Ensimmäinen irtautumisriitti ulkomaailmasta tapahtuu puolen tunnin merimatkan aikana. Lautta lähtee Chiquilán rannasta Jukatanin niemimaan pohjoisosasta kohti Holboxin saarta. Kyydissä on sortseihin pukeutuneita turisteja ja paikallisia. Matkanteko on leppoisaa, lämpötila pysyttelee talvikuukausina 25 asteen tuntumassa. On potkaistava varvastossutkin pois.
Holboxin (lausutaan olbosh) karibialainen tunnelma ja turkoosit vedet odottavat 40 kilometrin pituisen ja 1,5 kilometriä leveän saaren pohjoispuolella. Siellä palmut huojuvat valkoisella korallihiekkarannalla ja kalastajien pastelliset puuveneet nojailevat toisiinsa. Satunnaiset matkailijat käyskentelevät vedenrajassa.
Kun lautta saapuu rantaan, hyppäämme golfautotaksin kyytiin ja köröttelemme majapaikalle. Kyyti ei ole hinnalla pilattu.
Mielessä käy, että enää ei tarvitse tehdä mitään. Tehtävää ei juuri ole. Ja juuri se on Holboxilla parasta.
Saarella asuu vain parituhatta asukasta.
Holboxilla asuu muutama tuhat asukasta, joista osa on jättänyt ulkomaailman kiireisen elämäntavan lopullisesti ja valinnut rauhaisan arjen saarella, jonka tiet ovat hiekkaa. He sanovat, että onnellista elämässä on se, ettei tiedä, missä kengät ovat.
Vielä 1700-luvulla Holbox oli neitseellinen saari, jonka kujilla ei myyty erikoiskahveja eikä trendikkäitä drinkkejä kuten nykyään. Ensin tulivat merirosvot, sitten mayat ja myöhemmin todennäköisesti vielä lauma italialaisia.
Pienen keskustan koluaa nopeasti, mutta viehättäviä baareja, ravintoloita ja kahviloita on jokaisessa kulmassa.
Nykyään yksi saaren kauneimmista hotelleista on Casa las Tortugas, jonka italialainen omistajapariskunta avasi kymmenkunta vuotta sitten. Sen rannanpuoleiseen Mandarina-ravintolaan tulevat ulkopuolisetkin syömään illallista.
Holboxilla luksus ei ole kultahanoja vaan kaunista puuta, kiveä ja keramiikkaa. Holboxilla luksus on sitä, että saa olla halutessaan rauhassa ja hiljaa, nauttia illallista jalat hiekassa.
Meksikolaiset rakastavat karnevaaleja. Niiden aikaan ei ole hiljaista eikä nukuta.
Sähköt Holboxille saatiin vasta vuonna 1987.
Mutta ei hätää. Saari ei ole vieläkään turismin pilaama, vaikka amerikkalaiset turistit ovatkin sen löytäneet. Heidät toi saarelle uusittu tie Cancúnista Holboxin lauttarantaan.
Holboxin tunnelma on edelleen kaukana vilkkaasta Cancúnista tai naapurisaari Isla Mujeresista.
Kuten paikallinen baarimestari sanoo: Holbox on pienempi kuin Isla Mujeres, ja sieltä puuttuu bling bling. Holbox on erinomainen kohde sille, joka haluaa matkustaa yksin.
Sekin on mahtavaa, että Holboxilla ei ole paljoakaan ostettavaa. Eipä tarvitse käyttää aikaansa kaupoissa haahuiluun.
Holboxista jää mieleen pieniä asioita.
Kuten paikallista kioskia vartioiva suurikokoinen koira, johon voi törmätä lähes joka päivä. Koira, paikallinen julkkis, kulkee vapaana. Holboxin koirat vaikuttavat rauhallisilta, ravituilta ja hoidetuilta.
Holboxin keskustan ”vilinästä” pyöräilee vain muutamassa minuutissa hiljaisuuteen rannalla.
Holboxin saarelta voi vuokrata pyörän ja ajella joka päivä ympäri saarta rantapyyhe mukanaan. Kun ajaa vähän matkaa, aina löytyy jostain lähes autio ranta. Siellä voi katsella, kun paikalliset rouvat keräävät olemattomia jätteitä rannoilta. Keräämisestä saa saarella pienen palkkion.
Rannat ovatkin puhtaita. Ainoa uhka on astua hiekalla merisiiliin.
Holboxin saari on värien terapiaa.
Näin loma sitten kuluukin leppoisasti. Holboxilla tekee mieli käveleskellä pikkukatuja ja ehkä poiketa välillä joogatunnille. Joogamatkalaisia saarella riittääkin. Saarella voi myös ratsastaa ja meloa. Jos espanjan kielen opinnot kiinnostavat, niitä voi kysellä Holbox School of Spanish -koululta (holboxschoolofspanish.com).
Jos iltaelämää kaipailee, Holboxin kyläbaareissa notkuu matkailijoita ja paikallisia pimeän tultua.
Holboxin ihmeellisyyksiin kuuluu, että baarista saattaa köpötellä yöllä takaisin hotellille rannan kautta taskulamppu kädessä. Sellaisesta ei voisi monessa muussa paikassa unelmoidakaan. Turvallisuuden tunne on tärkeä, varsinkin jos on yksin reissussa.
Aamu rannalla. Kalastajat valmistelevat tuoreet kalat vietäväksi ravintoloihin ja hotelleille.
Holboxilla voi syödä huoletta katuruokaa. Jos jostakin ihmeellisestä syystä ehtii kyllästyä tuoreeseen cevicheen eli limetillä kypsytettyyn kalaan mausteineen tai kalatacoihin, voi syödä pizzaa keskusta-aukion Evelyn-ravintolassa tai sitten paikallista herkkua, suussa sulavaa pataruoka mole poblanoa Rosa Mexicano -ravintolassa. Paikalliset suosittelevat lämpimästi myös rannan hyvällä tavalla nuhjuista Raices-ravintolaa ja muistuttavat, ettei pidä antaa ajoittaisen hitaan palvelun häiritä. He ovat oikeassa, ruoka on erinomaista ja tunnelma leppoisa.
Saarelta ei voi lähteä maistamatta marquesitaksia eli rapeita lettuja, joihin saa itse valita suolaisen tai makean täytteen. Kenties juustoa vai sittenkin nutellaa? Holboxin keskusta-aukion kulman myyntikärryn edessä on jatkuva ruuhka.
Se onkin saaren ainoa ruuhka.
Kypäriä ei saarella juuri näe. Mutta vauhtikaan ei ehdi kasvaa.
Luontoretkelle lähisaarille
Läheisellä pikkusaarella sijaitsee Yalahaon makean veden uintipaikka, laguuni jättikokoisine leguaaneineen ja pesukarhuineen.
Ota paikallinen vene ja kuljettaja tai lähde järjestetylle retkelle, johon kuuluu käynti Yalahaon laguunissa ja Isla Pajaroksella. Isla Pajaros on pieni, asumaton saari, jolla pesivät alueen linnut, kuten pelikaanit, flamingot ja ankat.
Saarelle pääsee vain veneellä, eikä siellä saa liikkua vapaasti. Vierailijoita varten on näköalapaikka, jossa lintuja kiikaroidaan.
Matka saarille kestää noin puoli tuntia Holboxin satamasta. Molemmat saaret kuuluvat luonnonsuojelualueeseen.
Jos näet saarella auton, se kuljettaa tavaraa – tässä olutta.
Näin pääset Holboxille
TUI Finland järjestää matkoja Holboxille syyskuusta toukokuuhun.
Jos matkaat omin päin, varaa lento Cancúniin ja sieltä kuljetus Chiquiláan. Pääset Cancúnista myös paikallisbussilla (Airport Ado-bussilla terminaaleista 2 ja 3 ensin Cancúnin linja-autoasemalle ja sieltä Mayab- tai Noreste-bussilla Chiquiláan 6 eurolla).
Kuuluisat flamingot
Todennäköisyys on suuri, että rannalla bongaa Holboxin räikyvänkirkkaan, vaaleanpunaisen flamingon. Niitä vierailee saarella huhti–lokakuussa noin 40 000.
Tilaa kanelikahvia
Meksikon erikoisuus on café de olla, joka rakentuu kanelista, tummasta sokerista (piloncillo) ja toisinaan appelsiininkuoresta. Café de olla tarjotaan perinteisesti savikupista.
Käy makuulle
Holboxilla on vaikea välttää riippumattoja ja katollisia palapas-rantasänkyjä, sillä niitä on joka paikassa.
Hyppää golfautoon
Holboxilla ei ole autoja vaan saarella ajellaan golfautoilla. Sellaisen voi vuokrata itsekin, eikä tiukkoja liikennesääntöjä juuri ole. Saarella voi vuokrata myös pyöriä. Lukkoja ei ole, koska niitä ei tarvita.
Golfauton vuokra noin 7 e tunnilta, 38 e koko päivältä.
Tuliaiset Suomeen
Paikalliset ruokakaupat ovat pieniä minimarketeja ja niiden valikoima on vaatimaton. Meksikolaisia chilikastikkeitakin on turha kantaa Suomeen, sillä niitä myydään meilläkin.
Pakkaa sen sijaan laukkuun paikallisia chilejä (anchoa ja guajilloa) ja meksikolaista kanelia, joka maistuu erilaiselta kuin Suomessa myytävä kaneli. Monet tuovat saarelta myös koruja ja käsitöitä.
Kahvilalöytö
El Cafecito (calle Tiburón) on hipahtava, reppumatkaajahenkinen kahvila. Tarjoilee brunssia ja aamiaista – ja wifin. Kahvilassa voi lorvailla iltapäivän kirjaa lukien. Ruoka on meksikolaisvaikutteista.
Valashaibongaamaan
Toukokuusta syyskuuhun Holboxilla pääsee snorklaamaan vaarattomien valashaiden (whale sharks) eli ”meren lempeiden jättiläisten” seurassa.
Hautausmaakävelylle
Pyöräilet Holboxin kauniille hautausmaalle 20 minuutissa.
Holboxin hipsterein baari?
Trendikkäässä Luumassa (avenida Damero 310) voit maistella drinkkejä aavistuksen romanttisessa tunnelmassa. Baarin yhteydessä on myös tyylikäs pikkukauppa, jossa myydään ylihinnoiteltuja koruja ja vaatteita.
Tsekkaa myös baari The Hot Corner (avenida Pedro Joaquín Coldwell), jossa iltaisin
livemusiikkia, ja rento kahvila Básico (calle Tiburón).
Villa Palapas del Mar (avattu 2017)
Kauniissa hotellissa on oma allasalue ja ravintola (jonka sushit keräävät kehuja). Hotellissa on mahdollisuus varata alakerran huone omalla pienellä poreulkoaltaalla (ei lämmitetty), kun taas toisen kerroksen huoneissa on riippumattoterassi.
Hotellilla on oma, rauhallinen rantakaistale ja aurinkopedit asukkaita varten. Aamiainen on ylellinen smoothiepalveluineen. Hotellissa ei ole kunnollista wifiä, koska omistaja ”ei
usko internetiin”.
Casa las Tortugas
Italialaisen pariskunnan omistamasta boutique-hotellista voi varata huoneen rannalta tai vaikka pienestä tornista. Hotelli on täynnä kaunista katsottavaa. Uima-allas on sisäpihalla, Mandarina-ravintolan ruoka herkullista, paikallista ja pitkälti luomua. Kaunis, oma ranta aurinkopeteineen ja puisine rantatuoleineen.
Teksti Hanna Jensen kuvat All Over Press
