Tuuli on tänä aamuna tavallista nava­kampaa. Se loiskuttaa aaltoja Punta de Migjornin karuja rantakalli­oita vasten ja antaa vauhtia satamaan saapuvalle purje­veneelle.

Horisontin hento kajastus muuttuu valoksi, ja vene lipuu merestä nousevan auringon ohi. Rantakallioilla ei ole näin varhain koiranulkoiluttajien lisäksi vielä muita. Auringonpalvojat saapuvat vasta myöhemmin, levittävät pyyhkeensä kallionkoloon ja pulahtavat kirkkaaseen veteen.

Menorcalta tullaan etsimään juuri tätä: hiljaisuutta ja silmiä hivelevän kaunista luontoa. Toisin kuin suosituimmat Baleaarien saaret, Mallorca ja Ibiza, Menorca on säilynyt suurelta osin koskemattomana. Noin 90 000 asukkaan saarelta löytyy vielä oman rauhan poukamia ja maaseutumaista tunnelmaa. Sitä pääsee kokemaan esimerkiksi pienissä kalastaja­kylissä ja lukuisilla juustotiloilla, joissa valmistetaan saaren tunnetuinta vientituotetta, mahon-juustoa.

Saarella on myös satakunta rantaa eli calaa, joista osa on säilynyt täysin luonnonvaraisina. Tarkoituksenamme on löytää niistä muutamia parhaimpia.

Jätämme Mahónin kaupungin lähellä sijaitsevan Punta de Migjornin kalliot ja lähdemme ajamaan Menorcan pää­väylää eli Me-1-tietä kohti saaren länsipuolta. Tie mutkittelee karujen ja kumpuilevien maisemien keskellä. Asutusta on tuskin nimeksikään.

Jo heti aluksi tulee selväksi, että autoilu saarella on yksinkertaista: Menorca on vain 55 kilometriä pitkä ja 18 kilometriä leveä, ja tieverkosto on rakennettu yhden päätien varaan. Se yhdistää Menorcan kaksi kaupunkia, länsiosassa sijaitsevan Ciutadellan sekä itäosassa olevan Mahónin, jonne myös kansainväliset lennot saapuvat. Tältä päätieltä haarautuvat kaikki rannoille vievät pikkutiet.

Ensimmäinen rantapysähdyksemme koittaa juuri ennen Ciutadellaa. Käännymme kohti Cala en Turquetan rantaa, joka tunnetaan yhtenä saaren kauneimmista poukamista. Samalla tulee nopeasti selväksi myös toinen asia Menorcalla liikkumisesta: pikkuteillä ajaminen vie aikaa. Rannalle vievä kymmenen kilometrin tie mutkittelee hitaasti vanhan kivimuurin laitaa.

Aurinko paahtaa jo siniseltä taivaalta, ja ajatus pulahduksesta houkuttelee. Eikä vain meitä: autoja on takanamme letka.

Parkkipaikalla uimaseurueet kuitenkin hajaantuvat, sillä rannalle päästäkseen on käveltävä vielä parikymmentä minuuttia hiekkapolkua pitkin. Piknikkorit ja kylmälaukut heiluvat käsissä, sillä näillä rannoilla ei ole ravintoloita, eikä aurinkotuoleja ja -varjoja vuokraavia yrittäjiä.

Syy Menorcan rantojen säilymisessä rakentamattomina piilee osin historiassa. Toisin kuin muut Baleaarien saaret, Menorca pysyi Espanjan sisällissodan aikana uskollisena tasavaltalaiselle hallitukselle, mistä kostona Franco jarrutti sen taloudellista kehitystä Mallorcan ja Ibizan hyötyessä turismin tuomasta mannasta.

Toinen syy on se, että Menorca kuuluu Unescon biosfäärien reservaatti -ohjelmaan. Sen vuoksi kävijämääriä rannoille halutaan monin paikoin rajoittaa. Parkkipaikat sijaitsevat vartioitujen puomien takana, ja paikkoja on vain tietty määrä. Saarelta löytyy toki myös perinteisempiä ranta­kohteita, kuten Cala Galdana, jonne tehdään myös valmismatkoja. Niissä uimaan pääsee suoraan hotellin rannalta, mutta kauneimmat poukamat löytääkseen on nähtävä hieman vaivaa.

Mitä pidempi kävelymatka meren äärelle on, sitä varmemmin rannan saa itselleen. Mukaan kannattaakin pakata hyvät kengät.

Pinjametsän halki kulkevan polun päässä eteen avautuva maisema on kuin Karibialta. Rannan hiekka on valkoista, ja Cala en Turquetan vesi välkkyy nimensä mukaisesti kirkkaan turkoosina.

Emme kuitenkaan jää tällä kertaa uimaan, vaan jatkamme kohti toista luonnonvaraista poukamaa Cala Macarellaa ja sen ”pikkusiskoa” Cala Macarelletaa, jotka kuuluvat myös saaren kauneimpien listalle. Niille voi kävellä koko Menorcan kiertävää ja rannat toisiinsa yhdistävää Cami Cavalls -vaellus­reittiä pitkin. Hyvin merkitty Cami Cavalls onkin suosittu tapa tutustua saareen. Polulla tulee vastaan useita pidempään patikointiin varustautuneita matkailijoita.

Cala en Turquetan ja Cala Macarellan välisellä kolmen kilometrin osuudella polku nousee poukamasta kallioiden harjalle sekä mutkittelee pensaiden ja pinjojen lomassa. Lopulta se laskeutuu pienen Cala Macarelletan kapealle rannalle vain noustakseen jälleen äkkisuoraan takaisin jyrkänteelle. Hiki valuu jo, vesipullo on tyhjä ja liian kevyet sandaalit hiertävät jalkaa.

Mutta mikä maisema ylhäältä avautuukaan! Sinisenä välkkyvä meri jatkuu silmänkantamattomiin. Istahdamme kiven päälle lepuuttamaan jalkoja, katse lepää horisontissa. Jyrkänteen molemmin puolin sijaitsevat poukamat muistuttavat suojaisia satamia, punakeltaiset kajakit luovat veteen kirkkaita väriläiskiä.

Menorcan maisemista voi nauttia myös mereltä käsin. Melontaretket ovat suosittuja. Kajakilla pääsee muuten tavoittamattomissa oleville rannoille ja pujahtamaan sisään kallio­luoliin.

Hyvä melontakohde on esimerkiksi saaren itäosassa, Mahónin kaupungin pohjoispuolella sijaitseva Albufera des Graun luonnonpuiston rannikko.

Puistossa kulkee myös kolme alle tunnin pituista kävelyreittiä, joiden varrella saa hyvän käsityksen saaren monimuotoisesta luonnosta villeistä oliivipuulehdoista suomaisemiin. Ja jos melonta tuntuu liian hurjalta, järjestettyjä veneajeluita luonnonpoukamiin lähtee esimerkiksi Cala Galdanan satamasta saaren etelärannikolta.

Luonnonpuiston pohjoispuolella, saaren pohjoisrannikolla maisemat muuttuvat hiekkarannoista punertaviksi kallioiksi. Suositeltava pysähdyspaikka rantoja etsivälle tällä puolella saarta on esimerkiksi Cala Morellin poukama, jonka rinteitä koristavat valkoiset talot. Maisema tuo mieleen Kreikan saariston.

Kivenheiton päässä rannasta on myös historiallista nähtävää: pronssi- ja rautakaudelta peräisin oleva Cala Morellin nekropolis eli hautausmaa. Sen kolmetuhatta vuotta vanhat hautaluolat kertovat Menorcan esihistoriallisesta, talaioittisesta kulttuurista, josta on jäänteitä myös Mallorcalla. Tunnetuimpia muinaisjäänteistä ovat kivistä rakennetut kartiomaiset tornit eli talaiotit, jotka toimivat aikoinaan hautoina ja asumuksina.

Cala Morellin talaoitit ovat parhaiten säilyneitä. Nykyään samojen muotojen voi nähdä toistuvan Menorcan kivikkoisten laitumien karjasuojissa, joista lampaat kömpivät esiin helteen helpottaessa.

Menorcan historiaan pääsee tutustumaan laajemmin Mahónin ja Ciutadellan kaupungeissa, jotka perustettiin Rooman aikakaudella. Molemmissa voi nähdä eri aikakausien ja valtakuntien kerrostumia.

Menorca on ollut tärkeä pysähdyspaikka usealla Väli­meren meri­reitillä, minkä vuoksi se on kuulunut milloin minkäkin valtakunnan piiriin. Mahónissa esimerkiksi näkyy vahvimmin saaren brittiläinen perintö 1700-luvulta, kun taas katalaani­vaikutteisesta Ciutadellasta voi etsiä islamilaisen Andalusian jäänteitä.

Juuri 30 000 asukkaan Ciutadella on näistä kahdesta viehättävämpi. Kun asukkaiden äänet kantautuvat avoimista ikkunoista ja ovista pikkukaupungin värikkäille kujille, niillä voi aistia vielä häivähdyksen pohjoisafrikkalaisen medinan tunnelmaa. 1300-luvulla rakennetun katedraalin viileässä hämärässä näkyy osa samalla paikalla sijainneen moskeijan minareetista.

Kun historiasta on saanut tarpeekseen, iltapäivää ja iltaa kannattaa suunnata viettämään kaupungintalon viereiselle Placa des Pinsille eli Pinjatorille. Aukion ympärillä olevat kahvilat ja baarit alkavat täyttyä iltaa kohti. Toinen hyvä vaihto­ehto on kävellä satamaan, istahtaa jollekin sen terasseista ja tilata tuoreita mereneläviä tai saaren erikoisuutta caldereta de langostaa eli langustisoppaa.

Meitä odottaa kuitenkin toisenlainen iltaelämys saaren toisella puolella. Sekin liittyy – tietysti – rantaan, saarella kun ollaan.

Laskeudumme kallion seinämällä kulkevia jyrkkiä portaita pitkin kohti seinämään louhittuja luolia ja terasseja. Täällä Menorcan kaakkoisrannikolla odottaa Cova d’en Xoroin kallio­baari, saaren erikoisin paikka auringonlaskun ihailua varten.

Istumme terassille käsissä lasit kuohuvaa. Taustalla kuuluu tiskijukan miksaamaa musiikkia. Alla siintää syvänsininen vesi, pilvet alkavat värjääntyä punertaviksi. Aurinko putoaa jalkojen juuressa tummenevaan mereen.

Finnair lentää suoraan Menorcalle huhtikuusta syyskuulle. Muulloin saarelle on lennettävä Barce­lonan kautta. Esimerkiksi Vueling ja Iberia liikennöivät väliä vuoden läpi. TUI ja Tjäre­borg myyvät niin ikään valmismatkoja, joiden kohteet sijaitsevat etelärannalla tai Ciutadellan lähellä. Niistä pääsee helposti liikkumaan myös muualle saarella.

Menorcan-matkaan kannattaa varata vähintään viisi päivää. Siinä ajassa ehtii kiertää saaren rannoilla, viettää päivän Ciutadellassa ja käydä vaikka melontaretkellä. Hiljaisuutta etsivälle parhaat ajankohdat ovat kevät ja syksy. Kesä on sesonkiaikaa. Uimavedet ovat lämpimiä vielä lokakuussakin.

Paikan päällä helpointa on vuokrata auto, mopo tai kanootti. Autonvuokra viikoksi maksaa ajankohdasta riippuen 150–200 euroa. Bussit liikennöivät Mahónin ja Ciutadellan väliä sekä suurimpiin rantakohteisiin (mm. Cala Galdana, Santo Tomas, Son Bou, Binibequer). Toukokuusta lokakuun puoleenväliin bussit ajavat Ciutadellasta myös Macarellan ja Turquetan rantojen lähelle. Aika­taulut ja reitit löytyvät netistä (tmsa.es, e-torres.net).

Melontaretkiä tarjoaa esimerkiksi Es Graun kylässä sijaitseva Menorca en Kayak. Useilta rannoilta voi vuokrata kanootin tunniksi tai pariksi ja lähteä omalle retkelle.

Menorcan hintataso on kohtuullinen suhteessa Suomeen. Hyvän illallisen juomineen saa 20 eurolla, pientä purtavaa löytyy alle kympillä.