Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko: Syyllistetäänkö ihmisiä ikääntymisestä?
Puheenaiheet
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko: Syyllistetäänkö ihmisiä ikääntymisestä?
Miksi harmaantuva Suomi on ankea maa, jossa ihmisiä syyllistetään ikääntymisestä? Tätä on miettinyt perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko.
7.1.2019
 |
Apu

Annika Saarikko tunnetaan näistä asioista: lasten ja nuorten asiat sekä vanhemmuuden tukeminen. Siinä on teemoja, jotka ovat hänelle poliitikkona ja ministerinä olleet työn johtotähti. Aika sosiaali- ja terveysministeriössä on kuitenkin vakuuttanut, että eniten työsarkaa on vanhusten sekä arvokkaan ja ikääntyville ystävällisen Suomen äärellä.

– Meidän kaikki sosiaaliset keksintömme liittyvät lapsuuteen: neuvolat, maksuton kouluruokailu, äitiyspakkaus ja peruskoulu. Voisiko Suomi löytää maailmanluokan lähestymistapoja vanhuuteen? Tämä innostaa minua valtavasti.

Vaalien lähestyessä kaikki puolueet liehakoivat perheitä, mutta samaan aikaan Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyviä maita. Tämä tarkoittaa valtavia kustannuksia.

Saarikkoa mietityttää, mikä tulevaisuudessa yhä pidempään elävien vanhusten rooli on yhteiskunnassa. Asia on vienyt mukanaan, ja ikäihmiset nostettiin työsyksyn teemaksi.

Annika Saarikon mielessä on viime aikoina ollut myös oman perheen vanhempi polvi. Syynä tähän on oma 85-vuotias mummo, jolle Annika Saarikko soittaa joka ilta viimeistään kymmeneen mennessä. Kotonaan, mutta kuntakeskuksesta syrjässä asuva isoäiti sai juuri jatkoa ajokortilleen. Perheen hankkimalla iPadilla maailman seuraaminen on vain terästynyt.

– Hän katsoo erittäin tarkkaan kyselytunteja ja netistä uutisia, ja aika usein hän sanoo minulle, että etkö sinä sitä netistä huomannut.

Eri sukupolvet eristetty toisistaan

Annika Saarikon appivanhemmat, hänen Aarni-poikansa isovanhemmat, ovat hyväkuntoisia kuusikymppisiä ja siksi oman mummon kautta vanhuus on tiiviisti läsnä myös lapsen elämässä.

– Suomessa me olemme eristäneet eri sukupolvet toisistaan aika tiukasti. Meidän lapset ja nuoret eivät välttämättä saa kuvaa haurastumisesta tai vanhuuden voimattomuudesta elämän loppupäässä, ellei ole sukulaissuhteita.

– Tämä on meidän yhteiskuntamme suuri heikkous. Vanhuus ei ole läsnä meidän lasten ja nuorten elämässä välttämättä lainkaan, Saarikko pohtii.

Ministeri on viime aikoina vieraillut Hollannissa ja Japanissa, koska ne ovat vanhustenhoidossa edistyksellisimpiä maita. Esimerkiksi hoitorobottien käytössä Japani on jo pitkällä. Suomessa teknologiakriittisyys on puolestaan suurta.

– Suomalainen lähestymistapa on se, ­että tuleeko kylmä robotti korvaamaan ihmisen. Japanissa robotti on luonnollinen osa järjestelmää. Robotti on työntekijän apu, ei uhka. Täällä pelätään, että poliitikot korvaavat laitteilla hyvät kädet ja lämpimät hoitajat.

Matkalla Saarikko ja virkamiehet tulivat siihen lopputulokseen, että uuden teknologian vakiinnuttaminen vaatii työntekijä­järjestöjen asenteiden muutosta.

Ikäystävällinen Suomi innostaa

Saarikko järjestää tammikuussa tilaisuuden, jossa hän aikoo puhua vanhuudesta ja teknologiasta. Vieraaksi ei ole tulossa start­up-pöhisijöitä, vaan hoitoalan ammattilaisia Superista ja Tehystä sekä vanhusneuvostojen vanhuksia eri puolilta maata.

Ikäystävällinen Suomi on ollut niin innostava aihe, että Saarikko aikoo jatkaa asian kimpussa myös ministeripestin jälkeen.

– Siitä voisi olla jopa tulevaisuuden työksi, hän paljastaa.

Elämänkaaren loppupäässä riittää tekemätöntä työtä.

Ministerin työ tempaisee poliitikon pyöritykseen, jossa oman kalenterin hallinta on muiden käsissä. Ministeri pääsee kuitenkin vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Saarikko sanoo, että elämä on todella täyttä tällä hetkellä. Sanalla on samaan aikaan sekä myönteinen että raskas kaiku.

– Joka päivä tapahtuu niin paljon. Voin liioittelematta sanoa, että kun tullaan tämän päivän iltaan, en muista mitä aamulla tapahtui.

– Aivot ovat ylikuormittuneessa tilassa. Kahden kokouksen välisen kymmenen minuutin aikana, kun pitäisi ehtiä käydä vessassa ja vilkaista sähköpostit, pitää tehdä ratkaisu kymmenestä eri asiasta. Ne eivät mitenkään liity toisiinsa. Muuten muiden työt eivät etene.

Samaan hengenvetoon Saarikko sanoo nauttivansa. Innostava työ näin nuorella iällä on etuoikeus. Kokonaisuus on plussan puolella.

– En haluaisi liittyä siihen joukkoon, joka sanoo, että on kovasti uupunut tai väsynyt. Tein keväällä paljon töitä sen eteen, että mieli pysyisi kirkkaana. Sillä oli hintansa.

– Huomasin, että kroppa meni huonoon kuntoon. En ole pystynyt pitämään itsestäni tarpeeksi huolta. Olen kuitenkin perus­iloisella mielellä. En ole voimaton, mutta koen riittämättömyyttä suhteessa kaikkiin näihin asioihin, Saarikko kertoo.

Jaksamisessa auttaa se, että perhe asuu viikot Helsingissä. Oma identiteetti ei ole kiinni vain työssä.

– Minulla on jotain, mihin palata tästä maailmasta joka ikinen päivä ja myös sen jälkeen, kun ministerin hommat ovat ohi.

Viikonloput Turussa

Saarikon perhe, Aarni-poika ja valtiovarainministeriössä työskentelevä demaritaustainen aviomies Erkki Papunen, matkustaa joka viikonloppu toiseen kotiin Turkuun. Saarikko on valittu eduskuntaan Turun vaalipiiristä. Hän on ehdolla myös eduskuntavaaleissa.

– Välillä mietin Turun moottoritiellä, että tässä ei ole mitään järkeä. Roudailen isoissa Prisman muovikasseissa ruokia, pestyjä lakanoita, vaatteita ja Lego-laatikoita kaupungista toiseen. Että elämäni on kasa nyssyköitä.

– Kahdella kodilla on myös arvonsa. Kierrokset laskevat ja mieli tasaantuu, kun lähdemme Helsingistä.

Viime vuosina elämässä on ollut myös surua. Isä kuoli kaksi vuotta sitten. Äiti sairastui rintasyöpään.

– Huomaan näkeväni isästä unia, ja sitä kautta mieli käsittelee surua. Totta kai yksinäisinä hetkinä olen meinannut musertua huolesta äidin sairastumisesta. Nyt hänen tilanteensa on ollut hyvä, ja äiti auttaa meitä hirveästi.

Poliitikon uraa voi verrata huippu-urheiluun. Se on valinta, joka koskettaa laajempaa joukkoa.

– Mietin usein, että onko tämä puolisolleni kohtuutonta, koska hän on useammin se, joka joustaa. Minua harmittaa, että en näe rakkaimpia ystäviäni, koska joudun valitsemaan työt.

– Koko lähipiirilleni tämä on valinta, että me elämme työni takia nyt näin, Saarikko summaa.

Yksi politiikan tuomista ystävistä on Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen, joka istuu sotea puivassa valiokunnassa. Hankkeesta ei olla samaa mieltä, mutta se ei ole vaikuttanut suhteeseen. Molemmille on tärkeää ehtiä vaihtaa kuulumiset eduskunnan käytävillä ja huokaista syvään kiireen keskellä.

– Me puhumme sotestakin avoimesti. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ihailen Annikan kykyä puhua selkeästi ja asiantuntevasti vaikeista asioista. Näyttää, että soteministeriössä on vain yksi ministeri, Pekonen sanoo ja viittaa sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (sin) näkymättömyyteen julkisuudessa.

Keskustakonkari, eduskunnan jättävä Seppo Kääriäinen kehuu puoluekaverinsa hyvää supliikkia. Oppositio pommittaa Saarikkoa eduskunnan kyselytunneilla, mutta kesken hallituskauden ministerinä aloittanut Saarikko on omaksunut oman alansa nopeasti. Kääriäisen mukaan Saarikko olisi erittäin vahva kandidaatti myös Juha Sipilän seuraajaksi keskustan johtoon, esillä olleista nimistä jopa vahvin.

– Uraansa eteenpäin ajattelevan poliitikon pitää siinä tapauksessa ottaa syvällisesti haltuun myös ulko-, turvallisuuus- ja puolustuspolitiikka sekä kova talous, Kääriäinen tuumaa.

Aborttikohu oli vaikea

Poliitikko joutuu käsittelemään myös pettymyksiä. Asiat etenevät hitaasti, ja hankkeet kaatuvat ristiriitoihin tai rahan puutteeseen.

Saarikon vuoden vaikea hetki liittyi ulkoministeri Timo Soinin kohuttuihin aborttilausuntoihin. Soinin julkisuustempoilu johti lopulta luottamusäänestykseen ja hiersi kokoomuksen ja keskustan välejä. Toinen pettymys oli perhevapaapaketin kaatuminen hallituksessa.

Soinin aborttikohu oli Saarikolle vaikea, koska aborttilainsäädäntö on hänen vastuusalkussaan. Lisäksi osa kokoomuksen naiskansanedustajista irtaantui hallituksen rintamasta äänestyksessä.

– Koin epäreiluutta, että hallituskumppanin riveissä oli naisia, joilla oli ikään kuin erivapaudet. Jos tämä olisi minullekin ollut äänestys abortista, tietysti olisin äänestänyt ulkoministeri Soinin kantaa vastaan.

– Pystyin elämään sen kanssa, koska äänestin hallituksen luottamuksesta, en Suomen aborttilinjasta. Pystyin katsomaan itseäni peiliin, kun mietin, muuttuiko jokin Suomen toiminnassa. Ei muuttunut.

Soinin aborttikohu oli Saarikolle vaikea, koska aborttilainsäädäntö on hänen vastuusalkussaan.

Saarikko paljastaa myös seikan, josta hän ei ole puhunut aiemmin julkisuudessa. Hän pohtii, miltä tuntuu, kun ministeri joutuu luottamusäänestykseen ja julkiseen pyöritykseen.

– Politiikka halutaan nähdä valtataisteluna ja voimasuhteiden punnintana. Se on sitäkin. Minulle Timo Soini oli myös työkaveri, ei tosin läheinen. Entä jos itse olisin ollut hänen paikallaan. Mitä tarkoittaa yhteinen hallitus? Myönnän, että minulla oli inhimillinen kulma tässä myös mukana.

Perhevapaauudistuksen kaatuminen tuntui epäonnistumiselta, koska se oli Saarikon vastuulla. Ministeri puolustautuu sillä, että vaikka aitoa tahtoa oli, pelimerkit olivat huonot ilman lisärahoitusta.

– Aika nopeasti selvisi, että tästä tulee aika mahdottoman vaikeaa ilman lisärahoitusta. Sitten oli myös valtavasti harhaa. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto otti kantaa, että perhevapaauudistuksella voi saada 50 000 uutta työpaikkaa. Meillä oli parhaimmillaankin pöydässä muutaman tuhannen uuden työpaikan lukuja.

Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämässä puheenjohtajatentissä perhevapaauudistukselle saatiin marraskuussa myös hintalappu, kun pääministeri Juha Sipilä sanoi sen maksavan 200 miljoonaa euroa.

Haastetta on myös asenteissa, kun nykyisin joka viides isä ei käytä yhtä ainutta päivää perhevapaita. Keskustalle kotihoidontuki on tärkeä saavutettu etu. Sitä käytetään paljon sen vahvoilla kannatusalueilla, joissa on suurperheitä. Seuraavassa hallituksessa hanke todennäköisesti etenee.

Soteväännöstä pitää ottaa opiksi

Loppukautta ministeriössä leimaa soten odottelu eduskunnasta; läpäiseeko se kriittisen perustuslakivaliokunnan ja eduskunnan suuren salin äänestyksen. Saarikon mukaan poliitikkojen pitää myös oppia soteväännöstä, varsinkin kun seuraavan hallituksen pöydällä on vieläkin kiharaisempi sosiaaliturvan uudistus sotu.

– Elefanttia kannattaa ottaa jatkossa palasina vastaan. Sosiaaliturvauudistus pitää toteuttaa yli vaalikausien ja osissa. Neljä vuotta on niin lyhyt aika.

Annika Saarikko

Syntynyt: 1983 ­Oripäässä.

Perhe: puoliso Erkki Papunen, valtiovarain­ministeriön erityisasiantuntija, poika Aarni, syntynyt 2014.

Koulutus: Kasvatustieteen kandidaatti 2008, Turun yliopisto. Filosofian maisteri, pääaine mediatutkimus 2013, Turun ­yliopisto.

Poliittinen ura: erityisavustajana 2008–2010 (Paavo Väyrynen, Liisa Hyssälä, Juha ­Rehula ja Mari Kivi­niemi), keskustan varapuheenjohtaja 2010–2016, kansanedustaja 2011–, perhe- ja peruspalveluministeri 10.7.2017–.

Harrastukset: ­Lauta-, muisti-, ja palapelit Aarnin kanssa. Lenkkeily. Tykkää leipomisesta.

Haaveharrastus: Avantouinti.

1 kommentti