Rovaniemestä on tullut Lapin nopeasti nouseva kohde. Arktisella kaupunkilomalla voi ulkoilla sekä syödä ja nukkua hyvin – ja pitää hauskaa.
Maistuuko leipäjuusto hyvältä misokeitossa? Ravintolapäällikkö Annu Tams tarkistaa, onko annos meidän ruokailijoiden mieleen. Valtakadulla, Rovaniemen ytimessä, sijaitseva Wakkanai-sushiravintola tarjoaa misokeittoa, jossa tiivistyy koko kaupungin nykyinen meininki: modernia ja kivaa, ja mukana on ripaus aitoa Lappia.
Wakkanain punamusta sisustus on aasialaista nykytyyliä, astiat Marimekkoa. Sushimenyystä löytyy japanilaisten makujen ohella raakaa poroa, ja jälkkärissä yhdistyvät vihreä tee -jäätelö sekä lakkakastike. Ravintolan asiakkaat ovat, Lapissa kun ollaan, rennosti toppatamineissa.
Parin korttelin päässä Wakkanaista on Café & Bar 21, joka tunnetaan kaupungissa vohveleistaan. Niitä saa runsailla suolaisilla tai makeilla täytteillä. Viinin ja vohveleiden äärellä tapaamme Mervi Maatelan, synnynnäisen ”rollolaisen”. Hän on muuttanut aikoinaan töiden perässä Helsinkiin mutta palannut osittain pohjoiseen opiskelemaan ja asumaan. Maatela on huomannut muutoksen kotikaupungissaan.
Pitkälle on tultu siitä, kun hänen isoäitinsä Sirkka Maatela saapui ensimmäisten paluumuuttajien joukossa takaisin Rovaniemelle sotien jälkeen vuonna 1944. Saksalaiset olivat lähtiessään tuikanneet silloisen kauppalan tuleen.
”Mummi kertoi, kuinka aavemaiselta Rovaniemi näytti. Kuun valaisemassa maisemassa törrötti vain tulisijojen piippuja, eikä kotikaupunkia meinannut tunnistaa omakseen.”
Mediakasvatuksen parissa työskentelevä Maatela kehuu Rovaniemen hauskoja uusia ravintoloita ja kertoo, kuinka muutkin kuin matkailualan yrittäjät ovat alkaneet löytää tänne. Maatela tietää, mikä seudussa vetää. ”Täällä tulee katseltua aina taivasta. Rovaniemellä on helppo hengittää.”
Aikoinaan kaupunki piti nostaa raunioista nopeasti takaisin pystyyn. Vuonna 1947 Rovaniemelle vahvistettiin Alvar Aallon suunnittelema Poronsarvi-asemakaava. Siinä viheralueiden reunustamat liikennealueet muistuttavat poron sarvia ja rajaavat kaupungin ydinalueen, joka Ounas- ja Kemijokien myötä hahmottuu poron pääksi. Poron silmä on Rovaniemen keskusurheilukenttä.
Poronsarvi-kaava näkyy kaupungissa siellä täällä, myös modernina mainosjulisteena kahvila ja hostelli Kodin seinällä. Koti onkin mainio paikka, jonka perustivat entisiin Yhdyspankin toimitiloihin reppureissaajakaverukset Antti Piiparinen ja Tuulia Repo. Hostelli on ensi päivistään asti ollut suosittu. Ei ihme: sisustus on tyylikäs mutta rento, ja hauskoja yksityiskohtia riittää. Huoneet ja yhteishuoneiden punkat on nimetty taloa remontoineiden miesten mukaan. Ovissa on sukunimiä, kerrossängyissä etunimiä.
Kodin kahvilassa on tarjolla aina muun muassa itse leivottua hapanjuurileipää. Kesällä hostelli avasi Mökiksi nimetyn kattoterassin, jossa on pidetty esimerkiksi leffailtoja.
Kodissa on samaa jujua kuin monessa muussakin asiassa Rovaniemellä: vaikka paljon on tehty turisteja silmällä pitäen, hauskoista jutuista iloitsevat paikallisetkin.
Pikkukaupungissa uudistumisen henki näkyy myös vaikka siinä, että täällä on nyt muutaman vuoden ajan kevättalvisin järjestetty Lapin ensimmäiset Pride-festivaalit. Teema näkyy monien yritysten toiminnassa. Kodin kahvilassa on tehty Pride-drinkkejä, ja varsinaiset Pride-bileet on juhlittu ravintola Kauppayhtiössä.
Se kuuluu Maatelankin suosikkeihin. Kauppayhtiö on sisustettu kirpparikalusteilla, jotka ovat myynnissä. Biletyksen ohella paikka tunnetaan burgereistaan ja pitsoistaan.
Ounasjoen rannassa rätisee kodan nuotiotuli ja tuoksuu savu. Rovaniemen talvielämää sävyttävät tietysti aina myös hiljaisuus ja kylmyys. Jos keskustasta ajaa kilometrin parin verran sivuun, kuuluu kaduilta lähinnä satunnaisen ohikulkijan kenkien narinaa lumessa.
Talvi-iltaan sopii sauna, mutta ei tällä kertaa mikään ihan perinteinen versio. Kalastajanvillapaitaan ja karvahattuun pukeutuneen Erkki Närän saunalautalla on kysyntää etenkin kesäisin, jolloin sillä voi seilata Ounasjokea pitkin, mutta pääsee sen lauteille tilauksesta talvellakin.
Nyt lautta kököttää Ounaspaviljongin edustan rannassa. Närä on nimennyt sen talvisaikaan revontulisaunaksi – ja totta, löylyjen lomasta ikkunasta katsellessa näemme taivaalla häivähdyksen vihreää.
Pikkuruisen saunan löylyt ovat täyteläiset, ja avantoonkin pääsee, kunhan huikkaa toiveen Närälle. Hän käy otsalampun kanssa edellä rikkomassa joen jäitä. Saunomisen jälkeen juodaan pannukahvit kodassa tulien äärellä.
Närä kertoo mukavia juttuja. Lautan hän on rakentanut ihan itse – ja täysin ilman ohjeita. 500 päivää siinä meni. Lautan nimeksi tuli m/s Erkin Arkki. Talvella Närä usuttaa ulkomaalaisia avantoon sanomalla, että eivätkö he ole lukeneet sääntöjä, kaikkien pitää käydä joessa. Jos he kysyvät, käykö Närä itse, hän tokaisee: ”En tietenkään, sehän on jääkylmää!”
Minikokoisia chia-vanukkaita, supermarjasmoothieita, rieskaa ja savulohta, munakasta, suklaakakkua. Arctic Light -hotellin aamiaisen on suunnitellut tunnettu kokki Sara La Fountain, ja jo aamiainen kerää tasaiseen tahtiin asiakkaita hotelliin.
Arctic Light on ihastuttavasti funkistyyliseen vanhaan kauppalantaloon kunnostettu hotelli. Kauniita yksityiskohtia riittää, kuten arvostetun muotoilija Paavo Tynellin aikoinaan suunnittelemat tähtikuvioidut parvekkeet ja juoksevan poron muotoon taivutetut kaiteiden kuviot. Huoneissa huomio kiinnittyy suihkuseinän isoon jääkarhukuvaan.
Arctic Light on usein täynnä, ja vilskettä on seudun muissakin majapaikoissa. Noin 60 000 asukkaan kaupungissa yöpymiset ovat nousseet noin puoleen miljoonaan vuodessa, kun vaikkapa Helsingissä luku on 3,5 miljoonaa. Lappiin avattiin viime vuonna uusia suoria lentoja muun muassa Lontoosta, Zürichistä ja Berliinistä. Arctic Lightin markkinointijohtaja Lieven De Ryckeä naurattaa, kun kyselemme suosiosta. ”Onhan täällä tehty pitkäjänteistä työtä vuosikaudet. Helsinki on vain nyt selvästi herännyt”, hän sanoo.
Belgialainen De Rycke on asunut Suomessa 13 vuotta, joista kymmenen Rovaniemellä. Lapin sydämestä löytyvät hänen mielestään täydellisen elämän puitteet: upea luonto sekä ihmisen kokoiselta tuntuva kaupunki.
Viikonloppureissulla Rovaniemellä voi kokea monenlaista. Tiedekeskus Pilke on kiva koko perheen kohde, jossa on metsäaiheisia näyttelyitä ja retkeilytietoa. Pilkkeen vieressä on tunnettu Arktikum-museo, joka tarjoaa tietoa pohjoisen kansojen historiasta, arktisesta luonnosta ja esimerkiksi revontulista. Kulttuurikeskus Korundissa on Lapin kamariorkesterin konsertteja, Rovaniemen taidemuseon näyttelyitä ja muita elämyksiä. Korundi sijaitsee vuonna 1933 rakennetussa Postiautovarikossa, joka on yksi kaupungin harvoista sodasta säilyneistä rakennuksista.
Aivan kaupungin vieressä on Ounasvaaran hiihtokeskus, jossa on seitsemän rinnettä ja erilaisia hiihtoreittejä.
Talvellakin joen ranta on Rovaniemen ydintä, jossa saa muistutuksen siitä, että pohjoisessa ollaan. Pilkkihaalareihin sonnustautuneet turistit lähtevät rannasta moottorikelkkailemaan, ja paikalliset hiihtelevät jäätiellä. Täällä näkee monenlaisia kaupunkilaisia, kuten urbaaneja opiskelijoita, jotka fillaroivat laskettelulasit silmillään, tai perheenisiä, jotka kuskaavat talvellakin lapsiaan laatikkopyörällä.
Rantakävelyllä voi bongata myös tunnetun Pohjanhovin. Alkuperäinen hotelli rakennettiin vuonna 1936, ja siellä vierailivat merkkimiehet Mannerheimista lähtien. Tämäkin rakennus räjäytettiin saksalaisten toimesta vuonna 1944. Uusi hotelli nousi 1947, ja taas sinne tulivat monet kuuluisuudet, kuten Kekkonen vieraineen.
Viime talvena Pohjanhovia päiviteltiin, kun nykyisin Cumulus-ketjussa toimiva paikka poisti katoltaan legendaarisen nimikyltin. Kaupungin ”oma” kirjailija Jari Tervokin tviittasi: ”Esikoisromaanini nimi on Pohjan hovi. Täytynee muuttaa se uusiin painoksiin muotoon Cumulus Resort.”
Kohu ja painostus tekivät vaikutuksen, ja kyltti palautettiin. Vaikka Rovaniemi uudistuu matkakohteena, sen valtteja ovat yhä Lapin läheisyys ja aitouden tuntu.
