Janne Liimatainen oli jo syntyessään iso: hän painoi peräti viisi kiloa. Aikuisena 180 senttiä pitkän miehen paino kieppui sadan kilon tienoilla, kunnes vuonna 2007 se alkoi vähitellen nousta. Lopulta puntari näytti paria sataa kiloa. Ylimääräiset kilot alkoivat ajan kuluessa tuntua raskailta liikenneopettajan työssä.

– Kuorma-autoon nouseminen oli vaikeaa. Turvavyö meni juuri ja juuri kiinni, mutta se oli todella tiukalla. Oli paljon paikkoja, joihin en oikein mahtunut, kuten sovituskopit ja huoltoasemien vessat. Tuolitkin piti aina katsoa hyvin tarkkaan: kestävätkö ne painoni?

Liimatainen on asunut koko ikänsä Viitasaarella, siellä kaikki tuntevat hänet. Tutuilta ei koskaan tullut kuittailua painosta, mutta vieraissa paikoissa lapset ja vanhukset saattoivat kommentoida hänen kokoaan. Lapset ihmettelivät isoa setää ääneen, vanhemmat ihmiset saattoivat tulla kysymään Jannelta suoraan, paljonko hän painaa.

– Siihen sanoin, että se ei muuten sinulle kuulu millään lailla. Ihan itse kiloni kannan. Sitten he pyytelivät kovasti anteeksi. Sellainen huomio ei tuntunut ollenkaan mukavalta.

Janne oli niin tottunut isoon kokoonsa, ettei hän pitänyt itseään minään jättiläisenä. Siitä huolimatta aina, kun hän sattui katsomaan peiliin, näytti kuvajainen kieltämättä aika isolta. Laihduttamispäätöksen taustalla olennaisinta oli sisäinen tunne siitä, ettei mies viihtynyt omassa kehossaan.

– Jos oli vaikka tilanne, jossa otettiin valokuva, menin aina taustajoukkoihin. Olin takarivissä niin, että minusta näkyi kuvassa vain pää. Oli sellainen olo, että olen niin iso, ettei sellaista viitsi näyttää.

Lopulta Jannen olo kävi niin tukalaksi, ettei mikään enää kiinnostanut häntä. Työssäkäynti oli yhtä tuskaa, kotona hän tiuski puolisolle. Hän oli jatkuvasti väsynyt ja vetämätön. Kun jalkahoitaja kertoi laihduttaneensa Cambridge-dieetin ja oman valmentajan avulla onnistuneesti, Jannen toivo heräsi.

Lokakuussa 2019 Janne otti yhteyttä valmentajaansa Jaana Jauhiaiseen ja päätti pudottaa ylimääräiset kilonsa.

– Tiesin, että hommassa menisi näillä kilomäärillä vuosia ja että siitä tulisi vaikeaa. Tein oman pääni sisällä itselleni täysin selväksi, että nyt muuten laihdutan. Olen aina ollut sellainen luonne, että jos jotakin päätän, vien sen loppuun asti. Vaikka sitten väkisin.

Alkuun lähdettiin liikkeelle sovelletulla ruokavaliolla. Jannen alkupaino oli niin iso, ettei hänen kehonsa olisi kestänyt kertarysäyksellä tapahtuvaa suurta painonpudotusta. Janne alkoi laihduttaa syömällä ensin tavallista ruokaa ja sitten räätälöidysti ohjelmaan kuuluvia laihdutusruokia, kuten keittoja, smoothieita ja täyttäviä proteiinipatukoita.

– Valmentaja kirjoitti minulle paperille aamupalat, lounaat, päivälliset, iltapalat, välipalat ja niiden määrät. Aloin noudattaa ohjeita orjallisesti. Tuntui hyvin oudolta syödä, kun ei ollut yhtään nälkä. Kun syö tasaisesti, ei oikeastaan tule nälkä. Aikaisemmin saatoin olla koko päivän syömättä ja syödä illalla valtavia määriä. Kaikkein eniten opettelua vaati se, että sain ruokailurytmini pysymään tasaisena.

Saman asian kanssa Janne tasapainottelee edelleen. Liikenneopettajan työssä mies istuu paljon autossa, joten ruokailu jää helposti epäsäännölliseksi.

Nykyään Janne tasapainottaa tilanteita syömällä lounaaksi ravintopitoisia ja täyttäviä patukoita sekä juomalla reilusti vettä. Silloin armoton nälkä ei ehdi missään vaiheessa yllättää, eivätkä ruoka-annokset kasva holtittoman suuriksi.

– Toinen juttu, johon minun on pitänyt oikein keskittyä, on kaikessa rauhassa syöminen. En hotki, vaan rauhoitun ruoan ääreen.

Jannen tavoite oli pudottaa painoa 200 kilosta 95 kiloon. Ensimmäisen puolen vuoden aikana painoa putosi peräti 50 kiloa. Sen jälkeen tahti hidastui, ja viimeiset 50 kiloa sulivat pois vuoden aikana vähitellen. Jouluna 2020 vaaka näytti sataa kiloa. Se oli työvoitto.

– Valmentajani on käynyt läpi oman painonpudotuksen, joten hän tietää tasan tarkkaan, mitä kävin milloinkin läpi. Hän kysyi joka kerta, mitä minulle kuuluu. Yleensä tuli tilitettyä tarkkaankin. Välillä tympi ihan kamalasti, välillä taas sujui mukavasti. Se kuulemma kuuluu aiheeseen. Sitten vain jatketaan.

Janne kokeili laihduttamista muutaman kerran aikaisemminkin, mutta ilman valmentajaa. Silloin hän ei koskaan onnistunut.

– Vieteri ei riittänyt, kokeilut jäivät aina kesken. Yksin laihduttaminen on huomattavasti vaikeampaa. Ei siitä tullut yhtään mitään.

Sadan kilon laihduttaminen vaatii valtavasti pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja tahdonvoimaa.

– Kävin laihdutuksenkin aikana kavereiden luona saunailloissa. Niissä meillä on ollut tapana syödä ja juoda jätkäporukalla oikein kunnolla. Olihan se välillä kidutusta olla illoissa mukana vesilasi kourassa. Tuntui melkoiselta kiroukselta, kun kaverit tarjosivat kaljaa ja minä vain sanoin, että en ota. He sanoivat siihen, että oletpa sinä kumma jätkä, kun et ota. Minä sitten vaan, että no, nyt olen kumma jätkä, enkä muuten ota. Se vaati valtavasti itsekuria.

Silloin tällöin Jannellakin on ollut herkkupäiviä.

– Välillä olen ottanut saunakaljan ja joskus toisenkin. Ja syönyt pitsaa ja jotakin muutakin. Elämä menee liian vaikeaksi, jos ihan kaikesta luopuu. Jos olen syönyt jotakin ylimääräistä, olen vastaavasti nipistänyt jostakin toisesta ateriasta. Kohtuudesta tässäkin on kyse.

Monet Jannen kaverit ovat innostuneet laihduttamaan samoilla menetelmillä. Kolme kaverusta on pudottanut yhteensä jo 250 kiloa. Jannen puolisokin laihdutti hetken mukana ja pudotti 15 kiloa. Enimmän aikaa Janne laihdutti silti itsekseen.

– Kaikkein vaikeimpina hetkinä sovimme emännän kanssa, että syömme eri aikaan. Siinä vaiheessa, kun olin monta viikkoa pelkillä keitoilla, en voinut olla kotona, kun hän söi. Tavallinen ruoka tuoksui niin hyvälle. Tiesin, milloin hän tulee töistä kotiin, ja lähdin kotoa aina pois siksi aikaa, että hän oli syönyt.

Onneksi matkaan on mahtunut myös tähtihetkiä. Yksi niistä oli, kun Janne tarvitsi uudet farkut 50 kilon laihdutuksen jälkeen.

– Menin tuttuun farkkukauppaan ja sanoin, että minulla on ongelma. Tarvitsen uudet farkut, mutta en yhtään tiedä kokoani. Myyjä otti farkkuhyllyn keskivaiheilta housut ja sanoi, että nämä sopivat sinulle. Ne istuivat justiinsa. Aikaisemmin minulle on pitänyt etsiä samasta kaupasta kaikkein isoimmat housut jostakin alahyllyn perukoilta. Nyt löysin sopivat farkut noin helpolla. Se tuntui äärettömän hyvältä.

Jossakin vaiheessa Janne päätti omatoimisesti laihduttaa loput kilot nopeasti pois siirtymällä tiukkaan keittodiettiin. Se osoittautui virheeksi.

– Olin ollut vähällä ruoalla pitkään ja menin kaverille juhannuksen viettoon. Söin yhden ison pihvin ja jouduin suoraan leikkauspöydälle. Sappirakko piti poistaa. Keho ei kestänyt grillipihviä laihduttamisen jälkeen. Sitten olinkin laihduttamatta vähän aikaa ja jatkoin vasta, kun olin kunnolla parantunut.

Tällä hetkellä Janne suunnittelee leikkausta, jolla hän saa ylimääräisen, liian suureksi käyneen ihonsa leikkautettua pois tieltä. Sitä ennen painon tulee pysyä samoissa lukemissa vähintään vuoden ajan. Nyt se on pysynyt samoilla tienoilla jo kymmenen kuukautta. Elämä on parantunut monella tavalla.

– Emäntä on sanonut, etten ole koko ajan niin äkäinen. Se on ehkä konkreettisin muutos. Ennen olin niin väsynyt, että tuli mainittua vähän joka asiasta. Se on hyvin konkreettinen muutos. Olen myös lisännyt liikuntaa ja käyn kävelemässä. Sellaista en ennen tehnyt koskaan.

Lisäksi Janne on alkanut tehdä pois rästitöitä, joita ehti kertyä kotiin ja pihamaalle vuosien ajan. Esimerkiksi takapihan terassin rakentaminen siirtyi vuosia, koska Janne ei kerta kaikkiaan jaksanut ryhtyä toimeen.

– Myös polttopuiden tekeminen sujuu huomattavasti nopeammin kuin ennen. Tuon tyyppisiä hommia tulee nyt nyprättyä pois alta aivan eri tavalla kuin ennen.