Karvialaisen Tuija Koskisen vanhimman pojan häitä juhlittiin Sardinian saarella Italiassa syyskuussa 2012. Ilonpitoa varjostivat hieman Tuijan vatsavaivat. Joko suoli ei toiminut lainkaan tai se toimi liiankin reippaasti.

Tuija arveli, että hän oli saanut reissussa salmonellabakteerin. Kotiin palattuaan hän meni salmonellatestiin, ja samalla tutkittiin verenkuva. Yllättäen hemoglobiiniarvo oli hyvin alhainen.

– Minua oli pyörryttänyt koko kesän, kun tein puutarhatöitä. Olin usein joutunut ottamaan kottikärryistä tukea, mutta olin pannut oireet matalan verenpaineeni piikkiin, Tuija, 66, sanoo.

Hänet passitettiin kolonoskopiaan eli paksusuolen tähystykseen. Tutkimusta ei saatu vietyä loppuun, sillä se aiheutti niin kovaa kipua, että Tuija pökertyi. Seuraavaksi tehtiin tieto­konetomografia, joka paljasti ison kasvaimen paksusuolen alkupäässä. Lääkäri kertoi löydöksestä Tuijalle puhelimessa.

– Hän sanoi, että suolessa on syöpäkasvain, joka pitää leikata. Yritin inttää, eikö kasvain voisi olla hyvänlaatuinen. Ei kuulemma voinut. Itkin uutista yhdessä mieheni kanssa.

Tuijan mieleen hiipi väistämättä ajatus, miksei hän ollut mennyt lääkäriin aiemmin. Vatsasta oli ollut riesaa ennenkin, mutta Tuija oli liittänyt oireet ärtyvän suolen oireyhtymään. Kun ulostaessa oli näkynyt verenvuotoa, hän luuli sen johtuvan peräpukamista.

– Keväällä ulosteeni muuttui äkisti mustaksi. Samoihin aikoihin söin urakalla mustikoita ja kuvittelin, että värimuutos johtuu siitä. Sairaanhoitajana minun olisi pitänyt tietää paremmin.

Huonoja uutisia tuli lisää. Tuija sai kuulla lääkärin vastaanotolla, että syöpä oli levinnyt maksaan. Se kuulosti kuolemantuomiolta.

– Olin vasta 57-vuotias enkä ollut ajatellut olevani elämäni loppusuoralla. Nuorin viidestä lapsestani oli juuri aloittanut viimeisen lukiovuoden. Miten hän jaksaisi tsempata kirjoituksiin? Entä miten vanhan äitini kävisi, jos kuolisin? Olin hänen omaishoitajansa.

Lääkäri kuitenkin kertoi, että pinnalliset etäpesäkkeet voidaan leikata. Jos maksan kasvain saataisiin kokonaan pois, ennuste olisi hyvä.

– Tämä tieto toi lohtua, johon takerruin, Tuija sanoo.

Hän joutui kertomaan sairaudestaan myös lapsilleen. Se oli ehdottomasti vaikeinta muutenkin vaikeassa tilanteessa.

– Lapsillensa ei tahtoisi tuottaa surua. Pahimmalta tuntui soittaa naimisiin menneelle pojalleni, joka oli juuri lähdössä häämatkalle. Pelkäsin pilaavani matkan. Poikani ja hänen puolisonsa kuitenkin vakuuttivat, että tein oikein, kun kerroin heti.

Marraskuun puolivälissä Tuija makasi leikkauspöydällä Satakunnan keskussairaalassa. Sitä ennen hän oli käynyt yksityisessä Docrates Syöpäsairaalassa Helsingissä kysymässä toisen lääkärin mieli­pidettä.

– Käynnin jälkeen tiesin saavani julkisella puolella kaikki samat hoidot kuin olisin saanut yksityissektorilla. Olin luottavaisella mielellä.

Leikkauksessa paksusuolesta poistettiin puolet. Etäpesäke maksasta leikattaisiin myöhemmin. Sitä pienennettäisiin ensin sytostaattihoidolla, joka aloitettiin tammikuussa 2013.

– Olin koko talven kireä kuin viulunkieli, sillä suoritin paranemista. Pysyin kotona, etten saisi infek­tioita, jotka siirtäisivät hoitoja eteenpäin.

Tuija myös söi terveellisesti ja jätti alkoholin pois, jottei se rasittaisi hänen maksaansa. Lisäksi hän liikkui paljon. Kävely on hänen perusharrastuksensa, ja hänellä oli ollut tapana kävellä 6–10 kilometriä päivässä.

– Kävelin edelleen, kunnes sytostaattien ohentama ihoni ei kestänyt enää kenkien hankausta.

Maksaleikkaus tehtiin huhtikuussa ja kasvain saatiin poistettua kokonaan. Tuija ehti jo huokaista helpotuksesta, mutta jälkitarkastuksessa löytyi uusi etäpesäke keuhkoista.

– Se oli hirveä järkytys. Melkein kuin olisi saanut syöpädiagnoosin uudestaan. Tiesin jo tässä vaiheessa, että valtaosa paranee, jos etäpesäke on maksassa. Sen sijaan keuhkoissa olevasta etäpesäkkeestä ei selviä. Silloisissa tilastoissa kukaan ei ollut enää viiden vuoden kuluttua hengissä.

Pahimmalta tuntui jälleen ilmoittaa asiasta lapsille, jotka olivat uskoneet äitinsä paranevan. Uusi leikkaus toisi enää vain lisäaikaa. Sitä ennen Tuija saisi jälleen sytostaatteja.

– Kyllä siinä tuli taas monet itkut itkettyä.

Sytostaattihoidot jatkuivat leikkauksen jälkeen. Tuija kesti hoidot hyvin, vaikka ne toki väsyttivät. Hänelle tuli myös neuropaattisia oireita, kylmän tunnetta iholla.

– Pidin hanskoja käsissäni, kun otin jotain jääkaapista. Lisäksi neuloin paksut ”hihattimet” lämmittämään käsivarsiani. Kylmä kouristi jopa kurkkuani, vaikka join huoneenlämpöistä vettä. Vesi oli pakko lämmittää.

Toukokuussa 2014 etäpesäkkeitä löytyi lisää, tällä kertaa molemmista keuhkoista. Tuijalle sanottiin, ettei niitä voitaisi leikata, koska kasvaimia oli useita. Etäpesäkkeiden leikkaamista harkitaan lähinnä vain silloin, jos kaikki syöpä saadaan poistettua leikkauksessa.

– Minut siirrettiin palliatiiviseen hoitoon. Ajattelin, että tähän tämä nyt loppuisi.

Tuijan puoliso ei suostunut tyytymään päätökseen, vaan haki uutta tietoa suolistosyövän hoidosta koko ajan. Hän oli yhteydessä ulkomaisiin syöpä­klinikoihin ja kyseli kokeiluasteella olevista lääkkeistä. Lopulta pariskunta sai kuulla Docrates Syöpä­sairaalan onkologilta saksalaisesta lääkäristä, joka leikkasi useita kasvaimia.

– Mieheni sanoi saman tien, että myisimme vaikka talomme, jotta pääsisin hänen potilaakseen.

Viimeinen kasvain leikattiin maaliskuussa 2020. Kyseessä oli 14. Tuijalle tehty syöpäleikkaus. Sen jälkeen kasvaimia ei ole tullut lisää.

– Elämää suolistosyövän kanssa on nyt takana lähes kymmenen vuotta. Kukaan toinen Suomessa ei tietääkseni ole selvinnyt vastaavasti levinneen taudin kanssa yhtä pitkään.

Tuijan nykyinen onkologi on myöntänyt, ettei tämä olisi tässä tilanteessa ilman omia ratkaisujaan. Lääkärin mukaan Tuija on myös kestänyt raskaat hoidot ihmeen hyvin.

– En tiedä, mikä ihmeen on tehnyt, mutta semmoinen on tapahtunut.

Perhe on Tuijan tärkein voimavara. Sen vuoksi hän on jaksanut jatkaa eteenpäin silloinkin, kun on tuntunut toivottomalta. Puoliso on seissyt rinnalla kuin kallio. Hän ei ole odottanut saavansa Tuijalta tukea omaan tuskaansa, vaan on purkanut ahdistuksensa tiedon­hakuun.

– Jossain vaiheessa sanoin hänelle, että hän on mieheni eikä lääkärini. Hän vastasi siihen, että on hakenut tietoa yhtä paljon itsensä kuin minun takiani. Se on ollut hänen tapansa selviytyä.

Lapsetkin ovat tukeneet äitiään, vaikkei Tuija olisi edes halunnut tukea heiltä. Hänestä on vanhemman asia tukea lastaan eikä päinvastoin.

– Siksi olen aina yrittänyt kaivaa joka asiasta positiivisen puolen silloinkin, kun näytti, ettei mitään olisi enää tehtävissä. Ilman lapsiani olisin voinut jäädä märehtimään kurjuuttani. En ole vain halunnut esittää heille vahvaa, vaan olla oikeasti vahva, hän sanoo.

Perusmyönteisestä luonteesta on ollut paljon apua. Se on auttanut jättämään ikävät asiat taakse ja tarttumaan siihen hyvään, jota elämällä on ollut syöpävuosinakin tarjottavanaan.

– Minusta on tullut isoäiti, vaikka ehdin jo pelätä, etten koskaan näkisi lastenlapsiani. Nyt heitä on kaksi. He asuvat Lontoossa, jossa tulee piipahdeltua usein, viimeksi toukokuussa. Olen äärettömän onnellinen, että olen saanut tämänkin kokea.

Tuija kiittää myös saamaansa vertaistukea. Tosin aluksi se ei kiinnostanut häntä, koska hän koki, ettei kuulunut joukkoon. Hän uskoi parantuvansa eikä siksi halunnut kuulla tarinoita, jotka eivät päättyneet hyvin.

Kun todellisuus alkoi valjeta eikä paraneminen enää ollut itsestään selvää, Tuija liittyi Eniten vituttaa syöpä -Facebook-ryhmään. Se on yleisryhmä mielen purkamiseen. Sittemmin hän alkoi jakaa ajatuksia myös suolistosyöpäryhmässä. Hän on saanut sieltä tietoa, kannustusta ja rohkaisua.

– Oman tarinani kautta olen myös tuonut toivoa muille levinnyttä syöpää sairastaville.

Tekemäänsä matkaa Tuija kuvaa ”paskaksi reissuksi”, jota ei toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään. Mutta tulipas tehtyä!

– Olen silti saanut elää elämääni eteenpäin. Olen uskaltanut ajatella huomista ja myös haaveilla. Mottoni on, että vain yhtenä päivänä kuollaan ja kaikkina muina päivinä eletään. En uskalla vielä ­ajatella olevani terve, mutta vastoin kaikkia toden­näköisyyksiä porskutan täällä edelleen.