Leppävirran eläinsuojeluyhdistys sai pari vuotta sitten alkunsa hyvin konkreettisesta tilantarpeesta: valvontaeläinlääkärin mukana vapaaehtoisena kulkeneen Satu Pöyhösen kotiin kertyneistä eläimistä.

– Keikoilta talteen otettuja eläimiä alkoi kertyä kotiin. Kun hätämajoitettuja kissoja oli parikymmentä, aviomies sanoi, että nyt näille pitää löytyä muitakin tiloja, Pöyhönen naurahtaa.

On Pöyhösten kotona silti yhä eläimiä – omia ja yhdistyksen. Puhelinhaastattelu keskeytyy komentoon ja kolinaan, kun hätäsijoitettuna oleva viisivuotias saksanpaimenkoiran ja labradorin sekoitus touhuaa omiaan.

– Kiltti koira kuin mikä, mutta energiaa piisaa. Viimeksi eilen siivosin roskiksen matolta, kun koira oli päässyt sen kimppuun ja levittänyt pitkin lattiaa. Mutta ­hyvä lemmikki tästä tulee; nyt se jyrsii luuta tuossa lattialla.

Ylivoimaisesti eniten ääniä Apu-tonnin joulukuun 2018 äänestyksessä saanut Leppävirran ESY perustettiin vuonna 2017. Satu Pöyhösen mukaan toiminnassa oli aluksi ”aika paljon hakemista”, mutta kun apuun saatiin kokenut yhdistystyöntekijä, käytännön asiat alkoivat sujua.

– Nyt meillä on toimiva yhdistys ja hallitus, jossa on neljä varsinaista ja neljä varajäsentä.

Eläinten laiminlyönnin ja pitovaikeuksien takaa löytyy useimmiten isompia eli omistajan päihde-, mielenterveys- tai muita elämänhallinnan ongelmia. Eläinsuojeluyhdistyksiä kautta maan työllistävät eniten hylätyt, villiintyneet tai karanneet kissat, eikä Leppävirta ole poikkeus kummassakaan asiassa.

– Kissoja on eniten, ja usein niitä otetaan huostaan juuri isona joukkona, kun omistaja ei jaksa tai pysty huolehtimaan niistä. Huolestuttavaa kyllä, myös koirien osalta on alkanut näkyä samaa ilmiötä niin täällä kuin valtakunnallisesti, Pöyhönen sanoo ja viittaa Kanta-Hämeestä kasvattajalta huonoista oloista löytyneeseen koirasusilaumaan.

Lisähaastetta työhön tuo maaseudulla ja pikkutaajamissa syvään juurtunut käsitys, jonka mukaan kissan kuuluu saada liikkua vapaasti luonnossa.

Kissoja ei liioin aina ole ymmärretty tai viitsitty leikkauttaa ja rokottaa, jolloin ne lisääntyvät hallitsemattomasti ja voivat ­levittää tauteja toisiinsa.

Valvomatta liikkuvat kissat ovat haitallisia myös muille eläimille etenkin lintujen pesimäaikaan, ja ihmiset saattavat hermostua pihoilla ja lasten hiekkalaatikoilla liikkuviin irtoyksilöihin.

– Valistustyötä tarvitaan kaikessa, mutta tässä suhteessa erityisesti. Osa ihmisistä ymmärtää asian kerrottaessa, mutta osa ihmettelee, että mikä valvomattomissa ulkokissoissa on ongelmana, kun näin on aina ennenkin toimittu ja eletty.

Leppävirralla eläinlääkäri kiertää valvomassa myös lehmiä ja muita tuotantoeläimiä, mutta niiden kaltoinkohtelu menee aina suoraan viranomaisille. Joskus se tarkoittaa useamman yksilön tai koko karjan lopettamista eläinten huonon kunnon takia.

Eläinsuojeluyhdistyksen kautta on kulkenut muutamia hevosia sekä eksoottisempia lemmikkejä, kuten käärmeitä ja liskoja. Edes eläimen rahallinen arvo ei aina takaa hyvää kohtelua.

– Takavuosiin verrattuna uusi ilmiö on hyvinkin kalliiden rotukoirien päätyminen huostaan otetuksi, Satu Pöyhönen huomauttaa.

Valtaosa ihmisistä huolehtii lemmikeistään hyvin, mutta perusasioita ei pieneläinhoitajaksi keväällä valmistuvan puheenjohtajan mukaan voi kerrata liikaa. Tärkeintä on ymmärrys siitä, että mikä tahansa eläin vaatii huolenpitoa ja sitoutumista koko elinikänsä.

– Esimerkiksi koiraa harkitsevien tulisi perehtyä ennakkoon paremmin rodun ominaispiirteisiin, luonteeseen, aikuiskokoon ja tarpeisiin. Vanha slogan pitää edelleen paikkansa: eläin ei ole lelu.