Japanin entinen pääkaupunki Kioto on maailmanperintökohteiden tyyssija ja japanilaisen kulttuurin tiivistymä, joka selvisi toisesta maailmansodasta lähes kokonaan ilman vaurioita. Näyttävään kaupunkiin on helppo tutustua kävellen.

Päivänvarjon alle piiloutunut kimonopukuinen geisha sipsuttaa vanhojen puutalojen lomassa ja sujahtaa taksiin. Elokuvamainen väläys muuttuu arkipäiväksi täällä Gionin kaupunginosassa Kioton keskustan tuntumassa, jossa monet geishat ja geishoiksi opiskelevat maikot asuvat.

Alue on perinteikästä huvittelukaupunginosaa teattereineen, tasokkaine ravintoloineen ja teetupineen. Matkailijoille suunnatun Gion Corner -teatterin esityksissä geishat esittelevät perinteisiä japanilaisia taiteita, kuten tanssia, laulua ja soittoa.

Kiotossa voisi monessa muussakin paikassa kuvitella kulkevansa vanhanajan elokuvalavasteissa. Pilvenpiirtäjien ja tuikkivien neonvalojen sijaan on satoja historiallisia temppeleitä ja ihastuttavia puutarhoja, joiden värit ja tunnelma vaihtuvat vuodenaikojen mukaan.

Vaikka Kioto onkin 1,5 miljoonan asukkaan nykyaikainen kaupunki, se toimi yli tuhat vuotta Japanin kuninkaallisena pääkaupunkina. Sen syvin olemus kumpuaa yhä perinteisestä japanilaisesta kulttuurista.

Gionin kaupunginosan lähellä, joen toisella puolella venyvä, kapea Pontochōn kävelykuja on Kioton tunnelmallisimpia seutuja syödä illallista. Valkoiset ja punaiset paperilyhdyt valaisevat historiallista kujaa, jonka perinteisissä puutaloissa on baareja ja ravintoloita. Kesällä monet ruokapaikat rakentavat terassit paalujaloille joen päälle.

Täälläkin voi iltasella nähdä tapaamisiinsa kiiruhtavia geishoja ja maikoja, ja eliittiklubeihin pääsee vain suhteilla. Mutta jos oven pielessä on ruokalista, voi huoleti astua sisään. Tarjolla on monenlaista japanilaista ruokaa; yakitori-kanavartaita, soba-nuudeleita ja eräänlaisia munakaslettuja, okonomiyakia.

Kujan päässä olevasta Idumoya-ravintolasta saa shabu-shabua. Pöytään tuodun keittolevyn päällä porisevassa kiehuvassa liemessä saa itse kypsentää ohuiksi viipaleiksi leikatun lihan sekä vihannekset, tofun ja nuudelit.

Kioton kuuluisin temppeli, Kinkaju-ji, keimailee metsikköisessä puutarhassa lammen rannalla, veden pinnalle heijastuvaa kuvajaistaan ihaillen. Alun perin yli 600 vuotta sitten rakennettu, lehtikullalla päällystetty Kultaisen paviljongin temppeli on tuhoutunut moneen kertaan, mutta rakennettu aina uudelleen alkuperäiseen tyyliin.

Paviljongin sisällä säilytetään Buddhan pyhäinjäännöksiä, ja sitä saa ihailla vain ulkopuolelta. Paviljonki on osa kaunista maisemaa, johon se on suunniteltu, ja jossa mikään ei ole sattumanvaraista. Matalien mäntyjen oksat kiemurtelevat erikoisesti vaakatasossa, koska ne on sidottu niin kasvuvaiheessa.

Vielä hienommin maisemaan sulautuu Kioton toisella laidalla sijaitseva, vaatimattomampi Ginkaku-ji, Hopeatemppeli, jossa ei nimestään huolimatta ole mitään hopeista. Tummapuisen rakennuksen ympärillä levittyy hiekkapuutarha, jota koristavat hiekkaan piirretyt viivat ja kuviot sekä muhevalle tuoksuva sammalpuutarha kivettyine vesialtaineen ja pikkuruisine siltoineen.

Nishiki Marketin katetulla kävelykujalla tervehtivät tymäkät tuoksut. Puodeissa myydään kuivattuja mereneläviä sekä puusammioihin ladottuja hapatettuja ja marinoituja vihanneksia. Niiden ympärillä hyörivät paikalliset rouvat maistellen ja arvioiden.

Markkinakatu venyy ydinkeskustassa monen korttelin mitalla ja on Kioton suurin perinteinen ruokatori. Paikalla on tehty kauppaa jo satoja vuosia. Se on mitä kiehtovin paikka kuljeskella ja arvailla, mitä kauniisti pakatut rasiat ja koristeelliset purkit pitävät sisällään.

Monet ruokapuodit ovat erikoistuneet vain yhteen asiaan, kuten tuoreisiin kaloihin, tofuun, merilevään tai hedelmiin. Kios­keista voi ostella valmistakin syötävää; susheja, tofudonitseja ja vartaisiin pujotettuja, grillattuja pikkumustekaloja.

Hienommissa liikkeissä myydään laadukkaita keittiötarvikkeita, tyylikkäitä syömäpuikkoja ja japanilaisia makeisia.

Ympärillä natisee ja narahtelee, kun kymmenmetriset bambunvarret huojuvat tuulessa. Auringonsäteiden ja varjojen leikki niiden hoikkien runkojen lomassa on taianomaista katseltavaa. Arashiyaman bambumetsikössä on hieno tunnelma, vaikka alue on pieni ja metsässä pitää pysytellä asfalttitiellä.

Tänne Kioton länsipuolella sijaitsevaan, luonnonläheiseen Arashiyamaan kannattaa tulla muustakin syystä. Alueella riittää tutkittavaa koko päiväksi. Temppeleitä on useita. Suurin on Unescon suojelukohde Tenryuji, jota ympäröi monessa tasossa levittyvä kaunis maisemapuutarha ja virtaavan veden solina.

Tunnelmallisen Saga-Toriimoto-kadun ravintolat ja kaupat on tehty 1800-luvulta säilyneisiin asuintaloihin. Kadun matkamuistoliikkeissä myydään koristeellisia viuh­koja ja puusandaaleita.

Kannattaa nousta myös apinoiden asuttamalle metsäiselle kukkulalle, jonne johtaa helppokulkuinen polku. Ylhäältä löytyy apinalauman lisäksi näköalapaikka, josta saa ihailla vehreiden vuorten ympäröimää Kiotoa.

Ippodon teekaupassa matkailija unohtaa olevansa aivan Kioton keskustassa. Teramachi-dori Nijon rauhallisella sivukadulla, tummalla puulla vuoratussa pientalossa, on käsinkosketeltavan seesteinen tunnelma ja viehättävän vanhanaikaiset puitteet. Jykeviä puuhyllyjä komistavat teenlehdillä täytetyt ruukut sekä kauniit peltipurkit ja paperipussit. Ilmassa leijuvat teen hienostuneet aromit.

Arvostetulla yrityksellä on yli kolmesataavuotiset perinteet, ja sanotaan, että täältä saa kaupungin laadukkainta japanilaista vihreää teetä. Se tulee Kioton eteläpuolelta, Ujin seudulta, joka on Japanin tärkeimpiä teenviljelyalueita.

Teevaihtoehtoja on kymmeniä, mutta myyjät neuvovat mielellään. Ostosten lomassa voi maistella kupillisen tai pari, ja ilmaisia maistiaisiakin tarjotaan; kesähelteellä se on uuden sadon jääkylmää shincha-teetä.

Maistelua voi jatkaa kaupan vieressä olevassa modernissa teehuoneessa. Hienoksi jauhettu matcha on täällä sakeaa kuin jugurtti. Teen kanssa tarjotaan kauniisti muotoiltu, heleän värinen teemakeinen, joka on tehty makeasta paputahnasta tai riisijauhoista.

Näky on epätodellinen: metsän siimeksessä kaartuvat tuhannet oranssinpunaiset torii-puuportit, joista muodostuu eri suuntiin kaartuvia pitkiä tunneleita. Niiden alla voi kulkea kivettyjä polkuja pitkin useamman kilometrin, ylös vuorenhuipulle asti.

Lyhyen junamatkan päässä keskustasta sijaitsevan šintopyhäkön, Fushimi-Inari-Taishan, lumous löytyy nimenomaan näiltä metsäpoluilta, joille noustaan pääpyhäkön takaa.

Alkumatkan ruuhka hälvenee pikkuhiljaa. Polkujen varrella on pieniä pyhäkköjä ja alttareita, joihin on ripustettu puisia rukouslaattoja toiveineen. ”Terveyttä ja onnellisuutta”, on kirjoitettu englanniksi yhteen. ”Menestyvän yrityksen perustaminen”, lukee toisessa.

Kaikkialla on kivisiä kettupatsaita; alue on pyhitetty riisin jumalalle, Inarille, ja ketut ovat sen lähettiläitä.

Metsän keskeltä löytyy kilpikonnien asuttama lampi, jossa haikara kahlaa matalikossa. Tovi myöhemmin kohdalle osuu viehättävä teetupa, johon voi istahtaa tatamille matalan pöydän ääreen katselemaan ikkunan takana rehottavaa luontoa.