Kun seisahtuu Tampereen keskustan pohjoispuolella Satakunnan­sillan juurella liikennevaloihin, pysähtyy samalla keskelle kaupungin vilkkainta historiaa. Jalkojen juuressa kuohuu padottu Tammerkoski, ja sen taustalla kohoaa Finlaysonin tehtaan tiiliseinä. Edessä komeilee Wivi Lönnin suunnittelema jugendtyylinen paloasema.

Sen vieressä on rakennus, jota voisi nopealla vilkaisulla erehtyä luulemaan yhdeksi Tampereen 1950-luvun kerros­taloista. Pian huomaa kuitenkin katon päätylistojen koristeet, seinien valkoiset kipsireliefit sekä pylväiden kannatteleman parvekkeen Koskipuiston puolella. Ja rakennuksen sisäänkäynnillä korkean ikkunan, joka valaisee porraskäytävää.

Poltetun oranssin sävyinen hotelli Tammer on Tampereen maamerkkejä. Se valmistui 1929, samana vuonna kuin Hämeensilta Wäinö Aaltosen patsaineen. Siitä lähtien Tammer on ollut yksi kaupungin parhaista hotelleista.

Tarkkaan ottaen Tammer ei ollut alun alkaen hotelli, tai ei pelkästään sitä. Se rakennettiin Tampereen teknillisen seuran taloksi tarjoamaan majoitusta vieraille ja jopa ”auto­garagit verstaineen”, kuten talon piirtäneen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin suunnitelmissa todettiin.

Teknillinen seura oli merkittävä yhteisö Suomen suurimmassa teollisuuskaupungissa, joten rakennuksesta tuli komea ja ennen kaikkea kestävä, kuten seuran imagoon sopi. Siten se on säilynyt ennallaan tähän päivään saakka.

Suomessa on monia hotelleja, jotka on perustettu toinen toistaan kiinnostavampiin tiloihin, kuten entisiin kartanoihin, teollisuusrakennuksiin ja jopa vankiloihin. Alusta asti hotelleiksi rakennettuja historiallisia majoituspaikkoja sen sijaan on jäljellä vähemmän. Ne ovatkin monin tavoin arvokkaita: lähes alkuperäisinä säilyneissä vanhoissa kohteissa tuntuu kuin olisi yökylässä menneisyydessä.

Varhaisimmat samassa käytössä säilyneet hotellit ovat 1900-luvun alusta, tunnetuimpana Imatran valtiohotelli. Hieman enemmän niitä on säästynyt itsenäistymisen ja toisen maailmansodan väliseltä ajalta.

Suomen matkailu kehittyi ripeästi juuri tuolloin. Monet kaupungit innostuivat edistämään turismia markkinoimalla kohteita sekä parantamalla liikenneyhteyksiä ja majoitusta. Kun liike-elämä ja sen mukana liikematkustus kehittyivät, uudet hotellit vastasivat myös tähän tarpeeseen.

Tampere kuului maan keskeisiin paikkoihin. Kaupunki oli helposti saavutettavissa, ja täällä oli paljon vanhaa ja uutta nähtävää, samoin kaupantekoa.

Kansallisromantiikan suurimmat kuohut olivat jo jääneet taakse 1900-luvun alussa, mutta sen vaikutukset tuntuivat yhä kulttuurissa. Nyt siihen yhdistyivät lisäksi modernin ajan ihanteet. Tuloksena oli Grand Hotel Tammer.

Tammerista odotettiin jo tuolloin suuria, mutta sen alku ei ollut paras mahdollinen. Juuri ennen hotellin avajaisia karmea myrsky upotti höyrylaivan Näsijärvellä ja yli sata ihmistä kuoli. Suruajan vuoksi Tampereen 150-vuotis­juhlat peruttiin, ja myös Tammer vihittiin käyttöön vaatimattomin menoin. Seuraavana vuonna suuri lama ylsi Suomeen.

Hotelli osoittautui kuitenkin menestykseksi. Heti vuonna 1930 presidentti Lauri Kristian Relander vieraili paikassa, ja Tammer sai juhlavan maineen. Huoneiden hinnat alkoivat siihen aikaan 30 markasta, ja jos halusi kylpyhuoneen, mikä oli tuolloin uusinta uutta hotelleissa, hinta oli 65 markkaa. Nykyrahassa nämä vastaisivat runsaita 10 ja 20 euroa, joten Tammerin hinnat ovat sittemmin hieman nousseet.

Myös hotellin ravintolasta tuli suosittu. Hotellialan lehdessä kirjoitettiin 1931, että Tammerissa ”on pidetty banketteja ja syöty lounaita ja päivällisiä” ja ”hyvinkin vaativaa ulkomaalaista tieteilijä- ja turistijoukkoa on kestitetty”. Suuressa salissa kuultiin joka viikko musiikkia. Kieltolain päättyminen 1932 varmisti jatkuvuuden, kun ravintola alkoi saada tuloja alkoholin myynnistä.

Ruokana oli silloin tarjolla muun muassa blinejä kaviaarilla – kuten on yhä blinisesongin aikaan. Lihalientä kanan­munan kera ei enää ole listalla, mutta moni asia on entisellään.

Ulkoa klassisen suoraviivainen rakennus pylväikköineen näyttää samalta kuin valmistumisvuoden kuvissa. Yksityiskohtiin ei ole vuosikymmenten varrella tehty juuri muutoksia lukuun ottamatta Satakunnankadun puolelle pystytettyä lasiseinäistä sisäterassia. Jos asiaa ei tietäisi, ei huomaisi, että päädyn tuuletusparvekkeet on poistettu.

Tammer on nykyään Museoviraston suojelukohde, joten se tulee säilymään tulevaisuudessakin saman näköisenä. Edes alkuperäistä pysäköintialuetta ei ole laajennettu – hotellin eteen mahtuu yhä vain kuusi autoa, sillä aikoinaan oli vaikea kuvitella, että useampi saapuisi omalla automobiililla.

Sota-aikana Tammerissa oli hiljaisempaa. Miehet olivat rintamalla hissipoikaa myöten, ja hotellin naistyöntekijät kutoivat sotilaille sukkia ja kypärämyssyjä. Puolustus­voimat sentään piti toimistoa hotellin viidennessä kerroksessa. Ravintola toimi, mutta ruoka oli kortilla. Kahvisäkit piilotettiin vintille ja perunoita salakuljetettiin kanta-­asiakkaiden pöytiin. Juomapuolella piti ranskalaisen konjakin sijaan tyytyä kotimaiseen Pöytäviinaan.

Sodan jälkeen hotelli kukoisti taas. Heti vuonna 1946 Törnin jääkärit kokoontuivat juhlimaan Tammeriin – viimeistä kertaa, sillä he saivat ikuisen porttikiellon. Tapaukselle löytyy hotellin aulasta peräti muistolaatta.

Tammerin vanavedessä 1930-luvulla ympäri maata kohosi uusia hotelleja. Monet niistä tehtiin virtaviivaiseen funktionalistiseen tyyliin, joka oli vuosikymmenen alussa levinnyt Suomeen muun muassa Alvar Aallon töiden myötä. Esimerkiksi Märta Blomstedtin suunnittelemat hotellit ero­sivat selvästi klassisen koristeellisesta Tammerista.

Hotelleja rakennuttivat usein majoitus­alan ulkopuolisetkin tahot, jotka saivat näin kasvatettua omaa liiketoimintaansa. Esimerkiksi Hämeenlinnan hotelli Aulangon takana olivat kieltolain jälkeen toimintansa aloittanut Alko, Suomen ­Höyrylaiva Oy ja 1800-luvulla perustettu Suomen Matkailu­liitto. Alko sai hotellista tilan juomien myynnille ja laiva­yhtiö lisää asiakkaita.

Matkailu alkoi autoliikenteen yleistymisen myötä ulottua yhä etäisempiin paikkoihin. Myös ulkomaalaisia tuli Suomeen jatkuvasti lisää. Uusia hotelleja nousi etenkin Lappiin, kuten 1936 Rovaniemellä avattu funkistyylinen Pohjan­hovi.

Kansallisromantiikka piti rakennustyylinä pintansa etenkin syrjäisissä kolkissa, joissa haluttiin korostaa luonnon­läheisyyttä. Monet pohjoisen hotellit tehtiin hirrestä erä­henkisiksi piilopirteiksi.

1900-luvun jälkipuoliskolla betoni otti lopullisen voiton. Suomeen suunniteltiin jopa joitakin brutalistisen tyylin kanssa flirttailevia rakennuksia, kuten Jyväskylän Laaja­vuoren karunharmaa kolossi. Huoneiden määrä ja hotellien koko kasvoivat liike- ja huvimatkailun edelleen lisääntyessä Suomessa 1970-luvulta eteenpäin.

Hotelli Tammerin aulaan astuessaan huomaa saman arkkitehtonisesti perinteisen tyylin. Tummat seinäpaperit, puupaneelit ja paksut kokolattiamatot luovat hämyisen ilmapiirin. Tammerissa tuntee kulkeutuvansa ajassa taaksepäin. Niin kuin koska tahansa ohi voisi kävellä nissepoika univormussaan.

Jotkin asiat ovat kuitenkin vaivihkaa muuttuneet. Vastaan­ottotiski oli pitkään sisään tultaessa vasemmalla, mutta se siirrettiin yhden remontin aikana nykyiselle paikalleen oikealle puolelle. Tammerin henkilökunta kertoo, että jotkut kanta-asiakkaat suuntaavat vielä nykyäänkin sisään tullessaan vasemmalle ja ovat hetken ihmeissään vastaanoton katoamisesta, kunnes muistavat, että tänä päivänä se sijaitsee toisella puolella.

Hotellin käytäville ja kokoustiloihin on aseteltu esille huoneiden ja ravintolan alkuperäistä esineistöä, kuten kannuja, lautasia ja laseja. Osa niistä tilattiin alun perin Cannesista saakka. Itse asiassa jotkin Ranskasta hankituista astioista ovat yhä käytössä hotellin juhlasalissa, jossa aamiainen nykyäänkin tarjoillaan.

Tammerin historia on samalla osa tamperelaisen ja suo­malaisen ravintolakulttuurin historiaa. Aluksi talossa oli ranskalais-venäläinen keittiö. Ennakkoluulottomia kokeilujakin tehtiin vuosien varrella – hotellin ensimmäinen keittiö­mestari oli Japanista, ja 1970-luvulla ravintolasta sai indo­ne­sia­laista ruokaa.

Venäläissyntyinen hovimestari Alexander Grobowsky muodostui jopa legendaariseksi hahmoksi. Hän toimi ravintolan johdossa 1940-luvulta alkaen. Jotkut asiakkaat, kuten Mannerheim, suostuivat asioimaan vain Grobowskyn kanssa.

Suomen presidenttien vieraillessa Tampereella he yöpyivät tavallisesti Tammerissa Relanderista Kekkoseen saakka. Ulkomaalaisetkin valtionpäämiehet ovat todenneet hotellin toimivaksi Nikita Hruštšovista lähtien. Kulttuuriväestä kirjailija Frans Emil Sillanpäälle Tammer oli kantapaikka, ja tanssija Josephine Baker esiintyi täällä 1950-luvulla.

Eräs ulkomaalainen arvovieras oli kosmonautti Juri Gagarin vuonna 1961, ja hotellissa on yhä Gagarin-sviitti. Nimestä huolimatta se voi tuntua nykyajan sviittejä nähneestä matkailijasta jokseenkin pieneltä. Oma sauna sviitissä sentään nykyään on. Jostain syystä Gagarinille annettiinkin huone talon Satakunnankadun puoleiselta seinustalta. Tammerin Koskipuistoon antavat sviitit sitä vastoin ovat avarampia, ja niiden olohuoneista ja suurelta terassiparvekkeelta aukeaa näkymät suoraan kaupunkiin.

Tammeriin liittyy myös huhuja hieman erikoisemmista vieraista ja jopa kummituksista. Etenkin tarina salissa leijailevasta vahvasta partaveden tuoksusta, joka ei tunnu liittyvän keneenkään näkyvään ihmiseen, on toistunut vuosikymmenestä toiseen...

Tammerin käytävät henkivät menneisyyden patinoi­tunutta ylellisyyttä, ja tavallisissakin huoneissa on sipaus entis­ajan charmia – kuin istahtaisi suoraan 1950-luvulle. Ikkunasta näkee puiston puiden ja tehtaiden piippujen raidoittaman Tampereen keskustan panoraaman.

Nykyään hotellissa on kolme eri huonekategoriaa: standard, perhe ja superior. Niiden lisäksi ovat sviitit, Gagarinin ohella Tammerkoski ja Strömmer. Kaikkien huoneiden tunnelma on perinteinen, vaikka sisustus on muuttunut.

Hotellissa ei voikaan aina olla aivan varma, mitkä paikat ovat restauroituja alkuperäisiä osia, mitkä kokonaan uudel­leen­rakennettuja. Oleellista on, että uusi ei näytä uudelta tai edes siltä, että koettaisi jäljitellä vanhaa, vaan se säilyttää autenttisen ilmapiirin. Vain kylpyhuoneiden englantilais­tyyliset hanat ovat selvästi uusia.

Jotkin alkuperäiset osat ovat saaneet aivan uuden elämän. Aulan puhelinkopit on muutettu naulakkohuoneiksi, ja kopit sopivat ihmeet hyvin nykyiseen tehtäväänsä.

Vuonna 1963 alakerran entisissä pesulatiloissa aloitti ­Tampereen ensimmäinen yökerho Intiimi, joka oli auki aina pikku­tunneille. Nyt samassa tilassa toimii bistroravintola, jossa historiasta muistuttavat paljaat tiiliseinät.

Lukuisilla ihmisillä, niin matkailijoilla, työntekijöillä kuin seudun asukkailla, liittyy Tammeriin muistoja. Niitä on syntynyt sekä yöpymisistä että juhlista, joita hotellin salissa on järjestetty liikeväen pidoista aina häihin asti. Muisteluksia on koottu Tammerin 90-vuotisjuhlakirjaan, joka on selailtavissa hotellin jokaisessa huoneessa, samoin kuin aiempi 50-vuotisjuhlan historiikki.

Grand Hotel Tammer oli itsenäisen hotellikautensa jälkeen osa Sokos Hotels -ketjua ja siirtyi siltä vuonna 2016 Radissonille. Kahden hengen standardihuoneen hinta alkaa noin 125 eurosta. Jos tilaa on, kannattaa kysyä saako huoneen kolmannesta kerroksesta, jossa ovat hotellin ainoat parvekkeet. Sviittien hinnat alkavat noin 300 eurosta, ja niissä aamiainen tuodaan pyydettäessä huoneeseen.

Tammerissa majoittuminen tarjoaa paitsi palan menneen maailman luksusta, myös kuvan Suomen matkailun historiasta. Kun illalla vuoteessa lukee matkakuvauksia Tammerista vuosikymmenten takaa, kokee itsekin asettuvansa osaksi tuhansien vieraiden ketjua. On melkein kuin saisi nukahtaa viehättävään, tunnelmalliseen museoon.

Imatran valtionhotelli on maineikkaimpia historiallisia hotelleja Suomessa ja vanhin, joka on yhä samassa käytössä. Se rakennettiin vuonna 1903 Suomen tärkeimmän nähtävyyden Imatrankosken kupeeseen ja tehtiin ajan hengessä jugendlinnaksi. 1980-luvulla hotelli restauroitiin alkuperäistä vastaavaksi ja viereen nousi kylpylärakennus. Scandic-­ketjuun kuuluvassa hotellissa kahden hengen huone ”linnan” puolella alkaen 140 euroa.

Aulangon alueesta suunniteltiin 1930-luvulla todellista matkailu­keskusta, ja hanketta vauhdittamaan perustettiin uusi hotelli. Vuonna 1938 valmistunut hotelli Aulanko edusti virtaviivaista funkis­arkki­tehtuuria. Eteenpäin tähyävän Suomen kulta-ajan aistii hotellissa yhä hyvin remonteista ja omistajan­vaihdoksista huolimatta. Varsinkin ravintolasalin suuret ikkunat henkivät historiaa. Hotelli on nykyään osa Scandic-ketjua. Kahden hengen huone aamiaisella alkaen noin 130 euroa.

Suomen 1920- ja 1930-lukujen matkailubuumi ylsi Lappiin asti, ja sinne nousi ikonisia hotelleja, joista osa toimii yhä. Pohjanhovi oli Aulangon hotellin isoveli, sillä Märta Blomstedt ja Matti Lampén suunnittelivat sen juuri ennen Aulankoa yhdessä Pauli Blomstedtin kanssa. Vuonna 1936 valmistunut rakennus (kuvassa) pröystäili muun muassa koko Lapin ensimmäisellä hissillä. Pohjanhovi kuitenkin tuhoutui sodassa. Uusi hotelli rakennettiin 1940-luvulla, mutta se on tyyliltään alku­peräistä tylsempi. Scandic-­ketjun hotellissa kahden hengen huone alkaen 120 euroa.

Kemin tunnetuimpia rakennuksia on vuonna 1949 avattu Merihovi. Se kurkottaa arkkitehtonisesti 1930-luvun funktionalismiin ja tähyilee samalla vielä pelkistetympään 1900-luvun jälkipuoliskon muoto­kieleen. Kiinnostava yksityiskohta on, että sodanjälkeisessä rakennusaineiden puutteessa hotelli tehtiin tuhoutuneiden tai purettujen talojen kierrätetyistä materiaaleista. Juri Gagarin majoittui Suomen-reissullaan Tammerin lisäksi Merihovissa. Kahden hengen huone alkaen 110 euroa.

Sota teki tuhojaan myös Suomen pohjoiskolkassa Inaris­s­a sijainneelle matkailumajalle. Sen tilalle kohosi vuonna 1956 puurakenteinen Kultahovi. Konstailematon hotelli on yhä pystyssä, ja sisustuksessa on otettu mallia 1930-luvun tyylistä. Kultahovin alakerrassa toimii tasokas ravintola Aanaar, jonka Suomen Gastronomien seura valitsi Vuoden ravintolaksi 2020. Kahden hengen huone alkaen noin 120 euroa.

Laajavuoren hotelli ei ole yhtä vanha ja maineikas kuin monet muut historialliset hotellit, mutta betonisessa asussaan se on 1970-luvun ehta edustaja. Käytävät kokolattia­mattoineen tuovat mieleen Stanley Kubrickin Hohdon, ja tämän vuosituhannen puolella rakennetusta kylpylä­osastosta aukeaa mahtava näköala kaupungin ja metsien ylle. Kahden hengen huone alkaen 110 euroa.