vanhemmaksi haluavia, toinen sairaita.

Matkailijakin voi halutessaan lainata temppeliltä sarong-kietaisumekon ja liittyä mukaan. Olennaista on liikkua tyynesti ja kunnioittaa ihmisten pieniä ja suuria toiveita.

Veden solistessa voin itsekin rauhoittua ja tuntea henkistä puhdistautumista. Siinä on saaren taika. ●

Juttu on julkaistu Eevassa 12/2018.