Ruoka herättää tunteita. Tuskin juuri kukaan vastustaa sitä, että ravinnon tulisi olla mahdollisimman puhdasta, luonnonmukaista, vähän prosessoitua ja lähellä tuotettua. 

Realisti ymmärtää tämän vaatimuksen maailmanlaajuisen mahdottomuuden. Nälänhätä on aina keskuudessamme monista eri syistä. Jos kaikki maailman pellot laitettaisiin luomulle, räjähtäisi nälkä totaalisesti käsiimme. Tämän vuoksi maataloutta on ollut pakko tehostaa. Ruokaa on pakko käsitellä sen säilyvyyden parantamiseksi, sillä kaikilla ei ole omaa maatilaa tai perunamaata takapihalla. On kovin helppoa olla ”vihreä” yltäkylläisyyden keskellä. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että parempia tuotantokeinoja kehitetään. 

Toinen asia on ravinnon vaikutus terveyteen. Jodia ja natriumia käsittelen seuraavassa kysymyksessä. Tuoreessa muistossa on rasvasota, josta olemme saaneet jo uusimmat veteraanit. Nujakointi kirkasti sen, miten tiukasti eri intressipiirit pitävät kiinni eduistaan silloin, kun kyse on taloudesta (vrt. alkoholi ja tupakka). Valiokin ryvettyi pahemman kerran, mutta on sittemmin kirkastanut kilpeään sydänmerkkituotteillaan.

Emme voi ohittaa faktaa, että ravinnon kovat rasvat, jotka ovat etupäässä maito- ja eläinrasvaa (toki myös kookos, joka nyt jostain käsittämättömästä syystä on muodissa) ja kolesteroli vähentävät maksassa pahanlaatuisen kolesterolin poistumisreittejä, mitä pehmeä kasvi- ja kalarasva eivät tee. Kansaa hämää tässä se, että yksilöllisen geeniperimän erilaisuus tuottaa yksilöllisiä veren rasva-arvoja. Kansan kannattaa noudattaa alati päivitettäviä ravitsemussuosituksia, ja sen lisäksi ottaa korostetusti huomioon suvussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, kuten kakkostyypin diabetes, valtimonkovettumatauti ja Alzheimer.

Eturauhassyöpä laajasti ymmärrettynä tavallaan kuuluu miehen elämään, jos vain elinpäiviä siunaantuu riittävästi. Oleellista on löytää ne eturauhassyövät, jotka johtavat kuolemaan ilman hoitoa. PSA ei sitä tee. 

Tärkein tutkimus on se, että lääkäri vetää rukkasen dominoivaan käteensä, sipaisee reilusti rasvaa etusormeensa ja työntää sen pakoputkeen (potilaan). Jos eturauhanen todentuu pehmeäksi lössykäksi ja PSA on matala, aggressiivisen eturauhassyövän todennäköisyys muodostuu häviävän pieneksi. Kiinteytyvästä ja/tai kyhmyräisestä rauhasesta otetaan kirpaisevat koepalat, joista patologi tarvittaessa suoltaa ennustevaikuttavuuden säkeet.

Aggressiivisuuden astetta voi arvioida lisäksi magneetilla. Mikään yksittäinen löydös ei täysin sulje pois pahemmanlaatuistakaan tautia, mikä pitää lääkärin nöyränä.

Punainen liha liitetään melkoisen hiilijalanjälkensä lisäksi erityisesti suolistosyöpään mutta myös rinta- ja eturauhassyöpään. 

Rikkaiden maiden eliitin pöytään tämä juhlaruoka on kiivennyt jo arjen harmauteen (Suomessakin keskimäärin 180 g päivässä). Se tuo mukanaan tyydyttynyttä kovaa rasvaa, minkä määrä korostuu köyhemmän kansan huonompilaatuisessa liharuoassa. 

Terveydellisesti asiaan vaikuttaa lihan laadun lisäksi valmistusmenetelmä (paistaminen, grillaaminen) sekä maustearsenaali. Huomiotta ei voi jättää käyttäjän mahdollista lihomista muine elämisen tapoineen. Teksasilaiset jättipihvit tuovat mieleen merkittävän liikapainon, mille meidän ei ole täällä pohjolassa syytä yhtään hekotella, sillä ovat takamukset Suomessakin levinneet. 

Kun kaupassa tsuumaa lihan hintaa, kannattaa heittää ajatus sille, kuinka suuri osuus kilohinnasta on marinadia, rasvaa (jauheliha) tai suolavettä. Lihahan tunnetusti säilyy suolassa, minkä maksuttoman tiedonannon yleensä annan potilaalleni, kun hänet tipan varteen tökkään. Ravitsemussuositukset ovat ajan hermolla: on järkevää rajoittaa erityisesti korkeassa lämpötilassa valmistetun ja rasvaisen lihan käyttöä.