Olimme perheen kesken viime kesänä Interrail-matkalla. Reissasimme 8- ja 10-vuotiaiden lastemme kanssa laivalla Tukholmaan ja sieltä junalla Kööpenhaminaan, Hampuriin, Rostockiin ja Berliiniin. Paluun halusimme tehdä mahdollisimman pitkälle yhtä kyytiä, ja valitsimme Snälltåget-yöjunan Berliinistä Malmöhön, josta jatkoimme taas Tukholmaan.

Matka ei ollut luksusta vaan retroa. Snälltågetin makuuvaunut ovat vanhoja, vessa on käytävällä eikä ikkunoissa ole pimentäviä verhoja. En ollut tajunnut valita ekstra­maksusta neljän hengen hyttiä, ja päädyimme kuuden hengen hyttiin, jonka jaoimme kahden ruotsalaisnaisen kanssa. Vähän jännitti, miten he kestävät lapsiperhettä samassa kopissa, mutta kaikki meni mukavasti.

Jännittävää oli sekin, että juna oli ­puolet matkasta lautan sisällä: reitti vei ­Berliinistä Saksan pohjoisrannikolle ja Sassnitzista meren yli Ruotsiin. Itse en ehtinyt nukahtaa ennen lauttaan ajoa. Ruuman kirkkaat valot valvottivat, ja tuijottelin rekkojen laitoja.

Yöjunia puksutti viime vuosisadalla Euroopassa paljonkin, mutta niiden suosio ­hiipui ja yhteyksiä alettiin lakkauttaa. Kööpen­haminasta lähti viimeinen yöjuna 2014. ­Deutsche Bahn myi makuuvaununsa 2016, ja 2017 lakkautettiin maineikas Pariisi–Nizza-­yöjuna. Öisiä raiteita on viime vuodet kulkenut Euroopassa pääasiassa Itävallan ÖBB.

Tuuli kääntyi nopeasti. Ilmastohuoli ja lento­häpeä ovat saaneet eurooppalaiset kyselemään taas junalippuja. Poliittinen paine on kasvanut, ja esimerkiksi yöjunia takaisin raiteille vaativa Back on Track -järjestö on pitänyt mielenilmauksia asemilla.

Nyt monet eurooppalaiset junayhtiöt ovat ilmoittaneet uusista vaunuhankinnoistaan. Esimerkiksi tšekkiläinen RegioJet osti lisävaunuja vahvistaakseen Prahan ja Slovakian Košicen välistä reittiä. Ennen kaikkea suunnitteilla on uusia yhteyksiä. ÖBB aikoo avata yöjunan Bryssel–Wien-välille, ja Ruotsi haluaa yöjunat kulkemaan niin Tukholmasta kuin Göteborgista. Hollannissa selvitetään jopa kahdeksan yöyhteyden avaamista, muun muassa Amsterdamista Kööpenhaminaan.

Meidän perheellä, kuten monella muulla suomalaisella, on vankka rakkaussuhde yö­­juniin. Juna on ollut paras tapa mennä Lappiin ja oma osansa koko matkasta. Aamulla herätään perillä, ja mieli on ehtinyt siirtyä uuteen paikkaan. Suomessa satsaus on kallis, mutta Euroopassa yöjuna voi olla myös taloudellinen valinta. Kun käyttää yöt matkaamiseen, säästää hotellikuluissa.

Junamatkailuun kannustus on turhaa niille, jotka ovat jo vannoutuneita raidematkustajia. Meidän perheemme Interrailista utelivat etenkin ne, jotka pitävät ­junamatkoja vaivalloisina, aikaa vievinä, kalliina ja lapsi­perheille sopimattomina. Kyseltiin, mitä teimme junassa ja oliko lippujen saanti mahdotonta. Miten saimme nukuttua? Ekologisuus kiinnostaa, mutta vanhat tavat ovat tiukassa.

Vastasin usein vastakysymyksillä: Eikö omatoimimatka, jossa etsit lennot, vuokraat auton ja talon, ole vaivalloinen? Miten saat pitkällä lennolla nukuttua ja miten lapset keksivät tekemistä? Entä jos ajatte Lappiin, onko se epämukavaa? Yöjunalla matkustaminen on paljon miellyttävämpää kuin lentäminen. Saa nukkua sängyssä ja voi jaloitella helposti.

Yöjunan valitseminen on helpompaa, jos siihen suhtautuu osana matkaohjelmaa. Tulevaisuudessa elämyksellisyys vain korostuu. Veikkaan, että juniin lähdetään pian viihtymään kuin risteilyille. Junayhtiöt tietävät jo potentiaalin: palveluja parannetaan ja erikoismatkoja tehdään. Esimerkiksi viime kesänä Amsterdamista Berliiniin kulki The Jazz Night Express, jossa nautittiin jazzmusiikista ja illallisesta.

Käykö yöjunissakin pian niin, ettei tärkeintä ole määränpää vaan matka? Silloin ei ajattele luopuvansa jostain, vaan valitsee ekologisemman vaihtoehdon silkasta mielihyvästä.

Toimittaja Heidi Kalmari pohtii Vastuullinen matkailija -kolumneissaan Mondo-lehdessä, miten reissata kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.