Tanskassa ja Ruotsissa julkaistuista tutkimuksista selviää, että säännöllisesti pyöräilevien keski-ikäisten riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on noin 10–25 prosenttia pienempi kuin muiden.

Talvisaikaan pyöräilijän suurin uhka on näkyvyyden heikentyminen, sillä muiden tielläliikkujien voi olla vaikea havaita nopeasti etenevää pyöräilijää. Ongelmia aiheuttavat pimeys, sankka lumipyry ja näköesteiksi kasaantuvat lumivallit. Pyörän valojen ja heijastimien putsaaminen lumesta on ehdottoman tärkeää. Myös pyöräilijän asusta on syytä löytyä heijastimia.

Oma lukunsa on liukkaus, johon voi varautua rauhallisella ajotyylillä ja välttämällä äkkinäisiä liikkeitä. Nollan tuntumassa pyörivät lämpötilat ovat vaarallisimpia. Järeä ase liukkaita vastaan on nastarengas, joka kannattaa vaihtaa ainakin eturenkaan tilalle.

Jäätynyt lukko tai palelevat sormet ajavat pyöräilijän auton rattiin. Lähtö sujuu ongelmitta, kun pyörää säilyttää kuivassa ja kylmässä varastossa. Lämpimässä varastoitu pyörä kerää ulkoilmassa huurretta, joka kangistaa pyörän nopeasti.

Talvipyöräilijän kannattaa hankkia ainakin kypärähuppu, tuulen- ja sateenpitävät vaatteet sekä lämpimät ajohanskat. Ne tekevät talvipyöräilystä mukavaa ulkoilua.

Teksti: Noora Takamäki

Lähteet: Duodecim, Liikenneturva