Syvä kuin meri
Puheenaiheet
Syvä kuin meri
Työmarkkinoilla vallitseva epäluottamus on syvä. Työnantajapuoleen ei voi luottaa sopimuskumppanina, sanoo Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne.
7.3.2013
 |
Apu

Työmarkkinajärjestöt eivät löytäneet sopua työurien pidentämisestä. Kiista kolmesta koulutuspäivästä on yhä ratkaisematta. Työmarkkinajärjestöt ovat alkaneet hallituksen toivomuksesta tunnustella mahdollisuutta solmia uudet työehtosopimukset jo tämän kuun loppuun mennessä. Se tuskin onnistuu – tässä ilmapiirissä.

– Työnantajat haluavat romuttaa sopimusjärjestelmän eivätkä rakentaa sen varaan tulevaisuutta. Työnantajien sanaan ei voi luottaa, sanoo Antti Rinne, joka johtaa suurinta yksityisen sektorin toimihenkilöjärjestöä, 130 000 jäsenen Ammattiliitto Prota.

Moni asia on tulehduttanut ilmapiiriä.

Palkansaajapuolella oli Rinteen mukaan vaikeuksia luottaa omiin työnantajiinsa jo ennen kuin raamisopimus solmittiin lokakuussa 2011. Erityisesti vientiteollisuus on vähentänyt työvoimaansa. 150 000 alan työntekijää on saanut 2000-luvulla lopputilin, neljän viime vuoden aikana 65 000.

– Samaan aikaan on yritystasollakin esitetty vaatimuksia palkkojen alentamisesta, kun taas johtajien palkat ovat nousseet kiitolaukkaa. Yritysten sisäiset palkkaerot ovat kasvaneet, ja kyräilyn ilmapiiri on vallannut alaa.

Työantajapuolella on Rinteen mukaan yleistynyt ajattelu, että ay-liike on vain bisneksen teon haitta.

– Työnantajat haluaisivat päästä tilanteeseen, jossa yksittäiset ihmiset sopivat työnantajan kanssa palkoista ja työehdoista ilman, että on minkäänlaista työehtosopimuksen tai lainsäädännön tuomaa turvaa.

Raamiratkaisulla pyrittiin palauttamaan luottamusta, mutta toisin kävi.

– Ei kestänyt kuin pari päivää, kun erityisesti teknologiateollisuudesta lähti hirvittävä mielipahan purkaus julkisuuteen. He pitivät palkkasopimusta ja erityisesti kolmea koulutuspäivää täysin väärinä ratkaisuina.

Epäluottamuksen kierre sai lisää vauhtia. Rinne laskee, että yksin koulutuspäivistä on sovittu neljään kertaan – ja joka kerta työantajapuoli on livennyt sovitusta.

– Epäluottamuksen ilmapiirin lisäksi on tullut konkreettisia osoituksia siitä, ettei työnantajapuoli pidä kiinni sopimuksistaan.

Toisena osoituksena tästä Rinne esittää vuoden 2009 sosiaalitupon kohtalon. Siinä sovittiin vuoteen 2016 asti, miten eläkejärjestelmä rahoitetaan. Viime syksynä työnantajapuoli ilmoitti, että se haluaa muuttaa sopimusta.

– Nyt he ovat Emu-puskurin kimpussa. He haluavat purkaa sieltä miljardi euroa eläkevaroja työnantajan maksualennuksiksi.

Työantajien koventunut asenne johtuu Rinteen mukaan sekä talouden globalisoitumisesta että ideologiasta.

– Työnantajilla on yksi totuus kaikesta. He hehkuttavat vapaan markkinatalouden ideologiaa ja vaativat, että kaikkien pitäisi toimia sen mukaan.

Suuret suomalaiset yritykset toimivat eri puolilla maailmaa. Myös "käytännön kokemusten myötä tullut hapatus" selittää työnantajien asennemuutosta.

– Maapallolla on 4,8 miljardia työikäistä ihmistä. Euroopassa on 137 miljoonaa järjestäytynyttä työntekijää. Se muu maailma on suomalaisillekin yrityksille vapaata riistaa, ja siellä omaksuttuja malleja pyritään tuomaan Suomeenkin.

Rinne kertoo suomalaisesta PKC-kaapeliyrityksestä, joka rakensi Meksikoon 4 000 työntekijän tehtaan. Yritys perusti asianajotoimiston avulla työntekijöilleen oman ammattiliiton, jonka jäsenmaksut se peri kertomatta siitä työntekijöilleen.

– Jos me olisimme nyt Meksikossa, tällaista haastattelua ei ikinä voitaisi tehdä. Minut olisi jo ammuttu, tai sinä et olisi voinut tulla minun luokseni.

Aivan toisenlaisia työmarkkinakäytäntöjä kuin Suomessa löytyy lähempääkin.

– Ei tarvitse kuin mennä meren yli Viroon. Siellä ihmiset eivät uskalla kuulua julkisesti ammattiliittoihin.

Ay-liike joutuu toimimaan Virossa maan alla. Tämä pätee myös siellä toimiviin suomalaisyrityksiin.

– Onhan se silloin aivan hirveää, että täällä on porukkaa, jolla on asiantuntijoita, jotka osaavat neuvotella ja joilla on vaikutusvaltaa yhteiskuntaan.

Ilmapiiriä on Rinteen mukaan kiristänyt myös uuden sukupolven astuminen työnantajajärjestöjen johtoon.

– Heidät on valittu juuri sen vuoksi, että he ajattelevat, ettei sopimusyhteiskuntaa tarvita. Työmarkkina-asioiden hoito on heille sivuseikka. He ajattelevat, että EK:n tärkein tehtävä on lobata suomalaista yhteiskuntaa vaikutusvallallaan.

Miksi koulutuspäivistä on tullut niin maata kaatava kiista?

Rinne sanoo, ettei Suomessa kannata tehdä bulkkituotantoa. Hän muistuttaa, kuinka tuotanto meni 1990-luvun lopulla Kiinaan. Nyt se on siirtymässä sieltä Vietnamiin, Indonesiaan ja Etelä-Koreaan, kun työvoimakustannukset ovat Kiinassa nousseet. Esimerkiksi elektroniikkateollisuuden kokoonpanoa on siirtymässä myös Afrikkaan, jossa työntekijän kuukausipalkka saattaa olla 15 euroa.

– Meidän pitää tehdä jatkuvasti aika kapealla segmentillä tuotteita, jotka ovat maailmanmarkkinoilla kiinnostavia. Niillä on oltava korkea jalostusarvo, jotta niistä saa sellaisen hinnan, että täällä pystyy maksamaan palkan, jolla tässä yhteiskunnassa pystyy elämään. Pitää olla innovaatiokykyä, tutkimusta ja tuotekehittelyä. Työntekijöiden pitää olla mahdollisimman osaavia.

Kiista koulutuspäivistä johtuu Rinteen mukaan myös väärästä käsityksestä, että kaikkien työntekijöiden pitäisi saada kolme koulutuspäivää vuodessa.

– Sitähän se ei tarkoita. Ideahan on, että katsotaan yhdessä koulutustarve. Osa voi saada paljonkin koulutusta, osa ei lainkaan, ja koulutus voidaan toteuttaa työpaikoilla vaikka tunti kerrallaan.

Kiista on Rinteen mukaan sovittava, ennen kuin voidaan sopia mistään muusta.

– Me olemme sopineet tämän jo neljä kertaa. Me emme tule tästä luopumaan. Minä en pistä nimeäni yhteenkään työehtosopimukseen ennen kuin tämä on sovittu. Me teemme 57 työehtosopimusta.

Rinne olisi itse valmis jatkamaan raamisopimusta, mutta ei usko, että siitä syntyisi sopua.

– Jos toimittaisiin kuten järkevät ihmiset, tehtäisiin semmoinen parin vuoden palkkasopimus, jolla rauhoitettaisiin työmarkkinatilanne ja saataisiin ennustettavuutta. Se ei ole kuitenkaan realismia missään suhteessa tällä hetkellä.

Koulutuspäiväkiista ei ole Rinteen mukaan pahin aikaistetun tuloratkaisun este.

– Pahin este on se, etteivät työnantajat sitä halua. He ajavat täydellä voimalla sitä, ettei minkään näköistä kokonaisratkaisua syntyisi.

EK on ilmoittanut, että se on valmis neuvottelemaan vain nollaratkaisusta.

– On uutta Suomessa, että työnantajat kertovat julkisuuteen tavoitteensa ja ilmoittavat, että he eivät ole valmiita sopimaan mistään muusta. Yleensä on neuvoteltu ja kiistelty ja tultu julkisuuteen vasta, jos ei ole päästy yksimielisyyteen.

Ilmapiirin paranemiseen tarvitaan Rinteen mukaan konkreettisia tekoja.

– Palkansaajapuolella uskotaan, että työnantajat haluavat romuttaa sopimusjärjestelmän. Epäluottamus poistuu vasta, kun työnantajat osoittavat omilla teoillaan, ettei pelkoon ole aihetta.

Teksti Yrjö Rautio

Kuva Kari Kaipainen

Kommentoi »