Apu

Anna-Leena Härkönen: Ei!


Anna-Leena Härkönen kirjoittaa kolumnissaan nuorten ahdasmielisestä vapaamielisyydestä ja uuspuritaanisesta ajastamme, jonka suosituin sana on "ei".

Kauko Röyhkän romaani Marjatan poika kertoo Röyhkän elämästä ennen läpimurtoa. Siinä kuvataan koskettavasti ja hauskasti nuoren ihmisen tahtoa toteuttaa unelmiaan vaikka väkisin.

Mutta mitä tapahtui? Johtavassa sanomalehdessä nostettin esille vain kirjailijan seksikokemukset. Kirjoituksen sävy oli outo ja tuomitseva.

Hui, pojalla on ollut nuoruudessaan kiinnostusta tyttöihin! Tosiasiassa romaanissa kuvataan seksiä enemmän sitä, miltä tuntuu, kun ei kelpaa.

Sama kauhistelu jatkui Loiri-elämäkerran kohdalla. Ja voi, molemmissa näissä kirjoissa juodaan välillä viinaa!

”Toivon, että kännisekoilujen ihannoinnin aika olisi ohi”, kirjoitti joku nettikeskustelussa. Hän ei ollut edes lukenut koko elämäkertaa. Mutta mielipide täytyy päästä sanomaan. Tai huutamaan.

Elämme ikävää, uuspuritaanista aikaa. Sen ajan suosituin sana on ”ei”. Ilmapiiri halvaannuttaa esimerkiksi juuri kirjailijat. Ennen kuin on edes avannut tietokoneen, mielessä kummittelee lukijoitten mahdollinen suuttumus milloin mistäkin.

Somen vihapuhe ahdistaa, vaikka ei edes seuraisi nettikeskusteluja. Mistä enää saa kirjoittaa? Jos yrittää eläytyä vaikkapa jonkin vähemmistön edustajan nahkoihin, se tuomitaan helposti. Tänne sinulla ei ole mitään asiaa! En halua kuulla kulttuurisesta omimisesta enää sanaakaan.

Yllättäen varsinkin nuoret ovat vapaamielisyydessään ahdasmielisiä. Taiteenkin tulisi heidän mielestään olla valistavaa ja hyveellistä. Ja valkoiset heteromiehet saisi viedä saunan taakse, he kun ovat syypäitä koko maailman saatanallisuuteen.

Kaikesta vauhkoonnutaan, kaikki menee överiksi.

Mutta mielipide täytyy päästä sanomaan. Tai huutamaan.

Ilmastonmuutoksesta on pakko puhua, mutta vaikka olisi kuinka ahdistunut, pitäisi silti ajatella järkevästi ja olla puuttumatta mitättömiin asioihin.

Luin jokin aika sitten mielipidepalstalta hyvän kirjoituksen. Noin yhdeksänkymppisen naisen tytär vastasi henkilölle, joka oli vaatinut vanhuksia mukaan ilmastotalkoisiin. Miten? Siten, että heidän ei saisi enää antaa juoda hoitokodeissa maitoa. Kauramaito kyllä kävisi. Mutta tavallista maitoa ei saisi panna edes kahviin.

Tytär kirjoitti, että nämä vanhukset ovat syöneet pula-ajalla pelkkää pottua ja leipää, istuttaneet meille metsiä ja rakentaneet muutenkin tätä maata. Että eivätköhän he ole maitotilkkansa ansainneet?

Myös erilaisten ihmisryhmien mahdolliseen leimaamiseen suhtaudutaan lähes hysteerisesti.

Eräs suomalainen ohjaaja kertoi työkokemuksestaan ulkomailla. Hän ohjasi tv-sarjaa, jonka tapahtumapaikka oli öljynporauslautta. Työryhmään kuului nigerialainen, norjalainen, irlantilainen ja suomalainen näyttelijä.

Jonkun piti sarjan eräässä kohtauksessa pahoinpidellä mies kuoliaaksi. Kuvauspäivänä nigerialainen ilmoitti ohjaajalle, ettei hän voi syyllistyä pahoinpitelyyn. Muutenhan kaikkia värillisiä voitaisiin pitää väkivaltaisina.

Ohjaaja ällistyi. Näyttelijät olivat tietenkin lukeneet käsikirjoituksen etukäteen ja tiesivät, että yhdessä kohtauksessa tapahtuu murha. Ennen kuvauspäivää kukaan ei ollut valittanut asiasta. Myös irlantilainen ja norjalainen kieltäytyivät tappamasta. Muutenhan kaikkia irlantilaisia ja norjalaisia luultaisiin murhaajiksi.

Lopulta ohjaaja kysyi epätoivoisena suomalaiselta näyttelijältä, suostuisiko hän tappamaan uhrin.

Suomalainen tappoi.

Julkaistu: 23.10.2019