Terveys ja hyvinvointi
Kysy Kiminkiseltä: Täytyykö infarktipotilaan syödä kolestrolilääkkeitä, vaikka arvot ovat kohdallaan?
10.6.2019
 |
Apu

Kysymys:

Minulla oli aivoinfarkti vuoden 2018 alkupuolella. Valtimosuonessa oli ­tukos vasemmalla puolella. Tästä seurasi oikean puolen liikunta- ja puhekyvyn menetys. Nyt olen kuntoutunut niin, että pääsen ­kävelemään noin puolen ­tunnin lenkkejä. Tosin oikea jalka rasittuu ja särkyä tulee vasempaan lonkkaan. Puhettakin jo tulee, mutta en pysty esimerkiksi syömään oikealla kädellä.

Mutta miksi määrätään kolesterolilääkettä, vaikka arvot ovat olleet aina kohdallaan ennen infarktiakin? Aluksi söin minulle määrättyä ­Atorvastatin-lääkettä, mutta tunsin vaikutusta lihaksistoon. Marraskuun loppupuolelta lähtien en ole lääkettä enää popsinut. Ennen tapahtumaa poltin tupakkaa pari askia päivässä ja alkoholiakin meni runsaasti. Nyt nämä ­paheet ovat jääneet.

Lääkkeet, joita syön ovat ­Diformin ja Clopidogrel. ­Tiedän, että jokaiselle määrätään kolesterolilääke infarktin jälkeen. Jostain kuitenkin luin, että yleensä ihan turhaan. Näissä lääkkeissä on paljon sivuvaikutuksia, ­suorastaan myrkkyjä.

Onko riski jättää ottamatta?

Vastaus:

Aivan fantastista, kun puhut ja kysyt suoraan. Paljastat avoimesti juuri ne melko yleisesti vallitsevat väärinymmärrykset, jotka kolesteroliin liittyvät. Palan halusta päästä oikomaan väärät tiedot, joten täältä pesee ja linkoaa.

Valtimonkovettumataudin perussyy on pienten pahanlaatuisten kolesterolihiukkasten tarttuminen valtimon sisäseinämään, mihin alkaa muodostua kolesterolimössöä ja sidekudosta sisältävää plakkia. Epäsuotuisat elintavat kiihdyttävät prosessia ja pitävät yllä tulehdusta, mikä syövyttää plakin pinnan sidekudokseen repeämän. Luonto ryhtyy tätä paikkaamaan, jolloin paikalle syöksyy verihiutaleiden (trombosyytti) armeija. Mikäli syntynyt tulppa ei liukene elimistön puolustusmekanismien vaikutuksesta, valtimo ahtautuu äkisti ja voi jopa tukkeutua, jolloin padon toiselle puolelle syntyy kuolio (sydän-, aivo- tai muun vähemmän elintärkeän elimen infarkti). Kolesterolin roolin esitin Avun edellisessä numerossa, joten siihen en tässä enemmän palaa.

Sydäninfarktin synty on aivoinfarktia suoraviivaisempi, jolloin vaurio syntyy valtaosassa tapauksista tällä mekanismilla. Aivojen tapauksessa aivovaltimo voi tukkeutua myös sydämestä lähtevän hyytymän vuoksi (eteisvärinä, ­sydäninfarkti). Aivoihin verta tuovat valtimot saattavat ahtautua ja repeillä (dissekaatio), joten tukoksen syy piilee usein kauempana kuin paikallisessa aivovaltimossa. Veikkaan, että ilmeisesti näistä syistä neurologit lämpenivät kolesterolin hoitamiselle huomattavasti sydänlääkäreitä ­hitaammin.

Joka tapauksessa aivoinfarktiin sairastuvat ovat keskimäärin samoja potilaita kuin sydäninfarktinkin kokeneet. Rupisessa ­repussa kannetaan useimmiten tyypin 2 diabe­testa ja verenpainetautia sekä epäedullisia rasva-arvoja, ­joten valtimonkovettumatauti on näillä potilailla lähes säännönmukaisesti.

Sama koskee eteisvärinää, jonka aiheuttama aivoinfarkti yleistyy vanhemmassa ikäluokassa. Niinpä kolesterolia alentava lääkehoito kuuluu kaikille infarktipotilaille kuin Seinäjoen tango. Miksi ottaisi riskiä mahdollisesti kohtalokkaan kohtauksen uusimisesta?

Ovatko arvosi olleet aina kohdallaan? Tarkoitan sitä, ovatko pienten pahanlaatuisten kolesterolimolekyylien määrät tavoitteessa. Nyt niiden tulee olla 1.8 mmol/l tai alle, ja jos käyttää LipoB:tä, 0.8 g/l tai alle. Veikkaan, ettet tiedä vastausta. Joka tapauksessa, kun tauti on iskenyt, ovat arvot olleet sopimattomat. Olemme Suomessa sokaistuneet pitämään normaaleina arvoja, jotka esimerkiksi Etelä-Euroopan tai Japanin näkökulmasta ovat hälyttäviä. Pelkästään melkoinen kessuttelusi tuplasi riskisi.

Lääkkeet eivät ole myrkkyjä, ellei niitä käytetä tarkoituksellisesti rotanmyrkkynä tai niillä tuhota syöpäsoluja ihmisen parantamiseksi. Tämäkin on todella hämmästyttävä harha. Kuvittele vaikka 1930-lukua, jolloin lentävä keuhkotauti tappoi kansaa ja polio jylläsi. Ei ollut rohtoja. Nyt on lähes joka lähtöön, jopa äkkilähtöön. Kaikki tämä on tapahtunut tavattoman lyhyessä ajassa, joten voimme odottaa lisää kehitystä.

Statiinit olivat sensaatio tullessaan markkinoille 1980-luvun lopulla. Sitä ennen lääkäreillä ei ollut valtimonkovettumataudin hallintaan juuri kättä pidempää. Niiden yleistynyt käyttö riskipotilailla on parantanut tavattomasti terveyttä ja estänyt ennenaikaisia kuolemia. Muutamat väärät profeetat ovat saaneet paljon pahaa aikaan tieteeseen perustumattomilla väitteillään. Ovatko he kantamassa vastuutaan, kun korkean riskin potilas on luopunut lääkkeistään ja menehtynyt ennen aikojaan? Miten muutama maallikko muka tietäisi enemmän kuin maailmanlaajuinen tiedeyhteisö?

Kerroin statiinien vaikutusmekanismeista ja uusista lääkkeistä (PCSK9-estäjät) edellisessä numerossa. Totean tässä vain, että totta kai statiineillakin on sivuvaikutuksia. Lihassärkyjen esiintyminen on todellista, mutta ensin muut ikäryhmässä yleiset kolotusten syyt on suljettava pois. Sopimatonta lääkettä ei pidä sietää. Jos Atorvastatin ei käynyt, kokeilisin sinulle rosuvastatiinia 5 mg:n vahvuudella. Itse käytän 10 mg, ja hyvin se itselleni sopii, mutta ei tietenkään kaikille. En ole korkean riskin potilas, mutta käytän lääkettä, sillä olen nähnyt aivan liikaa valtimonkovettumataudin komplikaatioita.

Onnittelen paheittesi peittoamisesta. Se oli aivan välttämätöntä. Käytät verihiutaleiden sakkautumisen estäjä Clopidrogeliä kuten pitääkin. Sinulla on tyypin 2 diabetes, mistä kielii Diformin-lääke. Tarvitset ehdottomasti valtimonkovettumatautisi hoitoon myös kolesterolilääkkeen. ­Puhupa asiasta lääkärillesi.

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.