Ahdistus on normaali tunne, jota jokainen kokee toisinaan. Se ei ole mielenterveyden häiriö, vaan tukee selviytymistä ja on monessa tapauksessa hyödyllistä. On ihan hyvä, että koronapandemia hieman ahdistaa, jos se saa suojautumaan rokotuksin. Jos rahatilanne on huono, ahdistus potkii tekemään asialle jotain. Kun korkean rotkon reunalla huolettaa, tulee vetäydyttyä pois vaaran luota. Näin ahdistus pitää meidät toimintavalmiudessa ja auttaa suojautumaan vaaroilta.

Ahdistus on tunne siinä missä ilo, suru, rakkaus, levollisuus, kiukku tai onni. Se ei sinänsä ole haitallista tai vaarallista, kunhan ei joudu kohtuuttomasti sen valtaan, vaan pystyy elämään hyvää elämää siitä huolimatta. Välillä ahdistus saa kuitenkin liian suuret mitta­suhteet ja kohdistuu asioihin, jotka eivät ole todennäköinen uhka.

Ahdistus ei ole harmitonta, jos menettää yö­­unensa siksi, että saattaa joskus vielä sairastua vakavasti, tai alkaa kartella ihmisiä, koska sosiaaliset tilanteet jännittävät. Liiallinen ahdistus voi siis alkaa haitata arkea ja selviytymistä. Se voi saada välttämään asioita tai murehtimaan niitä kohtuuttomasti. Näin se voi rajoittaa elämää.

Kun ahdistus on jatkuva seuralainen, joka haittaa arjessa selviytymistä, kysymys voi olla yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Silloin huoli painaa useimpina päivinä vähintään puolen vuoden ajan. Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden ongelmia. Niitä voidaan hoitaa, eikä niiden kanssa tarvitse jäädä yksin. Tilanteen arviointiin saa apua lääkäriltä, psykiatrilta, psykologilta tai psyko­terapeutilta.

Jokainen varmaan tietää ihmisen, joka ahdistuu pienimmästäkin asiasta, ja toisen, joka suhtautuu kaikkeen viilipyttymäisen tyynesti. Ihmiset ovat yksilöitä, ja ahdistus on usein monen tekijän summa.

Ensinnäkin asiaan vaikuttavat geenit. Jos suvussa on ahdistuneisuushäiriötä, riski sille on suurempi. Pelkät geenit eivät kuitenkaan sairastuta, joten sukurasitteesta ei pidä huolestua.

Toiseksi ahdistusta lisäävät kasvuhistorian ikävät kokemukset, joihin ei ole saanut tukea. Jos on lapsena kokenut voimakasta hätää, kotona on ollut turvatonta tai on joutunut koulukiusatuksi, voi ahdistua helpommin, kuin jos on kasvanut turvallisessa ja vakaassa ympäristössä.

Kolmanneksi ahdistukselle altistavat kuormittavat tapahtumat. Isot elämänmuutokset, suru, stressi tai vakava sairastuminen voivat lisätä sitä. Ahdistusta saattavat ruokkia myös maailman­tapahtumat, kuten sota Ukrainassa tai koronapandemia ja sen aiheuttama eristyneisyys. Ahdistuneisuushäiriödiagnoosit ovatkin lisääntyneet korona-aikana.

Ahdistunut skannaa ympäristöään vaaran varalta ja tulkitsee helposti neutraalit tai tulkinnan­varaiset tilanteet uhkana. Kun vaara on vain mielessä tai tulevaisuudessa, sitä on vaikea välttää. Kehossa ahdistus tuntuu jännityksenä, hikoiluna, vapinana, nopeana sykkeenä, hui­mauksena, pahoinvointina tai puristavana tunteena rintakehässä.

Ahdistukseen liittyy usein myös uniongelmia, väsymystä, ärtymystä ja keskittymisvaikeuksia. Ahdistunut ihminen on huolestunut ja murehtii.

Ahdistus voi olla kohtausmaista ja hyvin intensiivistä. Tällöin puhutaan paniikkikohtauksesta. Sen vallassa ihminen voi pelästyä kuolevansa sairauskohtaukseen. Onkin hyvä tiedostaa, että vaikka paniikkikohtaus on äärimmäisen epämiellyttävä, siihen ei voi kuolla.

Ahdistuksen iskiessä kannattaa muistaa, että ensin se nousee, sitten se on, ja sitten se lähtee laskemaan. Tähän voi aina luottaa.

Masennus on alavireisyyttä. Masentunut on usein väsynyt, ei innostu mistään, ei jaksa tehdä asioita ja on jatkuvasti alakuloinen. Elämä ei tuota mielihyvää. Ahdistunut taas on pikemminkin ylivirittynyt. Hän on rauhaton ja nukkuminen sekä rentoutuminen voi olla vaikeaa. Huolet painavat mieltä. Ahdistuneelle on tyypillistä katastrofiajattelu, jossa ennakoidaan pahinta.

Ahdistuksen taustalla voi olla uskomus, että murehtiminen voisi estää pahoja asioita tapahtumasta. Se voi näkyä niin, että huolehtii kotoa lähdettyään, tuliko liesi varmasti sammutettua, tai suree etukäteen, miten pärjää eläkkeellä.

On hyödyllistä murehtia tulipalon mahdollisuutta sen verran, että motivoituu tarkastamaan kodin palovaroittimen patterin. Toisin on, jos tarkistelee sähkölaitteita tunnin, ennen kuin lähtee kotoa. Se ei tue selviytymistä, vaan haittaa sitä.

Katastrofiajatteluun voi auttaa uhkien konkretisointi. Mitä pahimmillaan voi käydä? Mitä sitten teet ja mihin se johtaa? Jos kävisi vaikkapa niin ikävästi, että kokisit eläkkeellä yksinäisyyttä, mitä siitä seuraisi? Miten tarttuisit asiaan ja löytäisit seuraa? Entä mitä voisi parhaimmillaan tapahtua? Voisiko olla niin, että eläkepäivät ovat ihanaa aikaa, jolloin ehdit tavata ystäviä ja harrastaa?

Pohdi myös, kuinka todellinen pelkäämäsi uhka on, ja huomaa hetket, joina uhkakuvat eivät toteutuneet. Kuinka suuri todennäköisyys on, että liesi sytyttää tulipalon, kun olet poissa kotoa? Oletko joskus unohtanut lieden pitkäksi aikaa päälle ja onko talosi palanut? Luultavasti vastaus on ei.

Vaikka ahdistuksessa on monia yleisiä piirteitä, se on kuitenkin aina yksilöllistä. Ahdistusta voikin ajatella myös mahdollisuutena tutustua itseensä, omaan sisimpäänsä ja tarinaansa. Pohdi, mistä ahdistuksessa on sinulla kyse. Näin opit tuntemaan, mitkä tekijät laukaisevat, ylläpitävät ja altistavat sille. Silloin ahdistuksesta tulee ymmärrettävämpää. Se rauhoittaa mieltä sekä helpottaa ja ehkäisee ahdistusta.

Jos ahdistus iskee, keskity hengittämään rauhallisesti. Se aktivoi rentoutumisesta vastaavaa parasympaattista hermostoa, mikä rauhoittaa.

Suhtaudu ahdistukseen myötätuntoisen hyväksyvästi. Älä kritisoi itseäsi, vaan pyri sanomaan itsellesi vaikkapa: ”Olen lujilla, mutta tämä tunne on normaali ja minulla on lupa kokea näin.”

Huolihetki on usein hyödyllinen. Siinä murheet kirjataan ylös ja käsitellään sovittuna aikana. Tarkoituksena on rajata ja säädellä murehtimista, mutta antaa sille kuitenkin riittävästi tilaa ajankohtana, joka ei häiritse unta.

Jos ahdistus painaa jatkuvasti tai häiritsee elämää, hae rohkeasti apua psykologilta tai psykoterapeutilta. Terapiassa käsitellään asioita, jotka ovat ahdistuksen taustalla, ja opetellaan uusia ajattelumalleja. Näin ahdistus helpottaa. Ahdistusta voidaan tarvittaessa hoitaa myös rauhoittavilla lääkkeillä ja masennuslääkkeillä.

Asiantuntija: pääkaupunkiseudun johtava psykologi-­psykoterapeutti Lotta Heiskanen, Terveystalo.