Kompakysymys kuuluu: kuka on ensimmäinen F1-maailmanmestaruuspokaalin vastaanottanut suomalainen? Vastaus on Nina Rindt, itävaltalaisen Jochen Rindtin vaimo, suomalaisen ”Mr. Eltsu” Curt Lincolnin kaunis tytär. Jochen Rindt kuoli Monzan GP:n aika-ajoissa syyskuussa 1970. Pisteitä oli koossa niin paljon, ettei kukaan ohittanut häntä loppukaudella, ja Nina nouti voittopokaalin kauden päätteeksi. Rindt oli karismaattinen, komea, aurinkoinen rämäpää, jonka managerina toimi Bernie Ecclestone. Rindtien tytär Natasha työskenteli sittemmin F1-keisariksi kohonneen Ecclestonen toimistossa.
Kahdeksan kierrosta kesti ensimmäisen suomalaisen F1-kuski Leo ”Lexa” Kinnusen ura vuonna 1974. Viisi kertaa hän jäi karsintoihin. Ruotsin Anderstorpissa hän pääsi radalle asti, mutta matka katkesi pian. Kinnusen auto oli jämistä kasattu, ylipainoinen ja alitehoinen. – Vuodesta 1974 jäi mieleen ainoastaan ”surkea Surtees” eli autoni Ford Surtees TS16, joka osoittautui aivan onnettomaksi, 73-vuotias Lexa Kinnunen muistelee maaliskuussa 2017. Mikä on F1:ssä samaa yhä vai onko mikään? – Neljä pyörää autossa on samaa kuin minun aikanani. Viime vuonna oli vielä Bernie Ecclestone, jonka kanssa kävimme neuvotteluja Lontoossa 1973. Suurin muutos on autojen turvallisuudessa. Kinnunen ajoi AWW Racing Teamissa, suurliikemies Antti Aarnio-Wihurin tallissa. Vuonna 2017 Aarnio-Wihurin taloudellinen tuki toi Valtteri Bottakselle paikan Mersun MM-tallissa. Valtterin ajoa hän on rahoittanut jo 17 vuotta, nassikasta asti. Jotain on siis säilynyt 43 vuoden ajan: Aarnio-Wihurin tuki.
Yhdestäkään F1-kuskista ei ole kirjoitettu Avussa niin paljon kuin Keke Rosbergistä. Ja aivan oikein niin: Keke on kuin sitkas asfaltinrakoon tunkenut siemen, josta kasvoi työläästi ja raivolla iso puu. Sen oksat haarovat moneen suuntaan: Suomen ensimmäinen F1-maailmanmestari ryhtyi uransa jälkeen Jyrki Järvilehdon ja tulevan kaksinkertaisen MM-miehen Mika Häkkisen manageriksi. Sitten tuli Nico Rosberg, oma poika ja manageroitu, vuoden 2016 mestari. Keken juuret lonkeroivat alalla yhä kaikkialle, hän on harmaa eminenssi taustalla ja ihmisten yhteensaattaja. Keke aloitti kuninkuuslajissa 1978, maailmanmestaruuden hän voitti Williamsilla 1982. Apu solmi hänen kanssaan saman tien sopimuksen: Rosberg piti kolumnia ja päiväkirjaa koko MM-vuotensa 1983 ajan, ja Avun toimittajat kiisivät mestarin kannoilla maapalloa ristiin rastiin. Ensimmäisenä kyytiin hyppäsi tämän kirjoittaja, Brasilian paahteeseen ja Los Angelesin ruuhkiin. Arvostusta alkoi tulla kotimaassakin. Ne jotka olivat pilkanneet Kekeä ratinkääntäjäksi, ryhtyivät takinkääntäjiksi. Keken mielestä liian myöhään – osa vähättelyistä oli anteeksiantamatonta.
Nopeasti luonnehdittuna: Keke on superälykäs, nopea, temperamenttinen, äkkiväärä, monella kielellä sanavalmis, bisnesnero, härskin hauska, pihi, ihmeen haavoittuvainen ja loukkaantuvainen, mutta syvästi lojaali. Ja isänä kuin leijonaemo. Vuonna 1983 hän oli äkkiväärä myös siviilielämässään. Alkuvuoden jutuissa rinnalla kulkee kaunis kihlattu, suomalainen Yvonne Rosenlew. Keken toukokuista Monacon-voittoa he vielä suukottelevat. Marraskuussa Keke vihittiin saksalaisen Sinan kanssa Mauritiuksella. MM-kausi oli katkennut Keken keltatautiin ennen aikojaan. Häähaastattelussa paahteisen onnellinen Keke toivoo, että hän ja Sina tulevat toimeen keskenään lopun elämäänsä.
Keke päätti F1-uransa 1986. Jäähyväishaastattelua matkasin tekemään Itävallan Österreichringin testeihin. Vastassa oli lupsakka viiksivallu valmiina itseanalyysiin. Tähän malliin: ”Kuvaa itseäsi parilla sanalla?” Tauko, virnistys: ”Pieni ja hikinen, kun ajaa tuota kilpa-autoa”. Jäähyväiskisaa Keke kommentoi myös. – En itke, vaan päästän räkäisen naurun. Olo on teekkarimainen ja ilkikurinen, mitäpä itkemistä siinä on? Kilpailut ovat upea asia, mutta aika aikansa kutakin. Kilpailu jatkui rata-autoilla vuoteen 1995.
”Mutta missä on Tsei-Tsei!” Tämä urheiluselostaja Matti Kyllösen legendaarinen parahdus kaikui formulaselostuksissa vuosina 1993 ja 1994, kun Jyrki Järvilehto, eli JJ ei saapunut näkökenttään, vaikka miten odoteltiin. Järvilehtoa pidettiin älypäisenä ja taitavana kuskina, jonka kohtaloksi koituivat kehnot tallit ja paha kolari testiajoissa Silverstonessa. Järvilehdossa tiivistyy monen toiveikkaana F1-sarjaan ylenneen kuskin tie: löyhät köyhät tallit, kurjat kaarat. – SSDD, same shit, different day, kiteytti JJ. Suomeksi suunnilleen ”SPEP: Samaa paskaa, eri päivä”. ”Ajaisihan sitä, jos auto kulkisi”, jatkui JJ:n ajatuskulku. Keke tai JJ eivät siis keskeyttäneet, koska olivat huonoja kuskeja, vaan koska auto jätti radalle – katsojilta tämän tajuaminen vei vuosia, ja se nakersi kuskeja. Benetton-kuski ajoi seinään Silverstonessa, niska vammautui, selkäytimeen pääsi luunsiruja. Kurkun kautta tehty leikkaus vei kahdeksan tuntia. JJ palasi radalle puolikuntoisena kahdeksassa viikossa. Eikä enää ollut entisensä. Suurempaa menestystä JJ sai rata-autoilussa ja ryhtyi Kyllöseksi: selostamaan F1-kisoja suomalaisille. Se ura katkesi veneonnettomuuteen Tammisaaren kapeikoissa 2010. Järvilehdon ystävä kuoli, käräjäoikeus tuomitsi Järvilehdon ruorijuoppona, hovioikeus vapautti – kyse oli siitä, kumpi ajoi sillankaareen osunutta venettä. Tuorein uutinen kertoo JJ:n palaavan ajamaan kartingin SM-sarjaa vuonna 2017. Kilpanumero on 51, saman verran kuin Järvilehdolla ikää.
Suomesta tuli Mika-Mika-maa 1990-luvun loppupuoliskolla. Martinlaakson Raiviontiellä 1970-luvulla varttuneet, samaa unelmaa jakaneet pellavapäiset naapurinpojat pääsivät tositoimiin: ajamaan oikein kovaa. Mika Salo tarttui mikroauton rattiin viisivuotiaana, vuotta nuorempi Mika Häkkinen pari vuotta myöhemmin, ja siitä pitäen he ajoivat toisiaan takaa ja vastaan kaikissa sarjoissa. Englannin Formula3-sarjassa he olivat niin ylivoimaisia, että se nimettiin Mika-Mika-sarjaksi. Mikojen perheillä oli samat aikeet: pitää vikkelät kundit poissa kulmien jengeistä. Seppo Salo arvelee, että ajaminen pelasti pojan ja niputti perheen yhteen; kaikki aika, rahat ja voimat laitettiin pojan harrastukseen – välillä mietittiin, ostetaanko ruokaa vai renkaita.
Sama kaava toistuu monien sankareiden tarinoissa. Taustalla ovat nämä ylpeät, kaikkensa poikansa eteen uhranneet isät ja pennin venytys. Kimi Räikkösen isä Matti paiskoi kolmea työtä, päivät tiehöylän kuljettajana, vapaa-ajat portsarina ja pirssikuskina, ja Räikkösten perheäänestyksessä päätettiin, ettei rakenneta omakotitaloon sisävessaa, vaan ajetaan. Mika Salon 111 kisan mittaisen F1-uran huippu osui vuoteen 1999, kun hän pääsi Ferrarille tuuraamaan loukkaantunutta Michael Schumacheria. Tallimääräyksellä Mika päästi Hockenheimissa Ferrarin Eddie Irvinen ohitseen ja jäi kakkoseksi. Salo viipyi Sauber-tallissa vuoden 2000, ja Peter Sauber määritteli Avulle kuskinsa suurisuiseksi mieheksi, joka tietää mielestään kaiken. Salon F1-ura tyssäsi Toyota-tallin ongelmiin vuonna 2002. Salo on näitä suomalaiskuskeja, joita japanilaiset rakastavat, kuten myös Kimiä ja Heikki Kovalaista. Noriko rakasti niin paljon, että meni Salon kanssa naimisiin. Lapsia on kaksi, Max Yoki Roland ja Mai Helena.
The Flying Finn, ajajanero, ihmissukkula, kaasujalkainen kansallissankari Mika Häkkinen vei McLarenin kuskina F1-maailmanmestaruuden kahdesti, vuosina 1998 ja 1999. Kuokka puuttuu, mutta Häkkisessä tiivistyy suomalainen jääräpäisyys ja sissin rohkeus, paluu kuoleman portilta voittajaksi. Kaikkien maailmalla vietettyjen vuosien jälkeenkin hän on yhä enemmän Martinlaakso ja Allun grilli kuin Monaco ja Café de Paris.
Adelaiden katuradan aika-ajoissa marraskuussa 1995 Häkkisen takarengas tyhjeni, hän ajoi valliin, pää iskeytyi ohjauspyörään ja heilui holtittomasti. Harkittu ja nopea toiminta pelasti Mikan: ratatoimitsijat ja kolme ensiapuautoissa päivystänyttä lääkäriä, joista kaksi osui olemaan päävammaspesialisteja. Häkkinen oli tajuissaan muttei kyennyt hengittämään tai liikuttamaan raajojaan. Kurkunpäähän tehtiin parissa sekunnissa reikä. Se esti kallonmurtumapotilaan aivovamman. Koomasta hän heräsi seuraavana päivänä. Australiassa oli paikalla Mikan ystävä, toimittaja Tom Kalima, joka kirjoitti Apuun läheisyyden sävyttämiä järkyttyneitä raportteja. Mikan vanhemmat Harri ja Aila Häkkinen ehtivät maapallon toiselle puolelle kolmessa vuorokaudessa olematta selvillä pojan tilasta, nukkumatta, syömättä. Perillä odotti tajuihinsa palannut, tehohoidosta irrotettu, entisellään hymyilevä poika. Isä kiitteli suomalaisia rukouksista ja tuesta, paikalle osuneita lääkäreitä ja Keke Rosbergiä kaikkien käytännön hommien tehojärjestelyistä, pojan vaalimisesta ja voimasta hädän hetkellä. – Mika on sellainen jässikkä ja taistelija, ettei hän kyllä luovuta ikinä, sanoi isä poikansa vuoteen vierelle päästyään. McLarenin tallipäällikkö Ron Dennis sanoi, että kunhan Mika pystyisi viettämään normaalin ihmisen elämää – viis siitä, vaikkei enää ajaisi!
Eikä Häkkinen luovuttanut vaan palasi ajamaan neljä kuukautta myöhemmin. Suomalaisia on tuskin mikään F1-radoilla sykähdyttänyt niin kuin Häkkisen taistelu kaikkien aikojen arkkivihollista, suomalaisittain radan öljyläikkää Michael Schumacheria vastaan, ja MM-voitto 1998. Schumi sanoi kunnioittavansa Häkkistä kaikista vastustajistaan eniten. Pudotus keskikastiin mestaruuksien jälkeen otti Häkkisen voimille. Vuonna 2001 hän ilmoitti jäävänsä sapattivapaalle. Vapaus osoittautui vaaralliseksi, vei rytmin päivistä ja ryhdin elämästä, eikä siinä auttanut tomeran Erja Häkkisen tuki, ei vuonna 2000 syntyneen Hugo-pojan merkitys. Haahuilu vei kunnon ja toi kaljoittelun. Vuonna 2004 Häkkinen kertoi Avussa, ettei kilpailuvietti ole päässyt sammumaan, vaan vetää takaisin radalle DTM-sarjaa ajamaan. Siitä pitäen Mika on ollut näyttävästi mukana erilaisissa kisoissa ja tapahtumissa, Mersun mainosmiehenä mainioita tv-mainoksia myöten. Tänä vuonna Mika aloitti McLarenin kumppanina, isäntänä ja F1-kuskien tukijana. Näkyvyyttä on tuonut yksityiselämäkin, vuonna 2005 syntynyt Aina, avioero Erja Häkkisestä 2008, rakastuminen tšekkiläiseen Marketa Remesovaan, kihlajaiset ja isot häät, kolme pientä lasta, tulipalo Ranskan-kartanossa.
Jos ”Iceman” Kimi Räikköstä ei olisi, hänet pitäisi keksiä! Järkähtämätön oman tiensä kulkija, salaviisas tarkkailija, kivikasvo imagonero, monen mielestä F1:sten viimeinen persoonallisuus, jonka lakoniset lausahdukset päätyivät lentäviksi lauseiksi ja mies maailmanmestariksi 2009. Motorisesti superlahjakas kundi, joka aloitti puhumisen 3-vuotiaana: aiemmin isoveli Rami tulkitsi broidin yhden tavun urahdukset: ”Se tahtoo maitoa”. Viiden vanhana Kimi kaatui polkupyörällä ja teloi äänihuulensa, siitä kimitys. Äidin ja isän, Paula ja Matti Räikkösen F1-debyyttiä ennakoivassa haastattelussa syksyllä 2000 selviävät muun muassa nämä asiat. Itsepäinen ja herkkä, itsevarmuus paikallaan, ei kumarra kuvia, tapaa sanoa: ”Samaa kaurapuuroa tässä syödään.” Kotoa löytyy ikuinen tuki, ja ovi on auki, tapahtui mitä tahansa. Vaan järki on pidettävä kädessä eikä yllytyshulluksi kannata ryhtyä, huumorintaju auttaa aina. Kun Sauber-talli esitteli talvella 2001 Sveitsissä tulokkaansa, F1-superlisenssinsä poikkeusmenoin saaneen Räikkösen, 21, kansainväliselle medialle, Apu notkui taustatukena haastattelumaratonin ajan. Kimi tarkkaili ja vastasi usein typistyksin: En tiedä, en ole ajatellut, ei ole hajuakaan. Peter Sauber, mitä hän sinulle merkitsee? ”On pomoni.” Isähahmo, kummisetä, kenties? ”On pomoni.” Monelle kypärällä on eritysmerkitys, myös sinulle? ”Se suojaa päätäni.” Tässä pohjustettiin legendaa. Peter Sauber, pomo ja tallin omistaja, arveli, että Kimin suonissa virtaa jäävettä, hänessä on samaa viileyttä ja kovuutta kuin tallin edellisessä suomalaisessa Mika Salossa. Kimin reaktionopeus on käsittämätön, mutta tulen ja laavan tasapaino selviää vasta tositilanteissa.
Miksi Suomi on yliedustettuna? Sitä tivataan F1:ssä aina. Tavallisin vastaus on sama kuin rallin puolellakin: pitkät välimatkat, huonot tiet ja kelit, vähän väkeä, pihateillä pojat päästetään rattiin viiden vanhana, ei mitään muuta tekemistä. Yhden parhaista määritelmistä on antanut puolisuomalainen Nico Rosberg. – Suomalainen kiihtyy sekunnissa nollasta sataan, mutta sillä ei keitä yli. Se on se suomalainen hyvä hulluus: kontrollin ja rajojen kolkuttelun yhdistelmä. Sulkeutuneisuus, joka tarkoittaa erityistä keskittymiskykyä. Kuskeilta aina kysytään, eikö pelota? Räikkönen sanoo, että jos pelottaa, paras vaihtaa lajia. Heikki Kovalainen toteaa, että takapuolituntuma auttaa arviomaan riskit, ja kun se käskee hiljentämään, hiljennetään – ei sitä voi sanoa peloksi. Keke kuittasi asian parhaiten vuonna 1983. – Pelkään, että liukastun vieraan hotellihuoneen kylppärissä ja halkaisen kalloni.
Nicemanin, Heikki Kovalaisen kovaa F1-kohtaloa ei auta kuin surra. Loistokuski, osaa puhua ja käyttäytyä, hoitaa asiat, sopeutuu – hyvä paketti, sanoisi kenties Heikki itse lempimäärittelyllään. Mutta jotenkin aina väärässä paikassa väärään aikaan, raollaan olevat ovet lämähtävät kiinni nenän edestä ilman, että Kainuun miehellä itsellään olisi mitään osuutta asiaan. F1-huipuksi jää voitto Unkarissa 2008 McLarenilla. Loppuvuodet Lotuksella ja Caterhamissa eivät iloa tuo. Suomussalmi rakastaa oman kylän poikaa, ja kunta on tukenut Kovalaista taloudellisestikin. Heikki muistaa ylistää luonnon rauhan, maisemat, vedet ja välittömät ihmiset. Ja Nightwishin, huippuyhtyeen kanssa hän heittää rumpalikeikkaa bändissä The Myötähäpeä, vahvistuksena Toni Wirtanen. Samoihin maisemiin osuneen Nightwishin hän vikitteli keikalle Rio de Janeiroon juhlimaan maailmanmestari Lewis Hamiltonin kauden avausta. Häkkisen Mika puolestaan paukutti rumpuja Dannyn 60-vuotisjuhlissa 2002.
Rauno Bottas talutti 5-vuotiaan Valtterin mikroauton viereen ja sanoi, että ratti käteen, Vallu, tee se, mikä isältäsi jäi tekemättä! Ensimmäisellä varikkokäynnillä Vallu viihtyi kuusi tuntia. Häntä ei saanut millään pois, ei edes karkkia tai jäätelöä inunnut. Ratinväännöstä hän on nauttinut siitä pitäen. Williamsilla Bottas viipyi testikuskivuodet mukaan lukien kuusi vuotta, Mersun MM-tallissa hän aloitti 2017. Heti kun selvisi, että tuore maailmanmestari Nico Rosberg lopettaa, Bottas soitti Mersun tallipäällikkö Toto Wolfille, joka sattuu olemaan myös Valtterin manageri: Jos haluat voittaa, ota suomalainen! Wolf otti, kunhan Valtteri pystyi irrottautumaan sopimuksestaan Williamsin kanssa. Bottasista ei juoruja kulje. Jo 17-vuotiaana hän tuumasi Avun haastattelussa, että jos haluan tanssia alasti pöydällä, teen sen kotonani. Kaksikymppisenä Bottas tutustui Arto Nybergin tv-ohjelmassa olympiauimari Emilia Pikkaraiseen. Naimisiin he menivät syksyllä 2016.
Kausi 2017 käynnistyi suomalaisittain siististi. Bottas kapusi podiumille, Räikkönen jäi kannoille neljänneksi. Tallitulokas ja sarjan konkari hävisivät tallitovereilleen, Ferrarin Sebastian Vettel voitti, Mersun Lewis Hamilton tuli toiseksi. Viimeisen sanan saakoon ensimmäinen suomalaiskuski Lexa Kinnunen. Hän sai kymmenen vuotta sitten aivoverenvuodon. Pää pelaa, puhe ei ihan. Sähköpostiviestien välikätenä toimii tytär Nina, omaishoitaja. Ilmeisesti laji on yhä tiukassa seurannassa – miten käy suomalaisten tänä vuonna? – Edelleen seurataan tv:stä. Räikkösellä ja Bottaksella on hyvät mahdollisuudet mihin vain hyvillä autoilla ja hyvissä talleissa. Tsemppiä kauteen! ●
Teksti: Raila Kinnunen
