– En mää ny tierä mitä sanoo. Paitsi että hei, tää menee hyvin!

Yleensä hillitysti esiintyvän ja kotiseutunsa murretta välttävän puheenjohtaja Petteri Orpon aidon helpottunut tuuletus ennakkoäänien saavuttua vastasi hyvin sekä kokoomusväen tunnelmia että lopputulosta.

Helsinkiläisessä yökerhossa Club Capitalissa kolmanneksi suurimman puolueen asemaa, yhtä lisäpaikkaa (38) ja 17 prosenttia äänistä juhlittiin kuin voittoa.

– Tulos ylitti odotukset ja osoitti, että kokoomuksen arvoille – avoimelle ja kansainväliselle Suomelle, vahvalle taloudelle ja vastuulliselle talouspolitiikalle – on kannatusta. Taisteluvoitto, Orpo kiteytti Avulle.

Torjuntavoitoksi tulos voidaan laskeakin. Kokoomuksen kompastuskiviksi arvioitiin laajalti soteuudistuksen valinnanvapauteen takertumista ja yksityisten hoivajättien skandaaleja sekä koulutusleikkauksia. Vaalivalvojaisissa heilutettiin sivistystä puolustavia mainosplakaatteja yhtä pontevasti kuin kuohuviinilaseja ja ilmapalloja.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on ollut eniten tulilinjalla, mutta myös sisäministeri Kai Mykkänen joutui vastaamaan maahanmuuttolinjausten lisäksi kysymyksiin koulutuksesta.

– Vetää positiivisesti nöyräksi, että kaikkien vaikeuksien ja ikävien päätösten jälkeen kannatus on näin vahvaa. Mitä maahanmuuttoasioihin tulee, pitää erottaa kaksi linjaa. Turvapaikanhaku pitää varata vain sitä oikeasti tarvitseville ja törttöilevät yksilöt pitää voida poistaa maasta helpommin, mutta Suomi tarvitsee ehdottomasti kansainvälisyyttä ja työperäistä maahanmuuttoa. Tämä viesti tuli kampanjan aikana tiukimminkin maahanmuuttoon suhtautuvilta, Mykkänen korostaa.

Orpo ei halunnut rajata mitään hallituspohjaa ennalta ulos, eikä Mykkänenkään halunnut ottaa kantaa neuvotteluihin, mutta myönsi perussuomalaisten nationalismin olevan vierasta sekä hänelle henkilökohtaisesti että puolueen arvoille.

– Ovien ja ikkunoiden sulkeminen ei ole ratkaisu. Mutta Suomen demokratian hienous on siinä, että asioista neuvotellaan ja pyritään löytämään ratkaisuja yhteistyössä, Mykkänen muotoili.

Sen sijaan tutun räyhäkkäästi esiintynyt kokoomuskonkari Ben Zyskowicz ehti jo julistaa, kuinka kokoomus asettaa ehtoja – ja nimenomaan demareille.

– Emme todellakaan helpolla lähde mukaan Antti Rinteen esittämiin hulvattomiin talouslupauksiin, Zyskowicz pauhasi.

Naisten osuus kansanedustajista nousi ennätyslukemiin, ja Elina Lepomäki lisäsi henkilökohtaista äänipottiaan tuhansilla (19 273). Vain äänikuningatar Li Andersson (vas) oli naisista suositumpi.

Muiden kokoomuksen arvoliberaalien tavoin Lepomäki painotti avoimen ja kansainvälisen yhteiskunnan merkitystä, mikä on selvä viesti perussuomalaisille.

Kiistelty ja kiitetty Lepomäki oli soteuudistuksen kärkevimpiä kriitikoita, ja hän vaikutti osaltaan siihen, että esitys kaatui.

– Soteongelmat ovat yhä olemassa. Hölmöjähän me olisimme, jos emme ottaisi tästä opiksi. Vastaavia jättihankkeita ei kannata yrittää runnoa läpi eikä päästää intressiryhmiä vaikuttamaan päätöksiin pienessä piirissä, Lepomäki latasi.

Eniten ääniä kokoomuksessa ja kolmanneksi eniten koko maassa keräsi oikeusministeri Antti Häkkänen (20 231).

– Onhan tämä yllätys, kun tulen 6 000 asukkaan kunnasta. Taakse siirtyi äänestäjiä demareista ja keskustasta. Toivon, että vetämäni ”asiapenttilinja” on vedonnut yli puoluerajojen. Minulle on tärkeää perehtyä asioihin ja kertoa, mitä, miten ja miksi tehdään, Häkkänen kommentoi.

Komeetan lailla edennyt 34-vuotias juristi alkoi nauraa, kun Apu kysyi hänen haluaan haastaa Orpo.

– No ei, ei ole ajankohtaista… Petteri on hyvä johtaja, ja mieluiten näkisin hänet koko maan johtajana – eli pääministerinä.

Toteutuuko toive, se nähdään lähiviikkoina. Varmaa on, että Häkkäsestä kuullaan. Hän on varapuheenjohtajana myös yksi kokoomuksen hallitusneuvottelijoista.