Nyt hurautetaan sellaiselle alueelle, josta olen perillä vain etäisesti: fysiikkaan. Kyllähän sitä tentattiin aikanaan pääsykokeissa, mutta potilaiden hoidossa ja lääkärin arkisessa työssä sitä tarvitaan harvoin.

On totta, että kuvantaminen muuttuu. Perinteiset röntgentutkimukset vähenevät ja erityisesti magneetti jyrää, kun laitteistot halpenevat. Lisäksi erityistilanteissa käytetään PET-tutkimusta. Se on isotooppikuvausmenetelmä, jossa kerroskuvaamalla tutkitaan radioisotoopilla leimatun tutkimusaineen jakaumaa elimistössä ajan ja paikan suhteen. Tutkimus ilmaisee leimatun ­aineen aineenvaihduntaa elimistössä ja sen kertymistä ­tutkittavana olevaan elimeen. Menetelmän pääkäyttöalue on syöpäsairaudet, mutta siitä on hyötyä monessa muussakin ­tilanteessa.

Tietokonetomografiassa kamera pyörii kohteen ympärillä. Menetelmä on nopeampi kuin magneettikuvaus, joten se soveltuu huonokuntoisten potilaiden päivystyskuvauksiin (esimerkiksi traumat ja akuutin vatsasairauden selvittäminen tai ylipäänsä sen, voisiko akuutisti sairastuneella potilaalla olla kehossaan kasvain tai infektiopesäke, joka ei tule ilmi perinteisesti tutkimalla). Ongelmana on säderasitus. Yksi laajempi tietokonekartoitus vastaa jo kahta ja puoltasataa tavanomaista keuhkoista otettua röntgentutkimusta.

Magneettitutkimus on merkittävästi hitaampi, mutta siihen ei liity säteilyä. Se taas ei sovellu tilanteisiin, joissa kehossa on metallia (uudemmat sydämentahdistimet on jo suunniteltu magneettitutkimuksen kestäviksi). Se voidaan kohdistaa pienelle alueelle, josta voidaan saada todella tarkka kuva esimerkiksi aivojen osista. Joskus myös murtuma voi näkyä luun sisäisenä turvotuksena ennen muita menetelmiä. Selkärangan ­tutkimisessa magneettikuvaus on rutiinia. Sukukypsistä naisista ei oteta säderasituksen vuoksi enää tavallisia lannerangan röntgentutkimuksia muuten kuin ­traumoissa.

Molemmilla menetelmillä saadaan viipalekuvia, mutta niiden tuottaminen on teknisesti erilaista. Kun lääkäri tekee röntgeniin lähetteen, tulee hänen kuvata erittäin tarkasti potilaan tilanne ja se, mitä hän haluaa tutkimuksella etsiä ja mitä sulkea pois. Röntgen­lääkäri kykenee silloin valitsemaan tilanteeseen parhaimman menetelmän. Röntgenkuvat tulevat vielä pitkään pitämään pintansa esimerkiksi tavallisissa murtumissa ja keuhkoinfektioissa.