Flunssakauteen kuuluu influenssan ja nuhakuumeen ohella myös vähäisempiä vaivoja kuten niiskuttelua ja kurkkukipua.

Välillä tuntuu, että mikäli treenaamisen lopettaa jokaisen oireen ilmaantuessa, kunnon kuntoilurytmiin ei pääse koskaan.

Urheilulääkäri Drew Watson kirjoittaa kuitenkin Men's Healthissä yksinkertaisesta keinosta erottaa lepoa vaativat oireet niistä, joiden kanssa urheilu ei ole vaarallista.

Nyrkkisääntö on, että urheilla voi, mikäli oireet ilmenevät kaulan yläpuolella. Toisin sanoen kyse on nuhasta tai tukkoisesta olosta, urheilla voi, jos jaksaa.

On kuitenkin syytä laskea treenien intensiteettiä, käydä vaikka hölkkäämässä sprinttien sijaan tai vähentää salilla painoja ja lisätä mieluummin toistoja.

Myös pidemmistä lepotauoista kannattaa pitää kiinni.

Watsonin mukaan kurkkukipukaan ei välttämättä estä treenejä, mutta suomalaisten ohjeiden mukaan se voi altistaa sydänlihastulehdukselle, joten ainakin yhtään rankempaa treeniä kannattaa välttää.

Omaa oloa on muutenkin syytä kuunnella ja tarvittaessa lyhentää treeniä. Pahimmillaan liian rankka treenaaminen toipilasvaiheessa voi hidastaa toipumista.

Huomaavainen salikävijä varmistaa myös, etteivät muut treenaajat sairastu: pesee ahkerasti käsiään, yskii ja aivastaa kainaloonsa ja pyyhkii treenivälineet käytön jälkeen.

Entä jos oireet ilmenevät kaulan alapuolella - jos on hengitysvaikeuksia, yskää, huonovointisuutta, ripulia, kuumetta tai nivelkipuja? Silloin treenit on syytä jättää kokonaan väliin. Kyse voi olla vakavammasta infektiosta ja pahimmillaan treeni voisi päättyä pyörtymiseen.

Sairaana urheilu voi myös johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten jopa tappavaan sydänlihastulehdukseen. Treenitaukoa pitää jatkaa kuumeen laskun jälkeen yhtä kauan kuin sairaspäiviä oli. Itseään voi lohduttaa sillä, että treenauksesta ei olisi hyötyäkään.

– Kuumeinen infektio saa proteiinit pilkkoutumaan elimistössä. Niiden palautuminen ennalleen vie puolentoista päivän kuumeen jälkeen pari viikkoa. Sinä aikana treeni ei kehitä kuntoa, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri Tanja Komulainen kertoo Terve.fissä.

Päivitetty 24.3.2020 – Julkaistu 16.11.2018