Metsän kaino salaisuus paljastuu vasta viimeisillä kilometreillä. Säästetään se siis loppuun.

Pieni karhunkierros Kuusamossa alkaa majapaikasta, Basecamp Oulangasta. Ylimääräiset kantamukset jätetään perusleiriin, joka on enemmän kuin leiri. Se on kestävän kehityksen periaatteella toimiva erämaahotelli, keskellä hiljaisuutta.

Kymmenen vuotta sitten toimintansa aloittaneessa, kahden perheen omistamassa Basecampissa on kahdeksantoista huonetta, ravintola ja kahvila sekä kaksi saunaa sekä poreallas, jonka hyvää tekevä vaikutus jaloille tulee todeksi viiden tunnin patikkaretken jälkeen.

Pieni karhunkierros on kahdentoista kilometrin reitti Oulangan kansallispuiston vaihtelevassa maastossa.

Kierros alkaa melkein Basecampin pihalta. Polku aukeaa metsään, vie kohti Myllykoskea ja päivätupaa, josta jatketaan retkeä myötäpäivään. Syy suuntaan selviää puolivälissä matkaa.

Reitin varrella on riippusiltoja, jotka johdattavat jokien ylitse.

Kuin peili, niin kirkas ja kiiltävä on Myllykosken vesi hetkeä ennen kuin se ryöpsähtää koskea alas.

Eikä pelkästään kirkas. Vesi on puhdasta järvitaimenien kutea, se on juomakelpoista niin kuin vedet aikojen alussa. Silloin, kun ensimmäiset ihmiset tulivat tänne tuhansia vuosia sitten.

Silti Kuusamoon, 60-vuotisjuhlavuottaan viettävän Oulangan kansallispuiston viereen suunnitellaan  kultauraanikaivosta. Se vaarantaisi koko elinympäristön: puiston maiseman, ainutlaatuisen kasviston, eläimistön, juomakelpoisen vesistön ja matkailuelinkeinon.

Pohjanlahdelta ja Vienanmereltä tulevat ilmavirtaukset ovat yksi selitys alueen ainutlaatuisuudelle, ja sen kulttuuri- ja luontoperintö on jälkipolville säilyttämisen arvoinen.

Kansallispuiston paikallistulovaikutus on yhdeksäntoista miljoonaa euroa vuodessa.

Viranomaiset pitävät australialaisen kaivosyhtiön teettämää ympäristövaikutusten arviointia pahasti puutteellisena. Tutkimusten valossa alueelle ei sovi kultauraanikaivos, haitat olisivat hyötyjä suuremmat.

Kuusamon kaupunki päivittää nyt yleiskaavaa. 

– Alue on luontoarvoiltaan kansallismaisemaa ja kallisarvoinen, sitä tullaan katsomaan ja kokemaan kaukaa, ympäri maailmaa, sanoo valtuustossa istuva yrittäjä Anne Murto (vas, sitoutumaton).

Hyttysparvi, räkkä, tanssii iltatanssiaan laskevan auringon kajossa.

Eteenpäin pitkin polkua, joka nousee, kaartaa ja laskee. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Mirja Nylander vastaa Oulangan kansallispuiston luontomatkailusuunnitelman teosta sekä Oulanka 60 vuotta -juhlavuodesta. Hän tietää, miten arvokas Oulanka-Paanajärven alue on.

Oulangan kansallispuisto on 29 000 hehtaarin suuruinen, Paanajärvi Venäjän puolella vielä laajempi.

– Aluetta on esitetty haettavaksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Esiselvitys alueen potentiaalista luovutettiin ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk) huhtikuussa. Parhaillaan pidetään peukkuja, että tämä ainutlaatuinen alue otettaisiin Suomen ja Venäjän aielistalle esitettäväksi maailmanperintökohteeksi.

Nyt suunnitellaan sitä, mikä Oulangan kansallispuisto on vuonna 2025. Samalla juhlitaan kuusikymmentävuotiasta puistoa lukuisilla tapahtumilla.

Reitin varrella on suolampia ja huurresammallähteitä.

Koillismaan ylänköalueeseen kuuluvasta kansallispuistosta löytää erikoislaatuista, erittäin harvinaista  kasvillisuutta.

Kulkija näkee syviä rotkoja, soita, jokia, jyliseviä könkäitä, metsälampia ja lähteitä, joissa voisi kuvitella näkkien asuvan.

– Lähteet ovat pääasiassa kalkkilähteitä, joiden vedessä on kalsiumia ja magnesiumia. Oulangalla on kasveja, joita ei tavata muualla, Mirja Nylander sanoo täyttäessään vesipulloa lähteestä.

Kämmekät ovat vain yksi esimerkki kasvilajien kirjosta. Yhteensä kämmekkäkasveja, Pohjolan orkideoja on kuusitoista, esimerkkeinä tikankontti ja metsänemä.

– Lajeja löytyy koko ajan lisää. Tämä on kasvillisuudeltaan Suomen rikkain alue, Nylander kertoo.

Oulangan aurinkoisilla niityillä voidaan nähdä myös erittäin uhanalaisten perhosten, luhtakultasiipien liihoittelevan.

Jyrävä ja Aallokkokoski ovat osa karhunkierroksen koskista.

Riippusilta  johdattaa eteenpäin, yhä syvemmälle erämaan hiljaisuuteen. Ainoa ääni on punakylkirastaan monipolvinen vihellys. Se on murrelaulaja, kuten peipponen, ja vaihtaa lauluaan pesimäalueen mukaan. Lintulajeja kansallispuistossa on 150, joista yli sata pesivää.

Ylitse Kitkajoen, ja Mirja Nylander kertoo, että Oulangalle ovat tyypillisiä erilaiset kalkkivaikutteiset luontotyypit, kuten lettosuot, huurresammallähteet, kalkkikalliot ja kalkkilammet.

– Puiston pohjoisosan lettosuot ovat runsasravinteisia soita, niissä ja metsässä kasvaa neljäsataa uhanalaista tai silmällä pidettävää lajia. Ensimmäiset sammaltutkijat tulivat alueelle jo 1850-luvulla. Entäpä sienet, niitä on yli tuhat lajia, muun muassa tuoksuvalmuska eli matsutake, Nylander sanoo.

Edessä on eväshetki. Tulet sytytään Harrisuvannolle. Herkkä sudenkorento viivähtää suvannon rantaheinikossa hetken ja liitelee kimaltelevin siivin eteenpäin.

Retkieväinä on paikallisia herkkuja, purkitettuja, piskuisia ahvenia, savumuikkuja ja haukea, on Kuusamon Juuston sinileimaemmentalia, ohrarieskaa ja kuivattua poronlihaa. Juomana lähdevettä. Mitäpä muuta ihminen kirkkaana alkukesän iltana tarvitsisi, kun pohjolan valo ei hämärry yöksi ja metsä hengittää ympärillä?

Tulilla istuessa tulee selväksi sekin historiatieto, että tulvaniityiltä niitettiin heinää vielä 1950-luvulla, ja kahtakymmentä tulvaniittyä pidetään yhä yllä.

Entä mitä tarkoittaa Oulanka? Tulvivaa jokea!

Myötäpäivään  karhunkierrosta kulkiessa ei joudu nousemaan portaita, jotka on mitattu saman korkuisiksi, jos nousisi kerrostalon kolmanteentoista kerrokseen. Siksi ei tällä kertaa vastapäivään.

Laskeutuminenkin tuntuu polvissa, mutta maisemat korvaavat vaivannäön. Syviä rotkoja, korkeita kynttiläkuusia ja talvisen tykkylumen painosta vääntyneitä puita. Metsiä silmänkantamattomiin!

Kuusissa iltatuulessa heiluva pitkän parran näköinen luppo paljastaa, että ilmansaasteet eivät täällä mellasta.

Hiljaisten tuntien jälkeen edessä on Jyrävän vesiputous, sen jälkeen Aallokkokoski.

Jyrävän suvannon rannalla on autiotupa, Siilastupa, joka on saanut nimensä kenraali Hjalmar Fridolf Siilasvuon (1892–1947) mukaan.

Tuulessa tuntuu vahva kalan tuoksu, ja kalaisa Jyrävä onkin.

Metsän kaino salaisuus pysyy piilossa melkein loppuun saakka. Oulangan kansallispuiston tunnus, neidonkenkä kukki tänä vuonna harvinaisen aikaisin, mutta yksi kaino, kämmekkäkasvien heimoon kuuluva neidonkenkä niiaa polun varressa.

Niin hiljainen on kukan viesti, että kulkija ei voi kuin henkäistä. Viisi tuntia vaellusta on takana.

Metsästä on suomalainen tullut, ja metsään hän haluaa palata. ●

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Petri Mulari