Viime aikoina lunta on satanut paksulti eteläistä Suomea myöten. Ja kun lunta sataa, se pitää siirtää sivuun, jotta ihmiset pääsevät kulkemaan. Omakotitaloissa ja monissa rivitaloissa asukas saa hoitaa lumen kolaamisen ja lapioimisen itse. Jokainen sitä puuhaa harrastanut tietää, että liikunnastahan se käy. Mutta millaisesta liikunnasta?

Avun AD Samuli Häkkilä päätti mitata asian viime viikonloppuna älysormuksen ja kännykkäsovelluksen avulla.

Lauantaina omakotitalon pihaan oli kertynyt 15–20 sentin kerros uutta lunta. Lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella. Lumi siis ei ollut painavinta mahdollista nuoskaa, mutta paksun kerroksen siirtäminen oli raskasta.

Kahden ja puolen tunnin urakan aikana Häkkilä kulki kaksi kilometriä ja kulutti energiaa yli 1 300 kilokaloria. Häkkilä harrastaa hiihtoa ja retkiluistelua. Energiankulutukseltaan pihan kolaaminen vastasi noin 18 kilometrin hiihtoa tai 40 kilometrin luistelua.

Tuntui samalta kuin parinkympin hiihto

Hiihtolenkki taittuu noin tunnin pihan kolausta nopeammin, ja kerätty data on enemmänkin suuntaa antavaa kuin tarkkaa. Lumen kolaamisen rinnastaminen hiihtämiseen tuntui kuitenkin kropassa uskottavalta:

– Tuntui jälkikäteen aika samalta kuin kahdenkympin hiihto. Paitsi kolaaminen normaalista poikkeavana liikuntana aiheutti kolotusta, jota ei tavallisesti liikunnan jälkeen tule, Häkkilä kertoo.

Voiko siis sanoa, että lumityöt ovat hiihtämistä vastaavaa liikuntaa? Luultavasti se olisi liian suoraviivainen johtopäätös.

Liikuntasuunnittelija Katriina Ojala UKK-instituutista muistuttaa, että lumitöiden raskaus riippuu monesta seikasta: lumimäärästä, lumen painosta ja siitä, millä välineellä lunta luo.

– Eniten se on ehkä tekijästä kiinni. Että tekeekö mahdollisimman tehokkaasti vai rauhallisemmin.

Joka tapauksessa lumitöiden tekeminen on mainiota kuntoliikuntaa.

– Se kehittää sekä kestävyyttä että lihaskuntoa.

Pihan puhdistamiseen kannattaisikin suhtautua liikuntasuorituksena, ei äkkiä hoidettavana pakollisena askareena. Varsinkin, jos oma kunto ei ole kovin mahdollinen tai jos ikää on enemmän.

– Suurin osa lähtee lumitöihin kylmiltään, mikä on vähän hölmöä, varsinkin jos on huonokuntoinen. Esimerkiksi lapioidessa voi tulla kiertoliikkeitä, joissa voi mennä selkä, jos lihakset eivät ole lämmenneet.

Ojala sanoo, että aika vähäinenkin lämmittely auttaa: hartioiden pyörittely ja muutama joustoliike jaloilla. Kolaaminen tai lapioiminen kannattaa aloittaa rauhallisesti. Kolaa ei kannata heti täyttää painavalla nuoskalumella.

– Siinä pätee sama sääntö kuin yleensä liikunnan aloittamisessa: kevyesti liikkeelle ja rasitusta lisää pikkuhiljaa. Jokaisen pitäisi kyllä huomata, kun rasitus kasvaa ja syke nousee. Hengittely- ja lepotaukoja kannattaa pitää.

Varsinkin sydänvaivoista kärsivien on oltava lumihommissakin tarkkana. Suuria kuormia ei kannata siirtää kerralla tai harppoa vauhdilla ympäri pihaa. Myös olot pitää huomioida, kova pakkanen lisää kropan ja sydämen rasitusta.

Rauhallisempi tahti hidastaa lumitöitä. Mutta toisaalta pitkä ja rauhallinen liikuntasuoritus on monesti parempikin kuin lyhyt ja raju.