Mielikuva vahaviiksisestä tirehtööristä saa kyytiä, kun Linnanmäen sirkuskoulun esiintyvät ryhmät kokoontuvat viikoittaiseen yhteisharjoitukseensa.

Volttisarjoja sisältävän alkulämmittelyn jälkeen Rudolf Steiner-koulun jumppasali on täynnä kieppuvia akrobaatteja, jonglöörejä ja tasapainoilijoita.

Joku kävelee käsillään, toinen roikkuu pää alaspäin katosta.

Venla Holopaisen elämään ei mahdu työn ja sirkuksen lisäksi juuri muuta.

Linnanmäen sirkuskoulun edustusryhmässä esiintyvä 20-vuotias sirkustaitaja aloitti harrastuksensa kymmenen vuotta sitten. Tuolloin iskenyt kipinä kantaa edelleen, ja nuorempien koululaisten opettaminen on tuonut harrastukseen uuden näkökulman. Myös edustusryhmässä esiintyminen motivoi jatkamaan.

– Olen päivät töissä ja sen jälkeen tulen salille harjoittelemaan tai opettamaan. Sunnuntai on vapaapäivä, mutta silloinkin tullaan monesti kavereiden kanssa harjoittelemaan omatoimisesti, Holopainen nauraa.

Kiinalaista tolppaa pitkin kohti liikuntasalin kattoa kiipeävä Laura Lunkka, 15, päätyi sirkuskouluun lopetettuaan joukkuevoimistelun harrastamisen. Hän nauttii uusien asioiden oppimisesta ja akrobatian tarjoamista haasteista.

Laura Lunkka on haaveissaan maltillinen, mutta myöntää varovaisesti ajatelleensa myös tulevaisuutta.

– Ainakin opetustyö sirkuksen parissa tuntuisi mielekkäältä.

Sirkustietouden jakaminen aloitettiin Linnanmäellä jo 1950-luvulla.

Tuolloin huvipuistossa vieraileville lapsille opetettiin sirkustemppuja esiintymisten yhteydessä huvipuiston esiintymislavoilla.

Vuonna 1981 käynnistyi Linnanmäen sirkuskoulun varsinainen toiminta Linnanmäen Luolassa.

Vuonna 2002 toiminta eriytettiin sitä varten perustetun kannatusyhdistyksen järjestettäväksi. Tuolloin harrastajia oli yhdistyksessä noin kolmekymmentä.

Linnanmäen sirkuskoululla ei ole nimestään huolimatta enää kiinteää yhteyttä Linnanmäen huvipuistoon ja sen toimintaa järjestävään Lasten Päivän Säätiöön.

Sirkuskoulussa harjoittelee vuosittain lähes 600 sirkuslaista, ja toimintaa pyörittävän yhdistyksen palkkalistoilla on viisi täysipäiväistä työntekijää ja kymmenen tuntiopettajaa.

Yhteistyö koulujen kanssa mahdollistaa lasten iltapäiväkerhojen järjestämisen, mikä tuottaa hyötyä kummallekin osapuolelle.

– Vaikka hallinnollinen yhteys Linnanmäkeen on katkennut, sirkuskoulun esiintyvät ryhmät pääsevät näyttämään osaamistaan kesäisin Lintsin estradilla, Linnanmäen sirkuskoulun kannatusyhdistyksen toiminnanjohtaja Maiju Mustonen kiittelee.

Liikuntasalien katossa ja lattioilla kieppuvat sirkuslaiset ovat lähes poikkeuksetta nuoria naisia. Vaikka toiminnassa on mukana myös poikia, Maiju Mustonen myöntää, että tyttöjen edustus lajissa on huomattavan suuri.

– Akrobatia ja esiintyminen vetävät selvästi tyttöjä puoleensa, kun taas esimerkiksi taikuudesta kiinnostuvat etupäässä pojat.

Linnanmäen sirkuskoulun opetusideologiassa oman kehon tuntemus ja hyväksyminen ovat tärkeässä roolissa. Kaikkien ei tarvitse olla voimistelijoita, vaan sirkusta voi tehdä monin tavoin ja moninaisin ominaisuuksin.

– Vaikka sirkuksesta ei tulisikaan ammattia tai edes aikuisuuteen asti ulottuvaa harrastusta, se antaa lapselle ja nuorelle huimasti valmiuksia tulevaisuuden varalle.

Sirkuskoulujen harrastajamäärien kasvu on ollut jyrkkää koko maassa. Harrastuksen suosio näkyy sirkusten ja esiintyvien ryhmien lisääntyneenä tarjontana.

Tilastoitujen esityskertojen ja katsojamäärien luvut nousivat vuonna 2018 uuteen ennätykseensä. Katsojaluvuissa oli kasvua edellisvuoteen verrattuna 29 prosenttia. Esitysmäärät nousivat 11 prosenttia edellisestä vuodesta, huippuvuosi oli 2016.

Sirkuksen tiedotuskeskuksen kotimaisten asioiden päällikkö Johanna Mäkelä vahvistaa sirkuksen elävän vahvaa nousukautta. Nuorisosirkuksia löytyy hänen mukaansa koko maasta Enontekiötä ja Kolaria myöten.

– Nykysirkusbuumin lisäksi myös perinteinen telttasirkus on pystynyt säilyttämään asemansa. Tästä on osoituksena uuden kotimaisen Sirkus Tähden tulo alalle.

Sirkus liikuttaa kansaa yhä enemmän, ja samalla sen työllisyysvaikutukset hiljalleen kasvavat. Mäkelän mukaan Suomesta löytyy sirkus- alalta noin 100 kokoaikaista työpaikkaa. Osa-aikaisesti alalta leipäänsä tienaavia ammattilaisia on lisäksi arviolta 200–300. Eniten sirkusalalla työllistävät opetustehtävät.

Jossain vaiheessa kiertävät tivolit keskittyivät yhä enemmän laitteiden tarjoamaan viihteeseen, mutta Mäkelän mukaan viime aikoina on nähty viitteitä siitä, että sirkus olisi tekemässä paluuta myös tivolien ohjelmistoihin.

Sirkusartistien työpaikat ovat kiven alla, joten kunnianhimoisen sirkusammattilaisen askel suuntaa usein ulkomaille. Maailmalla miljardiluokan viihdeyritykseksi kasvaneen Cirque du Soleilin riveissä taiteilee kaksi entistä Linnanmäen sirkuskoululaista.

– Se on kova saavutus, että olemme onnistuneet innostamaan näitä nuoria asettamaan tavoitteensa niin korkealle, toiminnanjohtaja Maiju Mustonen kehaisee.

Vaikka Linnanmäen sirkuskoulun edustusryhmät harjoittelevat tavoitteellisesti 3–5 kertaa viikossa, lajissa ei varsinaisesti kilpailla Suomessa. Alan tasoa tarkastellaan erilaisilla sirkusfestivaaleilla, mutta niissäkään sirkuksia ei aseteta paremmuusjärjestykseen.

Yhä useammin myös kokonaiset sirkusryhmät suuntaavat esiintymään ulkomaille. Vuonna 2018 ulkomailla esiintyi 30:ssä eri maassa 17 suomalaista sirkusryhmää.

– Sirkus on esittävistä taiteista selvästi kansainvälisin. Tätä tukee myös se, että sirkuksen kieli on kaikkialla sama, Johanna Mäkelä perustelee.

Harrastuksen suosiosta huolimatta yhteiskunnan apu sirkuskouluille on vähentynyt. Uusia rahoitusmalleja olisi löydettävä, jotta harrastusmaksut eivät nousisi kohtuuttomiksi.

Sirkuskoulujen rahoituksen kompastuskiveksi on muodostunut sirkuksen vaikea määrittely. Julkista avustusrahaa jakavat tahot haluaisivat karsinoida sirkuksen joko liikunta- tai kulttuuritoiminnaksi.

Yhä useammin on käynyt niin, että liikuntarahoja jaettaessa sirkuskoulut on katsottu kulttuuritoiminnaksi, tai toisin päin.

– Liikuntarahaa saadakseen pitäisi olla urheiluseura, mutta sirkustoiminnalla on urheilullisesta ulottuvuudesta huolimatta myös merkittävä kulttuuritehtävä, Maiju Mustonen tähdentää.

Esiintyvillä ryhmillä on merkittävä rooli Linnanmäen sirkuskoulun toiminnan rahoittamisessa. Esiintymiset erilaisissa tapahtumissa ja tv:ssä, Suomessa sekä ulkomailla, tuovat tuloja sirkuskoulun kannatusyhdistykselle ja mahdollistavat osaltaan harrastusmaksujen pitämisen kohtuullisina.

Kannatusyhdistyksen hallitus koostuu lähinnä oppilaiden vanhemmista, joten harrastusmaksujen kohoamisen suitsiminen on huomioitu toiminnassa ehkä eri tavalla kuin monissa muissa harrasteseuroissa.

Lasten harrastusten kohonneet kustannukset ovat nousseet merkittäväksi epätasa-arvoa tuottavaksi tekijäksi, johon on vaadittu vastatoimia jopa hallitusohjelmatasolla.

Mahdolliset yllättävät rahat, kuten Apu-lehden lukijoiden sirkuskoululle äänestämä Apu-tonni, Linnanmäen sirkuskoulu ohjaa vapaaoppilastoimintaansa, joka mahdollistaa vähävaraisten perheiden lasten harrastamisen sirkuskoulussa ilman harrastusmaksua.

– Vapaaoppilastoiminnassa ei ole kyse pelkästään vähävaraisten tukemisesta. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Voi tulla ero, tai sairastumisia perheessä, ja silloin pienikin vetoapu voi tuntua rahallista arvoaan merkittävämmältä, Mustonen kertoo.

Uusia tiloja käyttöönsä etsivällä sirkuskoululla on sisäilmatilaongelma, jota on ollut tähän asti vaikeaa ratkaista: tavallisissa liikuntasaleissa katto on auttamattoman matalalla täysipainoiseen trapetsi- ja trampoliiniharjoitteluun.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun salissa odotukset ovat korkeammalla kuin katto.

– Katon pitäisi olla vähintään seitsemän metrin korkuinen, jotta trapetsilla päästäisiin harjoittelemaan heittoja. Ihanteellinen tila olisi tietysti sellainen, joka mahdollistaisi sekä harjoittelun että esiintymisen, tähdentää Linnanmäen sirkuskoulun kannatusyhdistyksen toiminnanjohtaja Maiju Mustonen.

Sirkuskoulu tarvitsee siis oman sirkuksen. Ehkä juuri tämä juttu tavoittaa tyhjästä sirkustilasta kärsivän kiinteistönomistajan