Teneriffalla kannattaa yhdistää lomaan myös reipasta patikointia. Saarella on upeita luontopolkuja, ja viereiseltä La Gomeran saarelta niitä löytyy lisää.
Auto nousee Teneriffan saaren länsirannikon serpentiinitietä yhä ylemmäs. Kaunis kanarianmännikkö jää taakse, ja sitten ympärillä on vain kuumaa autiomaata. Kuivaksi paahtunutta ruskeaa hiekkaa, seassa murentunutta, mustaa laavakiveäkin. Sitten on pysähdyttävä: mahtava Teide, Espanjan korkein vuori, ilmestyy näköpiiriin.
Lähdemme kävelemään Roques de Garcían rengasreittiä. Se on Teiden kansallispuiston sendero eli polku numero kolme. Muutaman kilometrin mittainen patikointi, jolla tassutellaan yli kahden kilometrin korkeudessa, on mukavan helppo myös lapsiperheelle.
Kallion erikoiset muodot ja Teide-tulivuoren paikoilleen jähmettyneet laavakivivirrat näyttävät komeilta. Kuihtunut kuningatarneidonkieli polun laidalla muistuttaa siitä, että maalis–kesäkuussa maisema on aivan erilainen. Lumien sulaessa monet kotoperäiset kasvilajit puhkeavat väriloistoon: niin mahtavat neidonkielet, pilviretamapensaat kuin vaikkapa sulkalatvat.
Roques de Garcían helpolla ja lyhyellä reitillä kohtaa lomalaisia eri puolilta maailmaa. Lähtöpaikan näköalatasanne on jopa ruuhkainen, mutta itse polulla saa patikoida rauhassa. Peräti yli 3 700 metrin korkeuteen kohoava tulivuori on itseoikeutetusti Teneriffan tärkein luonnonnähtävyys. Vuorta ympäröi Las Cañadasin kaldera, muinaisen tulivuoren romahduksessa syntynyt kulhomainen laakio. Moni kävijä suuntaa myös Teiden huipulle, joko helposti teleferico-köysiradalla tai huomattavasti haastavammin – ja palkitsevammin – parin päivän patikkaretkellä.
Teiden kansallispuistossa on kaikentasoisia reittejä, alkaen lapsiperheelle sopivista aina vaativiin vuoristoreitteihin. Hyvä esimerkki vähän pidemmistä kävelyistä on Guajaran vuoren 11-kilometrinen patikointi. Sitä voi pitää koko saaren parhaana päiväretken reittinä. Lähtöpaikka on sama kuin Roques de Garcíalla, eli Parador Nacional -hotellin luona. Guajara on myötäpäivään kierrettäessä alkuun helppo, mutta vuorelta laskeutuminen on vaativampaa. Näköalat Teneriffan neljänneksi korkeimmalta vuorelta huikaisevat.
Kanariansaaret ovat loistavan monipuolinen matkakohde lomailijalle, joka haluaa aurinkopaistattelun ohessa nauttia luontokävelyistä. Saarilla on aina lämmintä ja vain harvoin liian kuumaa. Syys- tai joululomalla, kun Suomessa on puutetta valosta ja lämmöstä, tuntuu luksukselta voida patikoida sortseissa ja t-paidassa.
Teneriffalla on kymmeniä retkeilyreittejä, niin rannikolla kuin ylhäällä vuorillakin. Saari on kuitenkin niin täyteen rakennettu, että patikkareitille pääsee harvoin suoraan hotellilta. Retkipolun alkupaikalle voi mennä saaren toimivan linja-autoverkoston avulla tai vuokrata auton. Sillä ei ole erityisen suurta väliä, missä päin saarta majoittuu: Teneriffa on sen verran pieni, että päiväretkelle pääsee periaatteessa missä vain. Reitit on myös merkitty maastoon pääasiassa hyvin.
Luonnonystävälle Kanariansaarilta löytyy paljon mieleenpainuvaa. Saarten erikoisuuksiin kuuluvat esimerkiksi ikivihreät kanarianmännyt, jotka ovat vaikuttava näky jopa 50 metriin nousevassa mitassaan. Teneriffan laajin kanarianmäntymetsä Bosque de la Esperanzassa onkin hyvä päiväretken kohde. Metsä levittäytyy saaren koillisrinteellä Puerto de la Cruzin kaupungin itäpuolella. Patikoida voi La Calderan ravintolalta ja suositulta piknikpaikalta kohti Los Órganosin urkupillien muotoista kalliopahtaa.
Maasto muistuttaa hieman suomalaista mäntymetsää: näkee puiden kilpikaarnaa, naavaa ja polkujen neulasmattoa. Neulaset ovat tosin valtavan pitkiä, kävyt parin nyrkin kokoisia ja aluskasvillisuus tyystin erilaista kuin Suomessa. Mustikoiden ja puolukoiden sijaan maasta kohoaa maitteita, purjevihmoja ja kistuksia.
Reilun parin tunnin mittainen La Calderan–Aguamansan rengasreitti on helppokulkuinen ja suosittu. Koko päivän metsäretkeä haluavan kannattaa valita nelituntinen Los Órganosin ympäri kiertävä vuoristoreitti, jonka maasto on kulkijalle jo vaativampi.
Lasten kanssa liikuttaessa näiden saarten luonto tarjoaa juuri sopivasti eksotiikkaa, jotta heidän mielenkiintonsa pysyy yllä. Jos kuumuus alkaa toisinaan pientä retkeilijää väsyttää, viilennystä löytyy rannoilta ja uima-altaista.
Teneriffan saaren yksi retkeilyvaltti löytyy tunnin lauttamatkan päästä: naapurisaari La Gomera. Kun Teneriffan lounaiskulman Los Cristianosista lähtee autolautalla La Gomeran pääkaupunkiin San Sebastiániin, voi tuntea hetken olevansa merkkimiehen jäljillä. Kun Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikkaan 1490-luvun alussa, hän kävi viimeisen kerran maissa juuri La Gomeralla ennen Atlantin ylitystä.
Saari näyttää majesteetilliselta lautan saapuessa maihin. La Gomera on lähes symmetrisen pyöreä, ja sen halkaisija on vain parikymmentä kilometriä. Silti sen keskushuippu kohoaa lähes puoleentoista kilometriin.
Moni Teneriffalta auton vuokrannut ajaa suoraan lautalta La Gomeran siksakteitä ylös huipulle. Ainakin kannattaa käydä alkuperäisasukkaiden pyhänä pitämällä saaren korkeimmalla kohdalla, Alto de Garajonaylla. Samanniminen kansallispuisto on legendan mukaan saanut nimensä kahdesta rakastavaisesta, La Gomeran prinsessa Garasta ja teneriffalaisesta Jonaysta.
Kansallispuiston opastuspiste ravintoloineen löytyy Laguna Granden alueelta, missä on myös lyhyt luontopolku hämyiseen laakeripuumetsään. Tällainen ikivihreiden, nahkealehtisten lehtipuiden metsä levittäytyi aikoinaan koko Välimeren seudulla. Garajonayn kansallispuistosta löytyy 18 erilaista merkittyä retkeilyreittiä. Esimerkiksi Las Crecesin rengasreitti edempänä Laguna Granden tien varressa on hieno, ja automatkailijan kannattaa pistäytyä El Bailaderon alueen korkeilla näköalapaikoilla.
La Gomeralle on hyvä omistaa ainakin päivä tai pari, sillä se poikkeaa Teneriffan saaresta mukavasti. Sen rehevä vehreys houkuttelee kulkemaan, ja La Gomeran maisemista löytää vielä helpommin omat, rauhalliset kävelymaastot kuin suositummalta Teneriffalta.
Vinkit & hinnat
Sää ja varusteet Kanariansaaret ovat suosittu kohde etenkin talvikuukausina, mutta saarilla on hyvät patikointiolot läpi vuoden. Upeimmillaan maisemat ovat kukkaloiston aikaan huhti–toukokuussa.
Lämpötilan puolesta usein voi patikoida t-paidassa ja sortseissa. Pitkät hihat ja lahkeet ovat kuitenkin yleensä tarpeen suojaamaan liialta auringolta, ja ylhäällä vuorilla sää voi olla selvästi kylmempi kuin alhaalla rannikolla. Aurinkovoiteen ja -lasien lisäksi retkeilijän on syytä suojautua päivän porotukselta hatulla ja vesipullolla, ja varsinkin pitemmillä retkillä tarvitaan maastokengät ja kartta.
Liikkuminen Kaikille jutussa mainituille Teneriffan retkireiteille pääsee myös bussilla (titsa.com). Toisaalta vuokra-autolla voi liikkua paljon vapaammin. Varminta on varata auto etukäteen, ja sen saa viikoksi 100–150 eurolla. Jos innostuu retki-ideasta kesken loman, hotelleillakin on autonvuokrauspisteitä (auto noin 35 e/päivä). Jarrujen on oltava kunnossa, ja on viisasta välttää pienimpiä paikallisteitä, jotka ovat usein kapeita ja jyrkkiä.
Kartat ja vinkit Jo retkiä suunnitellessa on hyvä ostaa kartta etukäteen vaikka verkosta, mutta niitä myydään lomasaarillakin. Huomaa karttoja lukiessasi, että korkeuskäyrien väli vuoristoisella Teneriffalla on paljon harvempi kuin Suomessa.
Kirjastoista saa Hannu ja Leena Aarnion sekä Pentti Korpelan suomenkielisiä opaskirjoja aiheesta, ja Karttakeskus käännätti suomeksi Teneriffan retkeilyoppaan vuonna 2013.
Lisätietoja Kanariansaarten monista kansallispuistoista saa virallista tietoa – myös englanniksi – osoitteesta parquesnacionalesdecanarias.com. Teidevuoren köysiradasta löytyy tietoja osoitteesta telefericoteide.com. Teiden ylin huippu on suojeltua aluetta, jonne kävelemiseen tarvitaan lupa (Pico del Teide access permit). Lupa on ilmainen, mutta niitä myönnetään kullekin päivälle rajattu määrä. Lupa kannattaa hankkia hyvissä ajoin verkossa (parquesnacionalesdecanarias.com).
