Kyllä sitä naiseltakin saa kysyä. Tai ainakin tältä naiselta.

– Painan 57 kiloa. Olen painanut saman verran yli viisikymmentä vuotta. Pidän painoni samoissa lukemissa, koska siten menevät kaikki vanhatkin vaatteet, Satu Tiivola sanoo.

Kauppaneuvos istuu hotelli Haikon kartanon kabinetissa parempiryhtisenä kuin yli puolta nuoremmat ihmiset hänen ympärillään. Bisnesnaisen jakkutyyli ja kampaus ovat huolitellut.

Tiivolan eksoottisille kasvoille on kertynyt elämän uurteita, mutta muuten hän näyttää aivan samalta kuin vuosikymmeniä sitten. Sama johtajan arvokas aura, kevyt mutta jämäkkä olemus ja tuikkiva katse tuuheiden kulmakarvojen alta.

Tänään Satu Tiivola puhuu ravinnon merkityksestä terveydelle. Tiivola on pysynyt hoikkana päivittäisen itsekurin avulla. Hän on jo vuosikymmenet katsonut tarkkaan, mitä pistää suuhunsa.

– Syön lähinnä puoliannoksia. Olen esimerkki siitä, miten järkevällä ruokavaliolla, omahoidolla, liikunnalla ja positiivisella mielenlaadulla voi pysyä reippaana ja nuorena.

Tiivola on välttänyt sokeria, ylenmääräistä rasvaa ja suolaa sekä valkoisia jauhoja. Hän suosii kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Luusto on ollut mittauksissa kuin nuoren naisen.

– Kala on minulle ihan ehdoton. Syön sitä vähintään neljä kertaa viikossa paistettuna, keitettynä tai graavattuna.

Rajansa on myös terveysintoilulla. Silakat on pakko paistaa voissa, tai ne eivät maistu miltään. Vaikka Tiivola suosii kotona kokkaillessaan öljyjä, hän puolustaa myös voita. Järkevästi käytettynä se on terveellistä.

Jokainen aamu alkaa kaurapuurolla joko Tiivolan kotona Töölössä kello seitsemän tai Porvoon Haikossa kahdeksalta.

Puuron kanssa menee kuppi teetä, toinen kahvia sekä lasi vettä ja appelsiinimehua. Aamuisin Tiivola juo paljon, sillä runsas nestemäärä saa aineenvaihdunnan hyvin liikkeelle.

Päivän suurin ruoka-annos on lounas, johon kuuluu alkusalaatti, kanaa tai kalaa ja jälkiruoka. Laktoosi-intolerantikon herkkua ovat tofujäätelö ja hedelmäsalaatti.

Iltapäivällä Tiivola nappaa hedelmäkoristaan viinirypäleitä, luumun, päärynän, omenan tai banaanin. Tosin viinirypäleitä hän syö harvoin, sillä niissä on paljon sokeria.

Joskus harvoin Tiivola saattaa juoda iltapäiväkahvit. Silloin hän latoo muutaman hapankorppuviipaleen päälle kurkku- ja tomaattisiivuja.

Seuraavaksi kauppaneuvos syö vasta kello seitsemältä. Iltapala on yleensä herkkumunakasta, kala-annos tai voileipiä ja teekupillinen.

Alkoholia Satu Tiivola käyttää erittäin vähän, eikä hän juo koskaan viiniä vahvempia juomia.

– Lapsuudenkotini oli raitis, ja join ensimmäisen lasini samppanjaa ehkä 25-vuotiaana. En ole koskaan polttanut yhtäkään tupakkaa.

Kuulostaa siltä, että Tiivola elää viimeisen päälle ravintosuositusten mukaisesti. Joskus terveellisestikin elävä ihminen sairastuu, vaikka elintavat olisivat esimerkilliset.

Vuonna 1974 Satu oli vielä nimeltään Vuoristo ja naimisissa ravintoloitsija Leo Vuoriston kanssa, kun hänellä todettiin nivelreuma. Kädet tuntuivat jäykiltä ja kosketusaroilta. Satu Vuoristo päätti kokeilla niveltulehduksiinsa australialaista näkinkenkäjauhetta, jota ystävä suositteli.

Simpukankuorijauheen lääketehoa ei ole todistettu tieteellisesti, mutta Tiivola sanoo huomanneensa muutoksia jo kahdessa viikossa.

– Sormeni alkoivat suoristua. Sitten aloitin kovan jumpan ja kävelyn. Jätin punaisen lihan täysin pois ruokavaliostani ja söin alkuun pelkästään vihanneksia.

Tiivola ei koskaan alkanut syödä naudan tai porsaan lihaa uudestaan. Hän korostaa, että omatoimisuus ja ruokavalio ovat a ja o monen sairauden hoidossa.

Nivelreuman eteneminen pysähtyi täysin. Seitsemään vuoteen hänen verestään ei ole löytynyt reumatekijöitä. Kauppaneuvos jumppaa edelleen joka aamu, ja elämäkerrassaan hän antaa myös lukijalle kävelyreseptin: kolme kertaa viikossa reipasta vauhtia vähintään 20 minuuttia kerrallaan.

Viime keväänä Tiivola ihmetteli  outoa palelua ja väsymystä, jota hän ei ollut ikinä ennen kokenut. Lääkärissä väsymyksen syyksi todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Sairaudesta ei ole koitunut suurta vaivaa. Tabletti päivässä riittää pitämään kilpirauhasen toiminnan tasapainossa ja olon pirteänä.

Ajankäyttö on järjestelykysymys, sanoo Satu Tiivola, joka on työnsä vastapainoksi harrastanut aina paljon liikuntaa kuten kävelyä ja hiihtoa. Elämä on ollut stressaavaakin: siltä ei yrittäjänä ole voinut välttyä.

– Mutta lääkäri on sanonut, että minulle sopii stressi.

Kuulostaa täydellisen naisen puheelta, mutta tämä ei  olekaan koko totuus. Kun lapset olivat pieniä, Tiivolalla oli monesti huono omatunto siitä, ettei hän viettänyt riittävästi aikaa heidän kanssaan vaan paahtoi pitkää päivää yritystensä parissa.

Veikko, Katriina ja Irmeli olivat arkena enimmäkseen lastenhoitajan, kodinhoitajan tai mummin hoteissa.

– Onneksi lapseni ovat kuitenkin tykänneet, että silloin kun annoin heille aikaa, se oli hyvää. Ja koti oli aina kunnossa.

Tiivola ei ole vieläkään malttanut lopettaa työntekoa. Hän viihtyy Haikossa, ja yhä edelleen muualta Suomesta tulevat matkaseurueet tahtovat tavata maan ensimmäisen kartanohotellin perustajan henkilökohtaisesti.

Pitkä ja hyvä elämä on myös asenteesta kiinni. Positiivinen mielenlaatu on ollut Satu Tiivolan elämäntarinassa tärkeä elementti.

– Se, että on utelias ja nauttii jokaisesta hetkestä, jonka saa elää terveenä.  Luulen, että se on vähän geeneissä.

Myönteistä ajattelua voi Tiivolan mielestä opiskella loputtomiin. Elämän aikana  tulee varmasti eteen myös suruja, ja silloin on tärkeää osata jäsennellä asiat tärkeysjärjestykseen.

Tiivolan suurimmat surut ovat liittyneet niihin aikoihin, jolloin hänen molemmat avioliittonsa päättyivät rakkaiden miesten kuolemiin.

Kun Tiivola jäi toisen kerran leskeksi, hän osasi jo ajatella asioista järkevämmin, mutta ensimmäinen kerta oli erityisen raskas.

– Se oli kamalaa aikaa. Jouduin sairaalaan mieheni kuoleman jälkeen. Minulle tuli ihan hirveän vaikea olo. Ajattelin vain, että tuhoan itseni, koska en jaksa elää.

Pohjattoman onnetonta leskeä pitivät kiinni tässä maailmassa hyvät ystävät, jotka alkoivat hoivata häntä ja pyytää häntä yhä uudestaan mukaan erilaisiin tilaisuuksiin. Silloin Tiivola oppi, kuinka tärkeää toisten apu on vaikeassa elämäntilanteessa.

Kaikki Tiivolan ystävättäret ovat nyt leskirouvia. Kokemustensa takia kauppaneuvos on osannut auttaa samaan tilanteeseen joutuneita ystäviään. Tiivola on soittanut heille itsepintaisesti ja maanitellut vaikka väkisin piristymään, lähtemään oopperaan tai matkalle.

Joskus lesket surevat puolisonsa kuolemaa jopa vuosikymmenen eivätkä osaa jatkaa elämäänsä. Tiivola tietää, että menetys on suuri, mutta hänen mielestään surun takaa täytyy löytää toinen ajattelumalli.

– Silloin sanon, että hyvänen aika, teidän pitää iloita kaikista niistä vuosista, joita oli. Ihan hurjan ikävää on jäädä elämään siihen suruun. Silloin kuolee nopeasti, ja ystävät kaikkoavat.

Tiivola kannustaa iäkkäitäkin leskiä lähtemään kotoa ulos, vaikka se tuntuisi vaikealta.

– On niin paljon paikkoja, mihin mennä, kunhan vähän viitsii etsiä.

*****

Satu Tiivola

teksti Saara Pakarinen,

kuvat Meeri Utti

*****

SYÖ HYVIN, ELÄ PITKÄÄN

Pitkäikäisyyden eliksiiriä ei tarvitse etsiä terveyskaupasta. Tietoa löytyy yllättävän läheltä: suomalaisista ravitsemusohjeista ja neuvosta syödä sen verran, minkä kuluttaa.

Harmaapartainen mies karauttaa valkealla ratsulla tv-mainokseen. Kuva on jäänyt mieleen takavuosien mainoksesta, jonka sanoma oli, että maustamaton jogurtti edistää terveyttä ja pitää ikää.

Tutkimustietoa pitkäikäisyyden takaavasta ruokavaliosta ei ole. Toki se tiedetään, että Japanin Okinawalla erittäin vähärasvaista ruokavaliota nauttivat ja siksi hoikassa kunnossa pysyvät ihmiset elävät poikkeuksellisen pitkään.

– Pelkkä ruokavalio ei kuitenkaan takaa lisää elinvuosia. Myös muut asiat vaikuttavat, ravitsemustieteilijä Patrik Borg sanoo.

Okinawalaisilla muut tekijät liittyvät elämäntapaan: he ovat ahkeria hyötyliikkujia ja kokevat olevansa yhteisöjensä arvostettuja jäseniä.   

Koe-eläimillä on osoitettu, että energiansaannin rajoittaminen lisää niiden elinikää, ja ihmisillä normaalipaino ehkäisee monia elämää lyhentäviä kroonisia sairauksia.

Runsas ylipaino on selvä terveysriski. Samoin näyttää olevan äärimmäinen hoikkuus. Ääripäät eivät ole hyväksi.

– Ei ole sattumaa, että useassa tutkimuksessa pisin elinikä näyttää olevan henkilöillä, joiden painoindeksi on välillä 27–28, Borg sanoo.   

Nämä ihmiset ovat hieman pyyleviä. Vartaloa voisi kuvata tonttumaiseksi. Heillä on vararavintoa, jolla pärjäisi eloonjäämistaistelussa.  

– Ylipainoinen tai oikein hoikka voi toki elää 80. ikävuoteen asti, mutta jäljellä olevien terveiden elinvuosien määrä on tärkeämpää kuin paino.

Liiallinen energian saanti ja lihavuus lisäävät syöpäriskiä, samoin kuin punaisen lihan sekä alkoholin käyttö ja tupakointi.

Lihavuus on myös kausaalinen sydänsairauksien aiheuttaja: riski suurenee tasaisesti ylipainon kertyessä. Haitallisinta on keskivartalolihavuus. Ylipainolla on sormensa pelissä myös diabeteksessa, uniapneassa sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa. Kaikki nämä lyhentävät elämänlankaa ja nakertavat terveitä elinvuosia.

Hoikkia sen sijaan uhkaa hauraus-raihnaisuusoireyhtymä, jolloin yksikin lonkkamurtuma voi olla kohtalokas. Viime aikoina on tosin saatu viitteitä siitä, että sairaus voi koetella myös ylipainoisia.    

Paino on hyvä pitää kohtuudessa monesta syystä. Painonhallinta kuulostaa hiostavalta jo sanana, ja laihduttaminen tarkoittaa usein elämäntavan muutosta. Nälässä kituminen ei vie pysyvään painon pudotukseen, vaan sen tekee siirtyminen kautta linjan keveämpiin eväisiin.

Patrik Borg kehottaa keventäjiä säännölliseen ateriarytmiin ja rentoon otteeseen. Nautintojen kieltäminen ja nälän tunteessa kärvistely eivät kanna pitkälle.    

Mitä sitten kattaa ruokapöytänsä, jotta eläisi terveenä ja pitkään?   

– Suomalaiset voivat huoletta luottaa kansallisten ravitsemussuositusten ohjeisiin, sanoo tutkimusprofessori Pekka Jousilahti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Kannattaa siis syödä runsaasti kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä, välttää tyydyttyneitä rasvoja sekä liikaa suolaa,

Joidenkin tutkimusten mukaan erilaisia kasvisruokavalioita noudattavat elävät todennäköisesti pitemmän elämän kuin punaista lihaa syövät.

Jousilahti uskoo kasvisruokavalioon, mutta pitää kohtuutta kunniassa.

– Ravinto on keskeinen tekijä, kun tavoitellaan terveyttä ja pitkää ikää. Muut kolme vaikuttajaa ovat liikunta, tupakoimattomuus ja kohtuus alkoholin käytössä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on todennäköistä elää pitkään ja terveenä.          

Vitamiinit saadaan pääasiassa monipuolisesta ruoasta, mutta D-vitamiini on poikkeus. Suomalaisten D-vitamiinitasot ovat pikemminkin alakantissa, joten D-vitamiinin ottaminen purkista voi olla tarpeen.  

Monipuolisella ruokavaliolla voi torjua myös muistisairauden vaaraa. Professori Miia Kivipellon tutkimusten mukaan matala B12-vitamiinin taso on yhteydessä tavallisimman muistisairauden aiheuttajan, Alzheimerin taudin, syntyyn.  

B12-vitamiini on apteekkituote, mutta sen ensisijainen lähde on monipuolinen ruokavalio. B-vitamiinia saa etupäässä maksasta, lihasta ja maitotuotteista.

Ravintolisiä ei suositella koko väestölle sairauksia ehkäisevästi, vaan tilannekohtaisen harkinnan mukaan. Monien ravintolisien yhtäaikaista käyttöä pitää varoa.

teksti Riitta Heimonen,

kuva Meeri Utti

Juttu on ilmestynyt Avun numerossa 38/2013.