Harva suomalainen muistaa kaupunkilomaa suunnitellessaan, että aivan lähellä sijaitsee Pariisia suurempi kiehtova metropoli. Helsingin keskustasta pääsee suoraan Pietarin keskustaan Allegro-junalla vain muutamassa tunnissa.

Allegro-juna vie Helsingistä Pietarin keskustaan.

Historiallinen kaupunki hurmaa ensikertalaisen toinen toistaan koreammilla palatseilla, kirkoilla sekä museoillaan. Kun Pietaria raaputtaa hieman syvemmältä, löytää muutakin.

Nevski Prospektilla historian kerrostumat ovat kirjaimellisesti päällekkäin. Kazanin kirkkoa vastapäätä sijaitsevassa Singerin talossa alempia kerroksia hallitsevat valtava kirjakauppa ja klassisen tyylikäs Cafe Singer. Vintillä majailee ”Venäjän Facebookin”, V-Kontakten pääkonttori.

Aivan Verikirkon kupeeseen, sisäpihan suojiin Gribojedovin kanavan toisella puolen, kätkeytyy Neuvostoaikaisten kolikkopelien museo. Päinvastoin kuin Eremitaasissa, täällä näyttelyesineisiin saa ja kuuluukin koskea. Jokaiselle vierailijalle ojennetaan pussillinen 15 kopeekan kolikoita pelikoneita varten.

Useimmat peleistä kopioivat häpeilemättömästi ­‑ ja kömpelösti ‑ 1970-luvun yhdysvaltalaisia ja japanilaisia esikuviaan, mutta joukossa on myös esimerkiksi venäläiseen kansansatuun pohjautuva Repka. Siinä pelaaja testaa voimiaan turnipsin maasta vetämisessä. Pelaamisesta ylijäävät kopeekat on tärkeä palauttaa museon virkailijoille, sillä muuten kaikkien pelit loppuvat lyhyeen: neuvostokopeekkoja kun ei enää valmisteta.

Kolikkopelien museo.

Hieman keskustan eteläpuolella on hipsterien suosima Co-op Garage, kuin pieni pala Lontoon Shoreditchiä tai Berliinin Prenzlauer Bergiä. Moottoripyöräkorjaamo-ravintola, second hand -liike, retroparturi ja nyrkkeilysali jakavat huomaamattoman pihapiirin sulassa sovussa.

Co-op Garage.

Idempänä Loft Project Etagi täyttää kokonaisen vanhan leipomorakennuksen. Etagin viiteen kerrokseen mahtuu gallerioita, näyttelytiloja sekä nuorekkaita vaatekauppoja. Pohjakerroksessa on lukuisia  katuruokatiskejä (myös vegaanisia), ja talon katto toimii valtavana näköalaterassina, jossa löhöillään lämmitetyn tekonurmen jättityynyillä.

Katoilla oleilu on muutenkin pietarilaisten suosiossa – tosin Etagin kattoterassia kyseenalaisemmissa tunnelmissa. Kesäiltoina kaveriporukat etsivät kerrostaloja, joiden vintit on lukittu huolimattomasti, ja kiipeävät asukkailta salaa katolle nauttimaan lämpimästä ilmasta, eteen avautuvista maisemista ja kenties hieman juhlajuomastakin. ”Roofingina” tunnettu harrastus on periaatteessa kielletty, mutta miliisi ei sakota kiinnijääviä kovin ankaralla kädellä.

Keskustan pohjoispuolella on aiemmin ylimystön lomapaikkanaan suosima Kristovskin saari. Saaren hirsi-datshaa muistuttavassa, mielikuvituksettomasti nimetyssä Russian Fishing -ravintolassa ruokailijat voivat itse onkia ateriakseen karppeja, ankeriaita ja niin kookkaita taimenia, ettei kalavaleisiin tarvitse turvautua. Kristovskilla sijaitsevat myös vuoden 2018 jalkapallon MM-kilpailuja varten rakennettu Pietarin Zenitin uusi kotistadion ja Divo Ostrov: laaja huvipuisto, jonka hurjimmat laitteet saavat tutut huvipuistoajelut vaikuttamaan raitiovaunukyydiltä.

Russian Fishing -ravintola.

Lähempänä keskustaa on kovassa nousussa oleva Uusi Hollanti. Neuvostovallan jälkeen rapistumaan päässeen saaren tiilimakasiineja on restauroitu kulttuuri- ja elämyskeskukseksi, jossa päivää voi viettää vaikka vuokraamalla frisbeen tai pingisvälineet. Iltaisin saaren ravintola muuttuu sykkiväksi klubiksi, jossa meno jatkuu aamuvarhaiseen.

Kiitos lukuisten kanaviensa Pietaria kutsutaan pohjolan Venetsiaksi. Mutta aivan yhtä lailla Pietari on valtava kuin Lontoo, kulturelli kuin Pariisi, historiallinen kuin Rooma ja rennon epämuodollinen kuin Berliini.

Oikeutta sille tekee vain kutsua sitä Pietariksi. Aivan Suomen kupeessa lymyilee metropoli, jonka kiehtovat kerrokset ovat monelta vielä näkemättä.